Uudet levyt: Ville Komppa esittelee ja arvioi uusia levyjä - 1.4.2016

Flanderista lähtöisin oleva Ensemble Houthandel on laadukas puhallinkvintetti, jonka toinen CD-levy keskittyy englantilais-amerikkalaiseen musiikkiin 1900-luvulta. Se on myös yksi monista nuorten, taitavien muusikoiden kamariyhtyeprojekteista, jonka täytyy eläkseen ja pärjätäkseen jatkuvasti porautua pintakerroksia syvemmälle ja keksiä uusia jekkuja. Viisikko vaikuttaa onnistuvan pyrkimyksissään uudella levyllään, joka ei nimestään huolimatta mene lainkaan puihin.

Viulisti Peter Herresthal on yksi menestyneimmistä nykymusiikkiin keskittyneistä viulisteista. Bis-levymerkin julkaisemalla tuoreella viulukonserttolevyllä hän esittää kahden norjalaissäveltäjän, vuonna 1963 syntyneen Henrik Hellesteniusin ja viitisentoista vuotta nuoremman Ørjan Matren Viulukonserttoja—kumpaiseltakin säveltäjältä on levyllä lisäksi orkesteriteokset. Kaikkiaan levy on hyvin onnistunut tarjoilu tämän päivän norjalaista orkesteri- ja sooloviulumusiikkia.

Domenico Scarlattin musiikki on ollut osa pianistien opintomateriaalia jo pitkään. Se on tarjonnut sopivan näppäryystestin nuorille pianistinaluille, mutta usein esitysten musiikillinen anti jää pinnalliseksi. Scarlattin sonaatit ovat cembalolle sävellettyjä ja istuvatkin ehkä paremmin barokin ajan soittimille. Tarvitaan Yevgeny Sudbinin kaltainen loistomuusikko herättämään Scarlattin riemukas ja moni-ilmeinen klaveeritaide elämään myös nykypianolla! Sudbinin tarjoilemat herkut maistuvat sitä paremmin, kun niitä vertaa toiseen tuoreeseen Scarlattin sonaattien äänitteeseen—sinänsä kelvolliselta Angela Hewittilta.

Selim Palmgrenin asema suomalaisen pianomusiikin historiassa on sen verran ainutlaatuinen, että jo yksin sen pitäisi riittää perusteluksi hänen pianokonserttojensa esittämiselle. Harvoin niitä kuitenkaan kuulee: porilaislähtöinen Palmgren on hädin tuskin yltänyt maininnalle yhtenä Sibeliuksen varjoon jääneistä. Epäkohtaa korjaamaan on ryhtynyt Palmgrenin kotikaupungin oma Pori Sinfonietta, yksi perinteisen kaupunginorkesterikenttämme pienemmistä toimijoista. Kulttuurin julkista rahoitusta uhkaavien näkymien keskellä on ilo huomata, että porilaiset tarttuvat kansalliseen tehtäväänsä antaumuksella.

Ruotsalaisen nokkahuilisti Dan Laurinin uusi ranskalaisen nokkahuilusonaattien ja -sarjojen albumi keskittyy 1700-luvun ensivuosikymmeniin. Noihin kiintoisiin vuosiin keskittyvänä taiteilijana Dan Laurin tarjoilee varsin makoisan kattauksen ranskalaista kamaribarokkia—sellaisen, jossa voi aistia niin ranskalaisuudestaan tarkan hovietiketin, valistuneen järjen, kuin omapäisten taiteilijoiden kapinointia tunteellisen ilmaisun syvyyksiin.