Uudet levyt: Ville Komppa esittelee ja arvioi uusia levyjä - 3.6.2016

Myöhäisbarokin ykkösnimi ranskalaisessa oopperassa, Jean-Philippe Rameau jätti jälkeensä huomattavan tuotannon, jota edelleenkin vasta kaivetaan esiin. Nyt ensiesityksensä yli 260 vuoden tauon jälkeen saanut ooppera Le temple de la gloire eli Kunnian temppeli on paitsi ainoa toteutunut yhteistyö Rameaun ja legendaarisen Voltairen välillä, myös todella komea suuri ooppera, todellinen grand opéra. Les Agrémens -barokkiorkesteri ja Chambre de Namur -kuoro herättävät suuren teoksen henkiin innolla ja antaumuksella.

Pianisti Anna Kuvajan ensilevy esittelee taiteilijan, jonka vahvuutena on herkän ja ilmeikkään kosketuksen ja sointitajun lisäksi luonteva ajankäyttö. Rubaton lahjaa ei ole siunaantunut kaikille, mutta Kuvajalle on: hän käsittelee tempoa ja fraaseja, hallitsee musiikin virtaa sen eri tasoilla sekä mutkattomasti että huolitellusti; samalla Kuvaja on syvällä teoksen karaktereissa ja tunnelmassa.

Einojuhani Rautavaara on itse sanonut olevansa onnekas synnyttyään juuri Suomeen: hänen musiikkinsa musiikkinsa symbolit ja arkkityypit ovat löytyneet idän ja lännen välistä. Kohtaamisen soivista kuvista rikkaimpia on vuoden 1973 Huilukonsertto, jossa hivenen orientaalit asteikot, ortodoksiselta kirkkomusiikilta tuoksuvat vaskikuorot ja myöhempää enkelimusiikkia ennakoivat jousitekstuurit toimivat osana jälkiromanttista eklektismiä, jota kai postmodernismiksikin on kutsuttu.

Tõnu Kõrvits esiintyy uudella, ECM:n julkaisemalla konserttilevyllään pääasiassa hitaasti liikkuvien, soivien mutta läpikuultavien pitkien linjojen säveltäjänä. Tietyn yksituumaisuuden vastapainoksi näiden viime vuosina syntyneiden teosten meditatiivisessa, vähäeleisessä dramaturgiassa on mielikuvituksellisia käänteitä. Kõrvitsin musiikki ei ole liian ennalta arvattavaa, vaan siinä säilyy tietty löytämisen ja keksinnän tuntu, ja säveltäjä löytää sinänsä rajatusta, perinteisestäkin musiikillisesta materiaalistaan laajan ilmaisullisen skaalan.

Musiikkiteoksen ja sen esittäjän kohtaaminen, keskinäinen yhteensopivuus, on tärkeä lenkki musiikkiteoksen matkassa nuoteista kuulijoiden nautittavaksi. Joskus kohtaaminen on helppo, joskus vaikea ja työläs, ja kummassakin tapauksessa matkan myötä kypsyneet hedelmät voivat olla makeita tai happamia. Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin tuoreesta englantilaisen jousimusiikin levystä jää suuhuni hieman hapan maku.