Hyppää pääsisältöön
Tyttäreni tässä-kertomusten esittelykuva.
Tyttäreni tässä-kertomusten esittelykuva. olen jossain

Jos äitini kirjoittaa tiedoksi "Olen jossain", niin minä kuvailen omaa paikkaani sanoilla "Tyttärenä tässä". Äiti sai Alzheimer-diagnoosin noin 8 vuotta sitten. Katselen omaisena tuota aikajanaa ainoan lapsen näkökulmasta. Arkielämä muistisairaan läheisen kanssa vaatii pitkää pinnaa ja voimia, mutta on välillä niin höpsöä dadaa, että voi vain todeta: "Nyt vaan on näin." Mutta se kyllä aika usein jo helpottaa. Kerään tähän hetkiä arjesta muistisairaan äitini kanssa.

  • Haluaisitko vähän tästä?

    Käsinkirjoitettu muistilappu muistisairaalle äidille.
    Käsinkirjoitettu muistilappu muistisairaalle äidille. Kuva: Tuula Rajavaara / Yle tyttärenä tässä

    Äiti haluaisi aina antaa toisille omastaan, eikä tietenkään muista, että asiaa on jo käsitelty useamman kerran.

    Reissulla opittua: loputtoman epäitsekkyyden ja muistisairauden liitto voi olla tosi tyhmä. Jos äiti saa ravintolassa jonkun muun kuin kaikista pienimmän ja vähäpätöisimmän oloisen annoksen, alkaa aina niin tauoton tuputus, että tämä yks lehmänhermoinen tytärkin joutuu kirjoittamaan hiukan kärjekkään lapun ruokapöytään.

    Jos äitini kirjoittaa tiedoksi "Olen jossain", niin minä kuvailen omaa paikkaani sanoilla "Tyttärenä tässä". Äiti sai Alzheimer-diagnoosin noin 8 vuotta sitten. Katselen omaisena tuota aikajanaa ainoan lapsen näkökulmasta. Arkielämä muistisairaan läheisen kanssa vaatii pitkää pinnaa ja voimia, mutta on välillä niin höpsöä dadaa, että voi vain todeta: "Nyt vaan on näin." Mutta se kyllä aika usein jo helpottaa.

    Katso muut muistot

    Pysyväislinkki
  • Punainen kalenteri

    Iäkäs nainen puhuu puhelimessa.
    Iäkäs nainen puhuu puhelimessa. Kuva: Marja Söderlund tyttärenä tässä

    Punaiseen kalenteriin kootaan kaikki tapahtumat ja menot. Siitä voi seurata mennyttä ja tulevaa, jos vain tietää mikä päivä tänään on.

    Kun hain äitiä viikonloppuna vuoroviikko-osastolta, sanoi hoitaja, että voitaisiin kokeilla, että se punainen kalenteri jätettäisiin ensi kerralla pois. Hämmästyin kovasti. Olen aina ajatellut, että kalenteri, johon täytän kaikki tapahtumat huolellisesti, auttaa ymmärtämään aikaa ja ajankulua ja hahmottamaan tilannetta, sijoittamaan itsensä tähän maailmaan. Hoitaja kertoi, että jos Aililla ei ole mitään mielekästä tekemistä, hän saattaa jumiutua kalenteriin siten, että kysyy 2 minuutin välein mikä päivä nyt on? Tai avaa kalenterin mistä vain ja kysyy sitten herkeämättä onko nyt 13.4? Siksi olisi kuulemma parempi, että on vain paperi joka kertoo juuri siitä kuluvasta vuoroviikkojaksosta.

    Ei siis enää tulevaa tai mennyttä. Yhä konkreettisemmin on siis vain tämä hetki. Kotijaksolla kalenteri kyllä minusta toimii, kun äiti istuu keittiön pöydän ääressä ja siinä vieressä on sininen kello, josta voi nähdä mikä päivä on. Aikaa voi tarkastaa vaikka 10 kertaa tunnissa. Ja sitten voi rauhoituttuaan lehteillä mennyttä tai huomata, että pääsiäinen on tulossa. Yhä enemmän on kysymys vain turvallisuuden tunteen vaalimisesta.

    Jos äitini kirjoittaa tiedoksi "Olen jossain", niin minä kuvailen omaa paikkaani sanoilla "Tyttärenä tässä". Äiti sai Alzheimer-diagnoosin noin 8 vuotta sitten. Katselen omaisena tuota aikajanaa ainoan lapsen näkökulmasta. Arkielämä muistisairaan läheisen kanssa vaatii pitkää pinnaa ja voimia, mutta on välillä niin höpsöä dadaa, että voi vain todeta: "Nyt vaan on näin." Mutta se kyllä aika usein jo helpottaa.

    Katso muut muistot

    Pysyväislinkki
  • Demoja katsomassa

    Iäkäs nainen katsoo tablettitietokoneelta videota.
    Iäkäs nainen katsoo tablettitietokoneelta videota. Kuva: Tuula Rajavaara / Yle tyttärenä tässä

    “On tärkeää, että jää ajatus että tuostakin vaan elämä jatkuu”, kommentoi Aili.

    Näytin Olen jossain -videodemoja ensi kerran Ailille. Hän oli jälleen 100% sitä mieltä, että hän haluaa olla mukana tällaisessa projektissa ja “antaa Tuulan kanssa arkensa ja elämänsä sellaiseen käyttöön, josta voi olla apua ja lohdutusta niille, jotka joutuvat samaan tilanteeseen ensi kertaa.” Videoita katsoessaan (”Vuoroviikko-osastolla” ja ”Kaupunkikortti”) Aili eli mukana ja kommentoi: ”Niin juuri, noin juuri, tuollaista se on!” Katsomisen jälkeen hän sanoi heti ja voimakkaasti : “On tärkeää, että jää ajatus että tuostakin vaan elämä jatkuu.” Juuri niin!

    Jos äitini kirjoittaa tiedoksi "Olen jossain", niin minä kuvailen omaa paikkaani sanoilla "Tyttärenä tässä". Äiti sai Alzheimer-diagnoosin noin 8 vuotta sitten. Katselen omaisena tuota aikajanaa ainoan lapsen näkökulmasta. Arkielämä muistisairaan läheisen kanssa vaatii pitkää pinnaa ja voimia, mutta on välillä niin höpsöä dadaa, että voi vain todeta: "Nyt vaan on näin." Mutta se kyllä aika usein jo helpottaa.

    Katso muut muistot

    Pysyväislinkki
  •