Aihe: inspiraatio

20 vuotta Strömsön historiaa 10 minuutissa – mitä olet unohtanut ja keitä tunnistat

Kaksikymmentä vuotta kuluu nopeasti, kun on hauskaa.

Suomalainen luonto kulki Jean Sibeliuksen mukana myös matkoilla – avaa tulitikkulaatikko ja astu Sibeliuksen metsään!

Instant Kuusi -näyttely vie Sibeliuksen mielenmaisemaan

Mennään metsään -kolumni – valokuvataiteilija Wilma Hurskainen: "Metsässä olo on vapaa, jotakin asettuu paikoilleen"

"Suomessa valokuvatessa taivaanrannassa on aina kuusimuuri."

En päättänyt ikinä ryhtyä muusikoksi - musiikki valitsi minut

"Koen suurta vastuuta, että sävellys tuntuu oliolta."

Pilkkuja ja pikkuhousuja – Matti Ijäksen karu komedia

Matti Ijäksen karu komedia kertoo kiertävistä runoilijoista.

Suomi uusiutuvaksi pomppusähköllä?

Energiako tylsä asia - saisiko siitä jotenkin hauskaa?

Törkeä plagiaatti vai kunnianosoitus - lainataanko näissä kappaleissa mielestäsi liikaa?

Missä kulkee inspiroitumisen ja kopioinnin raja?

Onko kirjailijan työ boheemien huitaisuja paperille?

Luonnonhelmassa, tuulen tuivertaessa myrskyisästi, istuu runoilija ja luo jotain uutta ja kaunista. Sellaistako on olla lyyrikko tai prosaisti? Onko heidän tekemänsä työ ollenkaan työtä vai pelkkää haaveilua? Muun muassa tällaisiin kysymyksiin pyrki vastaamaan vuonna 1968 tehty ohjelma Kirjailija – uneksija vai työntekijä.

Taiteilija ja muusa

Kuka pesee taiteilijan pyykit ja lohduttaa?

Kuvittajat, graafikot, taiteilijat ja piirtäjät ovat keksineet, että ruokien kuvittaminen on yhtä hauskaa kuin ruoan laittaminen. They Draw and Cook on laaja kokoelma hauskoja, inspiroivia ja kauniita kuvia. Ja niin, saahan sieltä ideoita kokkaamiseenkin.

Lorusta loitsuksi, manauksesta moraliteetiksi, laulusta näytelmäksi – Runoilija Ilpo Tiihonen sai suunvuoronsa

Henkilökuva runoilija Ilpo Tiihosesta 2005.

Ajan rajallisuus antaa Aamu Songille rohkeutta

Palkittu suunnittelija Aamu Song haluaa tehdä lisää tuotteita, joissa heijastuu tekijän positiivinen energia. Iloisuuden tuominen ihmisille on tärkeää ja se näkyy hauskoissa sekä kekseliäissä, mutta erityisesti laadukkaissa desing-tuotteissa.

Joillain on luontainen taito yhdistellä värejä, toisilla taas ei. Mutta ei hätää! Kuler-väriohjelmalla löydät ja luot itse omia väriyhdistelmiä ja -teemoja kaikista maailman väreistä ja vähän enemmänkin.

Jotkut on Pariisista, toiset on pirteän väriset ja loput vaan mukavat. Converset kuuluu olla vähän kuluneet. Tennarit tulevat!

Miten suklaamuna saa muotonsa? Suklaan valmistukseen tarvitaan intohimoa ja ripaus luovaa hulluutta. Chjokon käsintehdyt Signature-suklaamunat ovat kaikki yksilöllisiä taideteoksia!

Kevään kynnyksellä valo ja värit kohtaavat tulppaaneissa.

Arkinen teehetki muuttuu arvokkaaksi, kun tee valmistetaan oikeaoppisesti, mutta nautitaan antaumuksella ja tunteella. Seesteisen teehetken voi viettää vaikka teehuoneissa, joissa teekulttuuri elää parhaimmillaan.

Mitä tehdä kaikille ihanille valokuville, joita lojuu laatikoissa? Kiinnitä ne seinään sinitarralla! Yksinkertaista mutta toimivaa.

Tein ystävälle soman rusettipussukan, jonka voi täyttää ystävän lempiasioilla. Ompelin nahkaisen pussukan jämäpaloista. Sisälle sujautin mustan kimaltavan rannekorun ja muutaman makeisen. Karkkia ja kimaltavaa, luulisi kelpaavan.

Kaulakoru matonkuteesta ja viimeinen silaus liukuväristä. Liukuvärjäyksen tärkein juttu on aloittaa vaaleasta väristä ja tummentaa väriliuosta loppua kohti. Ja kastaa aina kerta kerralta kangasta yhä vähemmän väriin. Lopullinen tulos paljastuu vasta kankaan kuivuttua.

Keskellä vilkkainta kaupunkia on jotain yllättävää. Salakauppa kätkee sisälleen nauravia kuppeja, ilmeikkäitä tossuja, iloisia maatuskoja ja veikeitä karhuja. Astu sisään!

Vanha oranssi pöytäliina, kirpputorilta löydetty punavalkoraidallinen palanen ja vanha retroverho kelpuutettiin robottiprojektiin. Napit nappuloiksi valittiin omin käsin. Lettinauhoja ei kuvissa enää ole, ne ehdittiin jo riisua.  

Visuaalinen ansioluettelo on (info)graafinen taulu, joka sisältää aikajanan, diagrammeja, logoja, tekstiä ja mitä ikinä keksii. Vain tekijän mielikuvitus on rajana.

Takapihan pakkasretkellä ihaillaan pakkasukon kädentöitä. Upeissa väreissä hohtavia huurteisia leivonnaisia ja taitavia kuviointeja lyhtyjen pinnoissa. 

Jos kaikki lahjat on jo paketoitu (ja himmelit päällystetty), voi lopuista teipinjämistä sommitella seinälle jouluisen koristeen. Kaikki tämä tietenkin tapahtuu paketoinnin ja joulukorttien kirjoittamisen lomassa puolenyön aikaan.

Peppi Pitkätossun huvikumpu, räsymatot ja intian basaarit. Ei niin perinteisiä joulun mielleyhtymiä kun katselen katossa roikkuvaa mehupillikasaa. Kuitenkin jotakin niin hersyvää ja kuitenkin niin perinteistä joulun tuntua himmelissäni vain tuntuu olevan.

Kulunut, reunoista ripsaantunut ja monet juhlat kahvitahroineen nähnyt kirjoliina sai uuden elämän sohvatyynyinä. Kyllä kelpaa!

Joulukalenterissani ei ole suklaayllätysta tai pehmotarroja; ei itse asiassa edes aukeavia luukkujakaan. Yhden sunnuntaipäivän sain kuitenkin kulumaan havupuuni parissa. Taas kerran itse tekeminen taisikin olla palkitsevinta!

Jalankulkijan on pimeän aikaan käytettävä asianmukaista heijastinta. Joo joo siis tietenkin oman turvallisuutensa vuoksi. Mutta voihan ne nyt olla kivan näköisiäkin! Takin liepeessä voi killutella perinteinen sydän tai nalle tai jopa designheijastin.

Oli kesä taikka joulu, näillä palleroilla voisi koristella omenapuun tahi joulukuusen. Vanhoista trikoovaatteista saa metritolkulla käyttökelpoista virkkausmateriaalia.

Hopeaseppä Bertel Gardbergin käden jälki

Hopeaseppä Bertel Gardberg työssään.

Sadepilvi roikkuu origamisydänten keskellä ja kristallipisarat ropisevat olohuoneen lattiaan. Syysasuinen piparkakkumuotti pääsi kunniapaikalle jouluvalojen keskelle.

Sunnuntai-illan viivyttelevään tunnelmaan sopii mainiosti origami, japanilainen paperintaittelu. Vanhasta lahjapaperin palasta sain kymmenittäin sydämiä ja samalla hetkellä aavistus joulun tunnelmaa hiipi huomaamatta huoneeseen.

Silitysrauta, painoseula, raakeli, painovärit, sakset, neula, lankaa, syömäpuikot… Hetkinen? Syömäpuikot? Paras apuväline minkä olen keksinyt ommeltujen kappaleiden kääntämiseen ja vanulla täyttämiseen täytyy olla syömäpuikko.

Samu-Jussi Kosken vaatteissa on intuitio ajattelevista naisista

Samu-Jussi Koski kertoo suunnittelevansa vaatteita ajatteleville naisille. Sunnittelijan mukaan hyvä vaate saa ihmisen tuntemaan olonsa turvalliseksi, nostattaa kenties hieman itsetuntoakin, kestää aikaa, eikä sen tekemisessä ole tarvinnut sortaa ketään. Impulsiivisella ja lyhytjännitteisellä muotialalla Koski kertoo tärkeimmäksi työvälineekseen intuition.

Perjantaina 12.10. vietettiin perinteistä Pukeudu Pinkkiin -päivää. Olotilassa löytyi pinkkiä muun muassa tossujen pohjista. Onneksi ihanaa pinkkiä saa käyttää vaikka joka päivä!

Työvaihe toisensa jälkeen rintakoru saavutti lopullisen ulkomuotonsa, hioutui timantiksi paineen alla.

>nspiroidu kirkkaista väreistä.

Sukellan lankamereen, kilistelen puikkoja vimmatusti ja unohdun olohuoneen sohvalle kutomaan pitkälle yöhön. Tuokaa joku kahvia!

Metallilangan kieputusta, vähän sahaa, oikeiden materiaalien ja värien yhdistelemistä ja - bingo! Vain koruntekijä itse tietää, milloin teos on valmis.

Tämä pinkki kesälätsä sai alkunsa kangasnenäliinoista. Viisi kappaletta liinoja riitti tähän hellehattuun, koristekiekuroita somistettiin vielä pinkeillä paljeteilla ja helmillä. Ja aikuisten kokoon voisi käyttää vaikka... Noo, tyynyliinoja?  

Kesäkukat ja joutilaisuus

Luovuus syntyy vain joutilaisuudessa. Jos jatkan vielä hetken tätä rataa, täytyy kohta alkaa varoa ettei päänuppi kuumene kaikista hienoista ideoista. Tai ehkä otan riskin ja ihailen vielä hetken unikoita, akileijoja ja kurjenmiekkoja...

Meille on valiteltu, että eri laisilla asiantuntijafoorumeilla ei riittävästi ehditä paneutua kansalaisten esittämiin kysymyksiin; vain murto-osa halukkaista saa vastauksen kysymykseensä, vaikka tyhmyytta olisi maassa kuinka paljon vielä lisää. Siksi olemme koonneet tähän vaatimattoman tietolaarin, jossa on kysymyksiä ja vastauksia monelta eri alueelta. Monelta! Kiitos toisaalta mielenkiinnosta ja toisaalta siitä, että tyydytte niihin vastauksiin joita on antaa, ettekä kärtä parempia.

Timantteja roikkuu työhuoneen katossa, ne kietoutuvat ympäri kaulanauhassa, keinuvat korvakoruissa. Näitä kiviä ei kannata unohtaa päälle uimaretkellä kesäyönä, mutta työhuoneen katossa jalokivimobile luo tunnelmaa.

Kyllä vain, lauma keppareita ilmestyi kesän saapuessa ilahduttamaan pikkuväkeä. Aika värikästä joukkoa tämä on, löytyy raitaa ja rusettia. Kolmikosta jokainen on oma tyyppinsä mutta sopuisasti elo sujuu keppareiden kesken.

Vanhat kirjat saivat uuden elämän säilytysrasiana. Nämä pienet aarrearkut työpöydälläni ovat salaisuus, jota ei moni välttämättä hoksaa.

Karheaa kauneutta

Vähän vino, epämääräisen muotoinen ja tuhottoman painava. Juuri sitä mitä halusinkin betoniruukkuni olevan!

Betonipitsiä pihalle

Vanhoista pitsiliinoista saa aikaan vaikka mitä, jopa niistä kahvinkellastamistakin. Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni betonin valamista. Kuvioin ruukun pinnan vanhalla pitsiverhon palasella. Siisti sisänäpertely vaihtui ulkohommiin kevätauringossa.

Omannäköiseni kattauksen juhlapöytään saan aikaan käyttämällä materiaaleja joita en välttämättä ruusukuppien parina kahvipöydässä yleensä näe.

Innostu ja inspiroidu, häkelly ja hurmaudu. Kati tarttuu isoihin ja pieniin inspiraationlähteisin innolla ja saa ajatukset uuteen laukkaan. Nyt mennään, nappituntumalla!