Aihe: Janna Rantala

Kun vanhemman on vain pysyttävä hengissä – Psykoterapeutti Janna Rantalan ajatuksia Karppi-sarjan lapsista ja vanhemmista

Miten tragediasta selviää?

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Hyvä itsetunto syntyy siitä että kelpaa

Hyvä itsetunto syntyy yhdessä jaetuista hetkistä.

Janna Rantala: Rieslingiä hiekkalaatikolla

Alkoholin kohtuu- ja liikakäyttö on paljon monimutkaisempaa kuin neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa rutiinisti täyttämämme AUDIT-testi antaa ymmärtää. Itsearviokysely mittaa juotujen annosten ohella alkoholinkäytön haittoja, kuten tapaturmia, töiden väliin jättämistä, lähipiirin huolta ja omaa morkkista. Mutta se on aika avuton pohtimaan, onko alkoholinkäytöstäni haittaa lapsilleni.

Janna Rantala: Kunnon pariskunta

"Sohvaluuserin osa vaatii kanttia. Hän joutuu kestämään tervehenkisen, itsensä hallitsevan ja hoikan ihannetta kantavaa kumppaniaan, joka armollisesti suvaitsee kumppaninsa retkahduksia." Onko teillä salainen karkkihylly?

Janna Rantala: Parintaju

"Tuntuu ihan perjantailta, vaikka on vasta torstai!" Parintajulla on valtava rooli parinvalinnassamme, vaikka kutsummekin sitä kemiaksi, kohtaloksi, rakastumiseksi tai miksi milloinkin. Valitsemme – sitä tajuamatta – kumppaneita, joiden parintaju vastaa omaamme. Perjantaita ja torstaita vertaava kumppani ei sykähdytä, jos oma ajantaju on muodostunut vuorotyön rytmistä. Tai selitäpä lumentajua beduiinille, joka selittää sinulle hiekantajua…

Janna Rantala: Impit ja illut

Miten olla yhtä aikaa hoivaava äiti ja seksuaalinen nainen? Joskus roolien yhdistäminen tuntuu niin mahdottomalta, että vanhempi luopuu seksuaalisuutensa ilmaisusta vanhemmuuden hyväksi. Seksi loppuu - ainakin kotona parisängyssä - kun omat vanhemmat kummittelevat vuoteen päädyssä.

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Kolmen sukupolven perhe

Aina ei tiedä kenen kanssa on juuri tänään naimisissa. Lapsuuden kodissa kesken jääneet ikuisuuskiistat, lapsena mahdottomilta tuntuneet rajanvedot tai puolustautumiset tulevat aikuisena mahdollisiksi suhteessa kumppaniin. Et ehkä voinut sanoa isällesi ei, mutta vaimollesi voit. Et voinut jättää perhettäsi, mutta kumppanisi voit.

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Me kaksi vain

"Minä ja mieheni olemme pari, jolle tämän hetkinen perheemme rakentuu. Jos meidän suhteemme katkeaa, jakautuu perheemmekin. Minkä suhteen siis tulisi olla perheessä ensisijainen? Lapsen ja vanhemman vai vanhempien välisen? Ja monilapsisessa perheessä: kenen lapsen ja kenen vanhemman?"

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Peilikuva

Jokainen merkittävä, pitkäkestoinen suhde etsii yhteenkuulumisen ja erilleen pyrkimisen tasapainoa, oli kyse sitten ystävyydestä, parisuhteesta tai lapsen ja vanhemman suhteesta.

Lastenpsykiatri: Älä sorki lapsen kaverisuhteita

Ärsyttääkö lapsen kaveri? Eikö seura ole tarpeeksi hyvää omalle kullannupulle? Tutkaile tunteitasi ja arvioi, onko ystävyydessä oikeasti jotain pielessä. Jos ei, älä sekaannu kaverisuhteisiin.

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Harjoitusprinssi

Aikuisten rakkauksien, liittojen ja erojen valtakunnassa eivät klassikkosadut enää riitä. Puolen valtakunnan lisäksi prinsessan mukana voi tulla bonusprinssi tai pari. Aina ei äitipuoli ole ihan noita. Miten kertoa lapselle todellisista prinsessatarinoista?

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Maksamme velkaa

Kuinka paljon vanhemman kannattaa uhrautua lapsensa eteen? Entä omien vanhempiensa? Ja kuinka ruuhkavuosien kaksinkertaisesta hoivataakasta selviää järjissään?

Lastenpsykiatri: Puuttua saa, mutta ei haukkua vierasta lasta

Mitä tehdä, kun leikkipuistossa vieras lapsi tönii toisia tai käyttäytyy huonosti? Lastenpsykiatri ja perheterapeutti Janna Rantala antoi ohjeet toisten lasten komentamiseen. Syyttely ei kannata.

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Muista aina liikenteessä

Liikennesäännöt ovat ihan selkeät: punaisella ei mennä, vihreällä mennään. Suojatien eteen pysähdytään. Lapsikin sen tietää! Silti homma vain ei tunnu sujuvan, ei Jalankulkijoilta eikä Autoilijoilta.

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Vain isä osaa oikein!

Mies kolmatta päivää työmatkalla, märät pyykit toista päivää koneessa ja kiukuttelevat lapset juuri nyt ruokapöydässä. Miksi kaikki jää aina minun vastuulleni?

Tyttökalenteri, pornokaupan ikkunasomistus, bikimainokset... Miten opettaa lapsilleen ihmisen arvoa ja arvostusta, kun aikuisten mainosmaailma kaatuu silmille?

Syksyn nuhakierre on alkanut. Nyt arvotaan kuka jää kotiin hoitamaan. Vai pärjäisikö lapsi sittenkin hoidossa...

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Minusta tulee isona

Lapsemme ovat sitä, mitä me määrittelemme hänen olevan. Vai mitä sanotte kaiken käteen saamansa heittävästä pikkuvauvasta: onko hän kiusankappale vai tuleva urheilusankari?

Pikkulapsiperheen varttituntiin mahtuu koko elämän kirjo. Miten äiti kestää kolmen lapsen yhtäaikaista tarvitsevuutta, omaa nälkäänsä ja miehen taas venynyttä työpäivää? Inhimillisyyden voimalla.

Piilosleikin idea ei ole olla piilossa, vaan tulla löydetyksi. Siksipä se on erinomaista puuhaa erossa olon jälkeen.

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Kuka minut haluaa omakseen?

Pienen lapsen on tunnettava kuuluvansa jollekin. Mieluiten rakastavalle, huolehtivalle, arvostavalle vanhemmalle. Valitettavasti vanhemman rakkaudelle on muitakin ottajia…

"En koskaan tullut perustaneeksi punk-bändiä, jonka kanssa olisin voinut kiertää keikkaillen. Perustin kuitenkin perheen, jonka kanssa yritän matkailla edes johonkin. Ero ei liene kovin suuri."

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Jäähy

Kiroan viikoittain Super-Nannya. Että sen nartun piti tuoda Suomeen näin laajaan käyttöön Jäähy! Hyväähän sillä tarkoitetaan, mutta harvoin saadaan aikaan. Ainakaan yksisuuntaisesti käytettynä.

Päivähoidon aloitus on lapselle tärkeä vaihe, joka kannattaa hoitaa huolella. Eikä vain ensimmäinen aloitus, vaan ryhmän vaihto ja jokainen lomaltapaluu.  Vaikka vanhempi luottaisi hoitajiin, ei lapsi voi heti luottaa.

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Syli, kosketus, katse

Mikä varaa vanhemman sylin? Ei kai vain läppäri? Entä mikä varaa vanhemman kosketuksen ja katseen?

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Aikuisen tunteet ja lapsen huolet

Kiireet, huolet, pohdinnat ja surut kurtistavat vanhempien kulmakarvojen väliin mahtavat kanjonit. Mutta mitä miettivät lapset seuratessaan äidin otsaryppyjen syvyyden vaihtelua?

Lastenhuoneen sisustaminen on niin inspiroivaa! Ja käytännöllisessä, kauniissa huoneessa lapsikin kehittyy tasapainoiseksi. Ainakin sisustuslehtien mukaan. Kokenut sisustaja-lastenpsykiatrinne on ajoin toista mieltä. Tai: riippuu ihan mistä pitää.

Käykö pääsiäispupu teillä? Ja jos käy, niin koska kerrotte lapsellenne totuuden pupusta? Ja miten hän sen ottaa? Ja ihan oikeasti - pitäisikö näitäkin ehtiä pohtia jossain pääsiäisrahkan valmistuksen ja kurahousujen huuhtomisen välissä?

Jos on lasten päiväkotiin vieminen joskus hankalaa, niin on sieltä hakeminenkin. Äiti hakee aina liian aikaisin tai liian myöhään. Miten saisi järjestettyä ihanan jälleennäkemisen?

Jok'ikinen lastenpsykiatri ja kasvatusopas kehottavat vanhempia opettamaan lapsille tunteiden nimet. Niin minäkin. Mutta omien lasteni kanssa tämäkin on yllättävän surullista.

Uhmaikäisen kanssa eläminen voi olla raskasta muille perheenjäsenille. Käyttäytyvät muut miten tahansa, uhmailijalla riittää tahdottavaa ja vastustettavaa. Mikä avuksi Diivan perheenjäsenille?

Maailman kehittävin lelu on toinen ihminen, enkä tarkoita esineellistävässä mielessä. Mikä lelu olisi ihana koskea, täydellisen interaktiivinen, oikein kohdeltuna turvallinen ja alati kehittyvä? Mutta maailman toiseksi kehittävin lelu; se on huivi.

Yleensä me vanhemmat toivomme lastemme pärjäävän elämässä. Mutta mitä on pärjääminen? Ja miten sitä edistetään?

Kaikissa perheissä on jonkinlaisia sääntöjä. Useimmiten vanhemmat haluavat säännöillään opettaa lapsille tärkeitä arvoja, tai ainakin pitää vanhemmat tarpeeksi hyvällä tuulella. Miten lapset mieltävät perheen säännöt?

Pitääkö harrastaminen aloittaa jo vauvaiässä?

Vauvoille on tarjolla jos jonkinlaista harrastusta -  perinteisten muskarin ja vauvauinnin lisäksi on taapero-parkouria ja äiti-lapsitankotanssia. Mikä on sopiva määrä virikkeitä vauvalle? Pitääkö vauvasta asti harrastaa?

Lapset tykkäävät ilahduttaa vanhempiaan omatekoisilla yllätyksillä. Kaikki ne talouspaperirulla-askartelut, potan sisällöt ja karrelle paistetut paahtoleivät! Joskus lapsen lahjan vastaanottaminen vaatii vanhemmalta sankarillista luonteenlaatua…

Uuden vuoden lupaukset itselle sujuvat helposti - kuten myös lupausten rikkominen. Mutta miten kestää kun muut eivät pidä lupauksiaan? Etenkään lapset…

Lastenpsykiatri Janna Rantalan joulun himmelissä pyörivät sisäisen maailmamme loputtomat sanat. Sanat kokemuksille ja mielen rakennusaineeksi.

Vuoden päätteeksi on aika askarrella joulukortteja. Lasten kanssa tietysti, onhan tarkoitus samalla siirtää kädentaitojen arvostus jälkikasvulle. Vaan miten pärjää äiti lapsen kädentaitojen kanssa?

Haluammepa me vanhemmat ja kasvattajat tai emme, lapset omaksuvat meiltä oikean elämäntavan säännöt. Viattominkin koko perheen ajanviete voi huomaamatta olla elämän suurten kysymysten äärellä viipyilemistä. 

Lapsilla on monenlaisia pelkoja, joista jotkut varmaan ihan aiheellisiakin. Mutta miten auttaa lasta elämään pelkonsa kanssa? Ja miten auttaa vanhempaa elämään lapsen pelon kanssa?

Jokaisella perheellä on oma, usein hyväksi katsottu nukkumajärjestelynsä. Meillä lapset ja aikuiset nukkuvat erillään, koska ajattelemme sen hyödyttävän sekä lapsia että aikuisia. Katsokaa vaikka miten hyvin se toimii!

Moni odottava äiti toivoo lapsen isästä itselleen apua lastenhoitoon. Ja moni odottava äiti on valmis opettamaan miehelleen oikeanlaista isyyttä. Mutta isällä saattaa olla aivan oma tapa ryhtyä vanhemmaksi. Hyvä niin!

Elämä ei aina suju kuten kasvatusoppaissa. Miten olla tasapuolinen kaikille lapsilleen? Kolmilapsisessa perheessämme jokaisesta kauppareissulle mukaan pääsemisestäkin taistellaan!

Kun lapselle osuu selittämätön kiukun ja pettymysten täyteinen päivä, joutuu vanhempi käyttämään kaikki kasvatuskeinonsa tukeakseen lapsensa tunne-elämän kehitystä. Vai voisiko asiaan olla yksinkertaisempikin ratkaisu?

Kyselyikäisten lasten tiedonjano raastaa joskus aikuisten hermoja. Vaikeinta on, kun hyvää tarkoittavat perusteellisetkaan vastaukset eivät tunnu riittävän lapselle. Miten vastata lapselle niin, että loputtomat kysymykset taukoavat?

Syksyllä leikitään kura-aarteilla ja läiskytellään lätäköissä. Sitten kuran peittämä lapsi juoksee innoissaan syliin, jonka jälkeen sekä lapsi että vanhempi ovat yltäpäältä kurassa. Mikä neuvoksi?

Lapsi kinuaa kaupassa karkkia. Tuttu kuvio varmasti monelle äidille ja isälle. Mutta yllyttääkö vanhempi itse lapsensa itkukonserttiin kaupassa tai takapenkin tappeluihin automatkoilla? Voiko lapsen yllyttää kivaan käytökseen?

Lapsilla on paljon kysymyksiä ja vanhemmilla paljon vastauksia. Mutta yllättävä kysymys aikuisellekin hankalasta aiheista voi tyrehdyttää keskustelun alkuunsa. Miten kummassa kertoa lapselle psyykkisestä sairastamisesta?

Lumisateinen aamu. Eteisessä kolmet pienet toppasaappaat ja yhdet vähän isommat. Eteisessä vallitsee seesteinen tunnelma, kello jo kymmentä vaille, eikä yhdessäkään saappaassa jalkaa sisällä.