Dima Slobodeniouk & Patricia Kopatchinskaja

Paavo Heininen kertoo, että hänen seitsemäs sinfoniansa alkoi ideasta säveltää yksi laajahko ja massiivinen osa, kenties sinfonietta. "Sinfoniettoja luonnostelin useita, osin musiikki-dramaattisiin hankkeisiin liittyen. Mutta huomasin, että suuri kolmoisvariaatio-osa ei voi alkaa lepotilasta – kineettisen ja sonorisen energian jo saavutettua melkoisen intensiteetin. Näin 7. sinfoniasta tuli symmetrinen; massiivista ydintä kehystää paljon lyhyempi osapari (2 preludia ja 2 postludia). Kehysosat ovat kevyitä ja valoisia, niin että tempon ja dynamiikan maksimit ja minimit luovat kiasman tapaisen kuvion."

”Ensimmäinen opettajani oli sade. Kuuntelin pisaroita”, sanoo luonnonvoima Patricia Kopatchinskaja, viulisti omassa luokassaan. Hänen soitossaan on omaperäisyyttä, syvyyttä, briljanssia ja huumoria sekä originelli lähestymistapa klassikoihin. Hän esiintyy usein paljain jaloin – seikka, jota hän itse pitää epäkiinnostavana. Tärkeintä onkin se, miten paljon taiteilijalla on musiikillista sanottavaa, ja Kopatchinskajalla sitä on erityisen paljon.

Šostakovitšin ensimmäinen viulukonsertto kuului niihin teoksiin, jotka säveltäjä piti pöytälaatikossaan, kunnes Stalinista aika jätti. Kopatchinskajalla on kyky elää soitollaan todeksi musiikin emootiot. Kun hän esitti konserton Seattlessa 2020, kriitikoista tulkinta oli tyrmäävän upea. Hän sähköisti teoksen ja kulki läpi konserton terrorin sekä intensiivisesti että myötätuntoisesti, he kirjoittivat. Millaisen tulkinnan kuulemme Helsingissä?