Hyppää pääsisältöön

Robert Moog

  • Ja kone sanoi: moooooog! Avaruusromua 30.4.2017

    27.04.2017 Musiikki

    Hupaisia, villejä ja epäkorrekteja Moog-hittejä!

    “Silloin meille tuli hieman kiire”, muisteli Robert Moog 1960-luvun loppuhetkiä. Hän oli keksinyt omaa nimeään kantavan ihmeellisen elektronisen soittimen, Moog-syntesoijan. Yhtäkkiä kaikki halusivat sellaisen. Laitteita rakennettiin lähes yötä päivää ja Amerikan studioissa tehtiin uusia levyjä upouusilla Moog-syntesoijilla melkein kuin liukuhihnalla. Syntyi outoa ja hullua musiikkia. Levykaupalla hupaisia, villejä, epäkorrekteja ja yleensä enemmän tai vähemmän onnistuneita elektronisia tulkintoja lähes kaikkien tuntemista hittikappaleista. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Ääniä toisesta maailmasta!

    12.04.2017 Musiikki

    The Thing, I Dream of Wires, Avaruusromua

    Se oli maailman pelottavin ääni. Siinä oli jotakin selittämätöntä ja tuonpuoleista. Elokuva oli jännittävä, mutta se ääni… Se oli suorastaan jäätävä. Mistä se tuli? Mikä sai sen aikaan?

  • Popcorn - synteettinen megahitti

    12.11.2015 Musiikki

    Popcorn oli synteettinen ykköshitti vuonna 1972.

    ”Minä tein sen parissa minuutissa, koko sävellyksen”, paljasti Gershon Kingsley suurimman hittinsä synnystä. Hitti oli Popcorn. Pomppiva elektroninen hitti, joka vuonna 1972 soi radioissa ja diskoissa ympäri maailman. Se oli se ”jännä soundi, kiva melodia, jota ei voinut vastustaa”, tai ärsyttävä elektroninen renkutus, jota ei päässyt pakoon.

  • Moog - kone täynnä ääniä

    05.11.2015 Musiikki

    Elektroninen Bach, transistorit ja populaarimusiikki

    Pitkään kuviteltiin, että elektronisen musiikin soittimet - syntesoijat - olivat ihmeellisiä sähköisiä laatikoita, jotka soittavat itsekseen musiikkia. Tosiasiassa nuo avaruusajan keksinnöt olivat epävarmoja ja mutkikkaita rakennelmia, joiden käyttäminen vaati insinööritaitojen lisäksi hyviä hermoja. Kun Wendy Carlosin Switched-On Bach -levy julkaistiin vuonna 1968, elektronisesti tuotetut äänet eivät olleet muusikoiden tai kuuntelijoiden arkipäivää. Ne olivat uusia, kummallisia ja huvittaviakin ääniä. Atomien laulu -sarjan toisessa osassa liikutaan elektronisen Bachin, transistorien ja populaarimusiikin maisemissa. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Toinen tapa palata Bachiin

    01.10.2015 Klassinen

    Levyarvio

    Walter Carlos teki vuonna 1968 syntetisaattorimusiikille sen minkä Heikki Sorsa teki Salt Lake Cityn olympialaisissa suomalaiselle lumilautailulle. Siinä missä Sorsasta jäi monille mieleen irokeesitukka ja hampurilaismainos, Carlos nosti piipittävällä Bach-versioinnillaan yhden laitehörhöystävänsä ikoniseen asemaan ja itsensä kuuluisan Kellopeliappelsiini-elokuvan säveltäjäksi. Molemmat lajit saivat tiettyä innostunutta nostetta, mutta taustarakennelma jäi suurelta yleisöltä pimentoon.

  • Retromusiikkia yleisavaimella - Avaruusromua 6.9.2015

    04.09.2015 Musiikki

    Avaruusromussa analogisia ja modulaarisia retrotunnelmia.

    Mitä voi tapahtua jos kuluttaa kaiken vapaa-aikansa purkamalla erilaisia koneita, keräämällä niiden osia ja rakentamalla uusia laitteita? Siitä voi syntyä vaikkapa analoginen modulaarinen syntesoija. Steve Roach ihastui Roger Arrickin suunnittelemaan ja rakentamaan laitteeseen ja palasi sen myötä omaan menneisyyteensä. Analogisia ja modulaarisia retrotunnelmia tarjoavat Steve Roach, Bertrand Loreau, Robert Schroeder ja Arc. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Renkutus jota ei päässyt pakoon

    14.01.2015 Musiikki

    Popcorn oli 1970-luvun alun synteettinen hitti.

    Popcorn oli 1970-luvun alun synteettinen hitti.