Hyppää pääsisältöön

Toccata Classics

  • Ahmas ottaa urut vakavasti

    05.11.2019 Yle Klassinen

    Levyarvostelu

    Fagotisti-säveltäjä Harri Ahmaksen musiikki on yleensä mukavaa kuultavaa ja soittimellista. Pidän hänen leppoisan värikkäistä puhallinkappaleistaan, mutta Ahmas välttelee modernismin harmaita alueita menestyksekkäästi myös suuren mittakaavan teoksissa, etenkin konsertoissa. Urkutohtori Jan Lehtolan levytystehtaan uutuustuote esittelee nyt Ahmaksen urkuteokset, ja niiden perusteella Ahmas ottaa urut vakavasti, ehkä liiankin.

  • Urkusonaattien puuduttava vaikutus

    12.02.2019 Yle Klassinen

    Levyarvostelu

    Urkuri Jan Lehtola levyttää melkein yhtä paljon kuin Kalevi Kiviniemi, mutta muuten nämä neliraajasoiton mestarit ovat vastakohtia. Siinä missä Kiviniemi tarjoaa kuulijoille pullaa ja sirkushuveja, Lehtola väkertää kotimaisten nykysäveltäjien kokonaislevytyksiä tai kahlaa keskieurooppalaista perusohjelmistoa. Lehtolan uusin levy sisältää liki yhdeksänkymmentä minuuttia urkusonaatteja 1800-luvun tuntemattomilta saksalaissäveltäjiltä, ja kelpaa vain ajoittain muuhun kuin unilääkkeeksi.

  • Henkilökohtaisuus kannattelee Brukin sinfonioita

    21.02.2018 Klassinen

    Levyarvostelu

    Ukrainalaissyntyinen säveltäjä Fridrich Bruk täytti viime vuonna kahdeksankymmentä vuotta, mistä yli puolet hän on asunut Suomessa. Ura alkoi Neuvostoliitossa elokuva- ja iskelmäsäveltäjänä, ja kun Bruk joutui siirtymään länteen ja Suomeen, hän täälläkin sävelsi ensi töikseen muutaman iskelmähitin. Viime vuosikymmenet Bruk on keskittynyt sinfonioihin, ja vaikka hän taidemusiikin säveltäjänä on päätynyt valtavirran ulkopuolelle, hän on tehnyt jotain mihin harva pystyy - saattanut kaikki kahdeksantoista sinfoniaansa levylle. Luomis- ja organisointivoiman uusin saavutus sisältää kaksi omakohtaisesti tilittävää sinfoniaa, jotka soittaa Liepajan sinfoniaorkesteri.

  • Urkureduktio tukee Kokkosen Requiemiä

    15.11.2017 Klassinen

    Levyarvostelu

    Joonas Kokkosen Requiem orkesterille, kuorolle ja solisteille syntyi tuskallisen hankalasti, mutta siitä tuli hänen kaunein suurteoksensa, täynnä kimmeltävää valoa, säihkyviä harmonioita, herkkyyttä ja voimaa. Teosta on esitetty ihmeen vähän - pääsiäisaikaan suuret esittäjistöt pelaavat varman päälle tutummilla passioilla ja requiemeillä. Kenties tilanne muuttuu nyt, kun Jouko Linjama on tehnyt Kokkosen requiemistä urkureduktion, joka uuden levyn perusteella toimii vallan mainiosti.

  • Weinbergin kahdet kasvot

    06.02.2015 Klassinen

    Suotta tuntemattomaksi jäänyt puolalaissäveltäjä Mieczyslav Weinberg syntyi Varsovassa vuonna 1919 ja lähti parikymppisenä sotaa karkuun itärajan taakse Moskovaan. Siellä hän tutustui politbyroon kulttuuripamppujen kanssa kättään vääntäneeseen Dmitri Shostakovitshiin. Herrojen ystävyys ja vanhemman kollegan vaikutus kuuluu Weinbergin musiikissa, mutta toisin kuin sodanjälkeinen Shostakovitsh, Weinberg ei julista, saarnaa tai heristä nyrkkiä. Ei ainakaan joka käänteessä, vaikka hän yhtä lailla kärsi Stalinin mielivallasta ja joutui teostensa vuoksi myös lusimaan.