Hyppää pääsisältöön

Artikkelit

Puolentoista vuoden aikamatka päättyi - Suomirockin sensuroimattomat nauhat loppuivat

Useiden vaiheiden jälkeen suurimman osan 1990-luvun töistäni kattava nauha-arkisto päätyi Ylen elävään arkistoon ja sen 200 tuntia haasatatteluja sekä muuta materiaalia julkaistiin lopulta leikkaamattomina.

Sinikka Hurskainen harrastaa naiivistisia maalauksia

Taideharrastus tuo sisältöä elämään ja auttaa vaikeuksien yli

Monille taiteen tekeminen on myös tapa selvitä vaikeuksista.

Laulaja Kiti Neuvonen

Sodankylän klubilla tanssittiin aamuyöhön

Musiikki liukui tuimasta funkysta slaavilaisiin viisuihin.

Palkittu kuvaaja Timo Salminen

Sodankylän elokuvajuhlat alkoivat - Sodankyläpalkinto kuvaaja Timo Salmiselle

Elämäntyöpalkinto merkittävästä urasta alalla.

Jorma Hellströn halusi pitää näyttelemisen haasrratuksena

Kaikki taiteen harrastajat eivät halua ammattilaisiksi

Monille taide on rakas harrastus, josta ei haluta ammattia

Hannu Leidenin Havana Black yritti murtautua Yhduysvaltain markkinoille

Suomirock ylitti maiden ja median rajoja 1980-luvulla

Hannu Leidén, Puka Oinonen, Rami Kuusinen ja Ilkka Mattila

Gugi Kokljuschkinin tie vei teinitahdestä levypomoksi

Suomalaisen rockin 1980- ja 90-lukujen vallankäyttäjät

Suomirockin todellinen valta oli levy-ytiöillä ja mediassa

Maarit Hurmerinta oli ensimmäisiä suomalaisia naisrockareita, joka levytti muutakin kuin käännöskappaleita.

Suomalaisen kevyen musiikin vahvoja naisia

Suomalaisen kevyen musiikin vahvoja naisia 1970-90 -luvuilta

Yle Areena logo.

Aidoin taide syntyy rakkaudesta – sitä tekevät amatöörit

1990-luvun lopulla Yle TV1:n kesäsarjaksi ohjaamassani Intohimona taide -sarjassa omista harrastuksistaan kertoivat niin tunnetut kuin täysin tuntemattomat suomalaiset. Yhteistä kaikille oli valtava palo omaan harrastukseensa. Sarjaa varten tehdyissä haastatteluissa äänessä ovat mm. musiikkiharrastaja Simo Ralli ja maalaustaidetta harrastava Anita Hirvonen.

Kärtsy Hatakan Walatari ei tunnustanut mitään rajoja

Suomirock ei tunnustanut rajojaan enää 1990-luvulla

Muusikot alkoivat tehdä musiikkia omista lähtökohdistaan.

Yle Areena logo.

Kohti Lepakon loppua

Helsingin legendaarinen Lepakkoluola purettiin 26.11.1999, kun kauhakuormaajat alkoivat murjoa huonokuntoista taloa. Sitä ennen siellä tapahtui valtavasti aivan viimeisiin hetkiin asti.

Yle Areena logo.

1990-luvun suomirock venyi sankariheavysta kitarapoppiin ja eurodanceen

Jo suunnitellessani 1990-luvun suomirockista kertovaa sarjaa Hyvää yötä ja huomenta näkyi selvästi, että vuosikymmenen aikana yhtenäinen suomirock-ilmiö hajosi sirpaleiksi, uusi tekijäpolvi marssi esiin ja musiikin muodot moninaistuivat.

Yle Areena logo.

Lepakko — vaikeiden vuosien läpi katkeraan loppuun

Helsingin Lepakko oli Elävän musiikin yhdistys Elmun kotitalo ja kaupungin tärkein rockkulttuurikeskus vuosikaudet. Siellä toimi myös paikallisradioasema Radio City. Lepakko purettiin konttorirakennuksen alta vuonna 2000.

Fredi Kolmannella linjalla

Käännösiskelmä on kansakunnan vääristynyt muisti

Leirintäalue-sarja käsitteli suomalaista käännösiskelmää.

Yle Areena logo.

Todelliset taiteen rakastajat eivät ole taiteen ammattilaisia

Erikoisin koskaan ohjaamani tv-sarja oli vuonna 1998 tehty Intohimona taide. Se kertoi erilaisten ihmisten, niin julkkisten kuin tuntemattomienkin, taideharrastuksesta. Erikoiset kohtaamiset näiden taiteen rakastajien kanssa suorastaan laajensivat käsitystäni ihmisestä, ja Pohjanmaasta.

Christian Moustgaard oli Lepakon vahva mies

Lepakko – Helsingin rockpäämaja

Christian Moustgaard oli Lepakon vahva mies.

Yle Areena logo.

Lepakon monet kasvot

Helsingin Ruoholahdessa sijainnut Lepakko, entinen maalivarasto ja alkoholistien yömaja nousi 1980-luvulla yhdeksi pääkaupungin merkittävimmistä kulttuurikeskuksista, jossa toimi radioasema, teatteriryhmiä, tanssikoulu sekä oma moottoripyöräjengi, suhteellisen sulassa sovussa. Siellä järjestettiin keikkoja ja kellarissa treenasi moni aikakauden suosituimmista yhtyeistä.

Yle Areena logo.

Suomirock venyi iskelmästä kansanmusiikkiin kunnes rap muutti kaiken

1980-luvulla punkin jälkeen itseään etsinyt suomirock venyi nopeasti aivan uusiin suuntiin. Se laajeni iskelmän, teinipopin tai discon suuntaan, samalla kun kitarabändien soundit muuttuivat modernimmiksi. Kehitys jatkui jopa kansanmusiikkiin päin, mutta seuraavalla vuosikymmenellä pakan kokonaan uusiksi pisti rap.

Yle Areena logo.

Olen erilainen nuorisoidoli – Danny, Lasse Liemola, Cay Karlsson, Antti Einiö ja Frank Robson

Suomirockin sensuroimattomasta arkistosta kaivetaan tällä kertaa esiin Suomen ensimmäisiä nuorisotähtiä: Lasse Liemola, Danny, Cay Karlsson, itsekin levyttänyt promoottori Antti Einiö ja vuonna 1967 kaupungistuvaa Suomea ihmettelemään muuttanut britti Frank Robson. Suurin osa haastatteluuista tehtiin suomirockin varhaisvaiheita käsittelevään Olet paha -sarjaan.

Angela McCoy.

Hän on soittajan vaimo - on soittaja vaimonsa mies

Dokumentti Soittajan vaimo esitettiin äitienpäivänä 1997.

Yle Areena logo.

1990-luvulla suomirock laajeni moneen suuntaan – jopa iskelmään

1990-luvun lopulla viimeistään tuli selväksi, että suomalainen rockista ponnistanut kevyt musiikki oli paljon muutakin kuin sähkökitaran räimimistä haara-asennossa Hurriganesin tai Popedan hengessä. Suomirock imi vaikutteita tanssittavammista musiikinlajeista eikä enää hävennyt edes iskelmällisyyttä.

Yle Areena logo.

Uuden suomirock-sukupolven menestyjät

1990-luvulla tekemistäni suomirockdokumenttisarjoista viimeinen, Hyvää yötä ja huomenta, poikkesi edeltäjistään siinä, että tekoaikanaan se keskittyi lähimenneisyyteen ja nykyhetkeen. Nyt julkaistavien haastatteluiden aikaan Maija Vilkkumaa, Rasmuksen Eero Heinonen, Zen Cafén Samuli Putro, Aikakoneen Maki Kolehmainen ja Tehosekoittimen Matti Mikkola olivat kaikki aktiivisia, vahvassa nousussa olevia tekijöitä. Kaikista tuli myös keskeisimpiä alansa toimijoita myöhemmin.

Kitaristi Esa Kaartamo

Suomirockin työn sankarit

Haastatteluita Hyvää yötä ja huomenta -sarjasta

Yle Areena logo.

Yhdeksänkymmentäluvun suomirockin ykkösketjua

Viimeinen suomirockin historiaa käsittelevistä sarjoistani oli 1990-lukuun keskittynyt Hyvää yötä ja huomenta. Se poikkesi aiemmista sarjoista siinä, että se kuvattiin käsiteltävän vuosikymmenen viimeisenä vuotena ja käytännössä kaikki haasteltavat olivat aktiivimuusikoita, osta vasta uransa alkuvaiheessa.

Toimittaja Maria Schulgin haastattelussa.

Lepakon historiaa Liekkihotellista Höyry-klubille

Maalivaraston tie alkoholistien yömajasta Elmun päämajaksi.

Yle Areena logo.

Kevyen musiikin uranuurtajia: Kaj Chydenius, Jyrki Hämäläinen, Holle Holopainen, Pekka Rechardt ja Kim Brown

Tämä erä sensuroimatonta suomirokkia esittelee hyvin sekalaisen joukon, jota yhdistää se, että kaikki ovat olleet ensimmäisten joukossa rakentamassa suomalaisen kevyen musiikin historiaa.

Yle Areena logo.

Huumorimusiikin jättiläiset: Jukka Virtanen, Ilkka Vainio, Olli Tola, Hara Laukkanen ja Aarne Tenkanen

Huumorimusiikki on aina ollut suomalaisille erityisen rakasta, jo rekilauluja hoilattiin kieli poskessa. Huumorilevyt ovat menestyneet myös äänilevymarkkinoilla ja ne ovat juhlineet myyntilistoilla läpi vuosien.

Yle Areena logo.

Lepakon alku ja loppu

Legendaarinen talo palveli eri tarkoituksia lähes 60 vuotta.

Suomirockin sensuroimatonta historiaa julkaistaan jatkossa teemoittain

Elävän arkiston Suomirockin sensuroimaton historia -sarjassa on julkaistu jo täysi tusina artikkeleita ja peräti 62 haastattelua.

Yle Areena logo.

Sensuroimattomia 1980-luvulta: Kaija Koo, Tuula Amberla, Tero Vaara ja Espe Haverinen sekä Jimi Sumén

Elävän arkiston Suomirockin sensuroimaton historia -sarjan julkaisut pyörähtävät jo toiselle kymmenelle. Yhdestoista artikkelimme painottuu vahvasti 1980-luvulle. Mukana vahvoja naisia, yksi pohjalainen, yksi porilainen ja kitarasankari-tuottaja. Kaikki haastattelut on tehty 1980-lukua käsitelleeseen Kunnian kentät -sarjaan vuonna 1996.

Yle Areena logo.

Sensuroimattomien kymppikerho: Norres, Maijanen, Merimaa, Esa Saarinen ja Floyd

Haastateltavina mm. Pave Maijanen ja Juhani Merimaa.

Yle Areena logo.

Dingo – suosion hinta on nimensä veroinen

Dingon soittajien sensuroimattomat haastattelut.

Suomirockin sensuroimatonta historiaa julkaistu jo 38 henkilön verran

Sarjassa on julkaistu kohta neljäkymmentä haastattelua.

Yle Areena logo.

Seitsemännet sensuroimattomat: Mato ja Sakke, Olli Lindholm, AW Yrjänä ja TT Oksala

Jo seitsemänteen jaksoon ehtinyt Suomirockin sensuroimaton historia -julkaisusarjamme liukuu sujuvasti Sleepy Sleepersistä Leningrad Cowboysiin, se kertaa Yö-yhtyeen nousun, uhon ja tuhon. Ja uuden nousun, 1980-luvun uudet studiosoundit sekä pienen torniolaisen hc-punk -yhtyeen nousun rock-festivaalien päälavoille.

Yle Areena logo.

Viides erä, suomirockin kovaa ydintä: Hector, Peitsamo, Yari, Esa Pullianen ja Otto Donner

Suomirockin sensuroimattoman historian viidennen julkaisuerän haastateltavia yhdistää legendaarinen Love Records. Haastateltavistamme Otto Donner oli yksi kolmesta yhtilön perustajasta, Hector siirtyi sinne neljännellä levyllään, Yari ja Kari Peitsamo aloittivat uransa Loven suojissa ja kitatavirtuoosi Esa Pulliainenkin ehti levyttämään sille yhden singlen verran.

Yle Areena logo.

Neljännet sensuroimattomat: Tolonen, Pohjola ja Silvennoinen sekä Sirkesalo ja Claude

Suomirockin sensuroimattoman historian neljänteen julkaisuun nousee legendoja: mestarikitaristi Jukka Tolonen ja Heikki Silvennoinen, bassovirtuoosi Pekka Pohjola sekä nuoremman polven laulajat Aki Sirkesalo ja Smack-yhtyeen solisti Claude. Heistä peräti kolme – Pohjola, Sirkesalo ja Claude – eivät ikävä kyllä ole enää joukossamme.

Runoilija Markku Into istuu haastateltavana vuonna 1997.

Dave, Melleri, Röyhkä, Mauri Kunnas ja Markku Into sensuroimattomina

Suomirockin sensuroimaton historia -sarjan kolmas julkaisu.

Näytä lisää Olet sivulla 1, siirry seuraavalle sivulle