MadCraft

Paikkakunta:
Helsinki, vaikka meistä kukaan ei olekaan sieltä kotoisin.

Perustamisvuosi:
2010

Kokoonpano:
Tom Nuorivaara - Laulu, kitara
Juho Rinne - Kitara, laulu
Jesse Mäläskä - Basso, laulu
Otto Uotila - Rummut, laulu

Mikä ajaa teitä eteenpäin?
Keikoilla esiintyminen on parasta! Me on soitettu jo yli 100 keikkaa Suomessa ja ulkomailla, isoilla ja pienillä lavoilla. Se on joka kerralla aina yhtä hauskaa, ja me annetaan sen ilon näkyä myös katsojille. On palkitsevaa saada ihmiset tykkäämään meidän itse tekemästä musasta. Ja kaikkihan tää lähtee oman musan tekemisestä ja tuottamisesta. Rakkaudesta lajiin ja silleen...

Miksi teette musiikkia?
Musiikista saa sellasia fiiliksiä, joita ei muualta saa. Ei keksitty tän tylsempää perustelua. Me vaan tehdään sellaista musaa, josta meille tulee hyvä fiilis. Jätetään herkistely ja soitetaan täysillä!

Kuvailkaa oma musiikkianne:
Iloista ja menevää musiikkia, johon kuka tahansa voi tykästyä helposti. Meidän vaikutteet tulee 90-luvun lopun Jenkkien auringosta. Jos oot joskus nähnyt American Pie -leffoja, olet todennäköisesti kuullut pop-punkkia. Ja me soitetaan sitä aina, kun omenapiirakan leipomiselta keritään!

Hienoin hetki urallanne:
Ollaan puserrettu tasaisen paljon kaikenlaista siistiä, eikä heti tule mieleen mitään yksittäistä huippukohtaa. Ulkomaiden keikoista hienoimpia oli pieni kiertue Englannissa viime talvena. Vedettiin koko kiertue jääkylmän pakettiauton kyydissä. Keikat oli loistavia, ruoka ei! Tänä vuonna taas päästiin avaamaan show Jackass-stara Bam Margeralle, mikä oli aika uskomaton keikka! Bam toivotti onnea matkaan, mutta ei se maailman miehenä paljoa muuta sitten ehtinytkään sanoa. Se riitti. Ja niin muuten, onhan sekin ihan hienoa lähteä toukokuussa Tanskaan!

Kolme levyä, jotka ovat syvästi vaikuttaneet teihin:
1. All Time Low - Nothing Personal
Tää on sellainen levy, josta me on saatu kaikkein eniten inspiraatiota omaan musaan. Löydettiin tämä aika lailla sattumalta ja eka kuuntelukerta menikin ihmetellessä, että miten jotkut on onnistuneet tekemään näin hyviä biisejä. Ajateltiin, että tehtäispä mekin näin hyvää musaa. Tälle levylle on lähes joka biisin tehnyt eri kultahampainen tuottaja, joiden palkkoihin mekin säästetään rahaa. Ilmankos biisit onkin niin hyviä ja tarttuvia! Uskomattomia laulukoukkuja ja ennen kaikkea meininkiä. Jotain meidän suhteesta tähän levyyn kertoo se, ettei me oikein enää edes jakseta kuunnella sitä. Se on kuunneltu niin puhki.

2. Blink-182 - Enema Of The State
Me soitetaan pop-punkkia ja tämä levy on genren kirkkaimpia ikoneja. Jos et ole kuullut All The Small Thingsia, niin mars sivistäytymään! Lätyllä olevien hittibiisien myötä pop-punkista tuli hetkeksi maailman kovin juttu. Joillekin se on jäänyt päälle, kuten vaikka meille. Blink on meille suuri esikuva niin sointukulkujen kuin rumpukomppien osalta. Ja toivottavasti vielä joskus meidänkin lavaspiikit on yhtä levottomia kuin näillä! Tässä on levyllinen hyvän fiiliksen biisejä rennolla mutta tosi tiukalla tyylillä! Niissä kuuluukin kivasti vielä se, miksi pop-punkissa ylipäänsä on sana punk. Ja miksi meillä on myös nopeita biisejä.

3. Limp Bizkit - Chocolate Starfish And The Hotdog Flavoured Water
"Meininki on ihan järkyttävän kova", tokaisi laulajamme Tomppa tästä levystä. Eikä sanonut ihan suotta, sillä eipä tätä oikein muuten voi kuvailla. Genrerajat paukkuu rikki niin, että rokkipoliisit suuttuu ja se meininki vaan on silti niin järkyttävän kova! Yksi unelmamme toteutui, kun nämä sedät tulivat Suomen visiitille tänä syksynä. Eipä ole tullut yhtä kova hiki sitten omien keikkojen backstage-saunomisien, kun hypittiin tämän levyn biisien tahtiin. Siitä tulikin mieleen, että jos nyt ei nu metal -riffejä, niin tältä levyltä me ollaan poimittu ainakin yksi pointti musan tekoon: biisit on tehty just sellaiseen tempoon, että niiden mukana on helppo hyppiä. Bounce! Ja hei, basisti-Jesse osaa kaikki tämän levyn biisit bassolla! Näin se ainakin väittää!

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.