Hyppää pääsisältöön
  • Timo Huovinen: Yle kirkasti Ohjelmatoiminnan ohjeitaan

    Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan.
    Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan. Timo Huovinen

    Ylen riippumattomuus ulkopuolista vaikuttamista kohtaan nousi viime keväänä keskusteluun Sipilä-gaten yhteydessä.

    Tapahtumasarjan takia Yle teetti asiasta arviointiraportin hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpäällä. Raportin mukaan Yleisradion ulkoista journalistista riippumattomuutta tuli vahvistaa ja vaatimus riippumattomuudesta tehdä nykyistä näkyvämmäksi.

    Nyt Ylen ohjelmatoiminnan ja sisältöjen eettisiä ohjeita eli OTS-ohjeita on muutettu. Riippumattomuus on säännöstössä paremmin esillä, vaikka sen määrittely oli mukana jo aiemmissa, vuonna 2012 julkaistuissa ohjeissa.

    Muutoksista päätti Ylen hallitus vastaavien toimittajien esityksestä. Säännöstön hyväksyttäminen on siirretty hallintoneuvostolta hallitukselle. Tälläkin vahvistetaan Ylen toiminnan riippumattomuutta.

    Tarkennetuissa OTS-ohjeissa tuodaan heti sen alussa esille, että “Ylen toiminta perustuu riippumattomuuteen, puolueettomuuteen ja luotettavuuteen. Emme anna miltään taholta tulevien vaikutusyritysten ohjata journalismia. Poliittiset, kaupalliset tai muut vastaavat intressit eivät vaikuta toimitukselliseen sisältöön”.

    Poliittiset tai kaupalliset intressit eivät vaikuta toimitukselliseen sisältöön.

    Lisäksi säännöstön 1-kohdassa aikaisemminkin esille tuotu toiminnan riippumattomuus on nyt nostettu kärkeen. Tällä halutaan vielä alleviivata riippumattomuuden tärkeyttä.

    Säännöstöön on päivitetty myös Ylen toimintaa koskevat säädökset.

    Uusien OTS-ohjeiden mukaan “Ylen toiminta perustuu Yleisradio Oy:stä annettuun lakiin. Ylen sisältötuotantoa ja julkaisutoimintaa ohjaavat myös sananvapauslaki, tietoyhteiskuntakaari, tekijänoikeuslaki sekä rikoslain säännökset muun muassa kunnian ja yksityiselämän suojasta”.

    Säännöstön vastuukysymyksiä koskevaan osioon on tehty kiellellisiä tarkennuksia. Uuteen ohjeistoon on linkitetty vanha OTS ja tällä tavoin voi halutessaan vertailla uutta ja vanhaa.

    Muutokset vankistavat riippumattomuuttamme myös sisäisesti.

    Nämä muutokset alleviivaavat Ylen ulkoista riippumattomuutta, mutta ne vankistavat riippumattomuuttamme myös sisäisesti.

    Pystymme yhä paremmin taklaamaan mahdolliset pyrkimykset ulkoiseen vaikuttamiseen. Ne eivät näin ulotu suoraan tai epäsuorasti journalistiseen päätöksentekoon tai toimitustyöhön.

    Olemme valmiita vastaamaan niihin haasteisiin, joita journalististen periaatteiden noudattamisessa ja toimituksellisen linjan selkeydessä päivittäin nousee. Muutoksilla on tarkoitus helpottaa normaalia, arkista journalistin työtä.

    Eikä tämä tarkoita sitä, etteikö Yleisradion sisällöistä voisi vastaisuudessakin käydä kriittistä, perusteltua ja asiallista keskustelua. Avoin keskustelu on aina oikeutettua, ja siinä toteutuu tärkeä kansalaisoikeutemme, sananvapaus.

    Timo Huovinen
    Journalististen standardien ja etiikan päällikkö

    Pysyväislinkki
  • Sami Koivisto: Suomalaisia ei voi suojella ikäviltä uutisilta – tarvitaan tilaa asiakeskustelulle

    Sami Koivisto katsoo kohti ja hymyilee, kuvassa lukee "Yle-tyyppi"
    Sami Koivisto katsoo kohti ja hymyilee, kuvassa lukee "Yle-tyyppi" Kuva: Jussi Nahkuri / Yle blogit,vuorovaikutuspäällikkö

    Porvoon surulliset tapahtumat ovat järkyttäneet Suomea syvästi. Yhteiskunnan on tehtävä kaikkensa, jotta lasten elämä on täällä turvattu. Se tarkoittaa erityistä huolta siitä, että tämäntyyppiset tragediat yritetään kaikin mahdollisin tavoin ehkäistä ennalta.

    Jotkut kokevat henkilökohtaisten, traagisten tapahtumien uutisoinnin sopimattomaksi. Siksikin traagisten tapahtumien uutisoinnin yhteydessä on tärkeää keskustella myös median roolista. Senkin pohtiminen on tärkeää, pitääkö tällaisista asioista kertoa television pääuutislähetyksissä. Tätä kysyttiin Yle Uutisilta muun muassa Twitterissä.

    Yle Uutiset pohti Porvoon tragedian uutisoinnin yhteydessä tarkoin sitä, mitkä tiedot ovat uutisoinnin kannalta oleellisia.

    Huoli esimerkiksi siitä, miten rankkaa tällaisia uutisia on katsoa kotona lasten kanssa, on ymmärrettävä. Vanhempien on voitava luottaa siihen, että se, mitä uutisissa kerrotaan ja näytetään, on mahdollista käsitellä lasten kanssa.

    Tapahtumista leviää verkossa ja somessa monentasoista, myös paikkaansa pitämätöntä tietoa. Sitä levitetään myös tavoilla, joilla pyritään hyötymään ulkomaalaisiin kohdistuvista ennakkoluuloista ja vihasta.

    Niin valitettavia kuin tällaiset henkirikokset ovatkin, uutisten on niistä kerrottava, jotta meillä kaikilla olisi mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet tuntea faktat ja keskustella niiden pohjalta siitä, miten tämän tyyppisiä asioita voitaisiin ehkäistä ennalta.

    Uutisia ei voi jättää kertomatta siksi, että niistä seuraa hankalaa keskustelua.

    Uutisia ei yksiselitteisesti voi eikä kannata jättää kertomatta siksi, että niistä voi seurata hankalaa keskustelua. Oleellista on tässä yhteydessä kysyä, kuinka media ja suomalainen yhteiskunta voivat tehdä yhdessä parhaansa koko kansan medialukutaidon parantamiseksi.

    Medialukutaito on tänä päivänä keskeinen osa keskustelutaitoa, siinä missä digi- ja dialogitaidotkin. Vihapuhe ja disinformaatio vievät kansalaisten arjessa tilaa oikealta tiedolta ja rakentavalta vuorovaikutukselta. Median ja yhteiskunnan on tehtävä yhdessä kaikkensa, jotta kansalaisilla olisi paremmat mahdollisuudet erottaa luotettava, journalistiseen etiikkaan sitoutunut uutisointi ja uutisten muotoon puetut mielipiteet ja valeuutiset toisistaan.

    Journalistien velvollisuus on pyrkiä totuuteen. Lukijoilla, kuulijoilla ja katselijoilla on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Paikkansa pitävä, kaikkien saatavilla oleva tieto on keskeisessä roolissa myös, kun yhteiskunnassa pyritään henkirikosten ennaltaehkäisyyn.

    Journalistiseen etiikkaan sitoutuneiden medioiden on tehtävä työtään entistä läpinäkyvämmin, jotta uutiset koetaan luotettaviksi jatkossakin.

    On äärimmäisen tärkeää, että kansalaisilla on toimivat ja tasavertaiset mahdollisuudet aidosti rakentavaan, tosiasioihin perustuvaan keskusteluun hyvään käytökseen kannustavassa, turvallisessa ympäristössä. Vain siten vaikeimpia uutisia ja niiden taustoja voidaan aidosti ymmärtää entistä paremmin.

    Jos oikeasti toimiva keskustelu ei ole somessa mahdollista, median ja yhteiskunnan on mietittävä vaihtoehtoja uudenlaisille vuorovaikutustavoille.

    Sami Koivisto
    yleisövuorovaikutuksen päällikkö

    Näin tavoitat Yle-tyypin:

    Tämä blogi on eräs julkisen keskustelun foorumi, jonka päivitysten yhteydessä vastailen mielelläni Yleen liittyviin kysymyksiinne. Somessa pääset seuraani esimerkiksi Twitter-tilillä @samipkoivisto ja tunnisteella #yletyyppi.

    Tavoitat minut sähköpostitse osoitteella sami.koivisto@yle.fi.

    Puhelimitse minua kannattaa tavoitella soittoaikana, joka määritellään lähiaikoina. Siitä kerrotaan täällä blogissa.

    Kirjeitse tavoitat minut osoitteella Sami Koivisto, PL 3, 00024 Yleisradio.

    Sami Koivisto aloitti Ylen yleisövuorovaikutuksen päällikkönä, tuttavallisemmin Yle-tyyppinä, 1.11.2017. Tämä on Yle-tyypin blogi, jonka yhteydessä keskustellaan avoimesti Ylestä, journalismista ja siitä, mistä te haluatte, hyvät lukijat.

    Pysyväislinkki
  • Sami Koivisto: Suomi kaipaa ennakkoluulotonta keskustelua sukupuolitetuista ammattinimikkeistä

    Sami Koivisto katsoo kohti ja hymyilee, kuvassa lukee "Yle-tyyppi"
    Sami Koivisto katsoo kohti ja hymyilee, kuvassa lukee "Yle-tyyppi" Kuva: Jussi Nahkuri / Yle blogit,vuorovaikutuspäällikkö

    Näin minun tittelini vaihtui.

    Kun nimitykseni Ylen yleisöasiamieheksi julkistettiin 28. syyskuuta, tittelistäni nousi poru. Syynä oli se, että tittelin loppuosa, asiamies, on sukupuolittuneena aikansa elänyt. Sukupuolella ei ole tehtävän hoidon kannalta tänä päivänä mitään merkitystä, joten titteliin se ei kovinkaan luonnollisesti enää kuulu.

    Työhaastatteluni eri vaiheissa puhuttiin siitä, että titteli pitäisi vaihtaa. Tulisi löytää titteli, joka kuvaa tehtävää parhaalla mahdollisella tavalla ja on samalla sukupuolineutraali. Se oli selvää kaikille, niin miehille kuin naisillekin. Ehdotin tuolloin itse, että voisimme pyytää titteliehdotuksia yleisöltä.

    Yleisön ehdotusten pohjalta syntyi nimike vuorovaikutuspäällikkö ja sille ruotsinkielinen versio chef för publikdialog sekä englanninkielinen versio Head of Audience Dialogue. Tehtävän alkaessa titteliä haluttiin vielä täsmentää ja yhdistää se selkeästi niihin ihmisiin, joiden hyväksi työtä tehdään. Samalla yhdenmukaistettiin titteli sen eri kieliversioiden kanssa.

    Kokonaisuudessaan nimike on yleisövuorovaikutuksen päällikkö. Puhekielessä voitte halutessanne käyttää myös muotoa vuorovaikutuspäällikkö tai lempinimeä Yle-tyyppi.

    Näitä te ehdotitte tittelikseni

    Oli uskomattoman hienoa nähdä, kuinka innokkaasti yleisö lähti kanssamme etsimään uutta nimikettä. Saimme yli 160 eri titteliehdotusta. Monia ehdotettiin useaan otteeseen.

    Eniten toistui toive siitä, että alkuperäinen titteli säilytettäisiin. Keskeisenä perusteena oli se, että yleisöasiamies on jo valmiiksi ymmärrettävä. Osa vastustajista suhtautui ärtyneesti siihen, että “tasa-arvoa pakkosyötetään kansalle”. He ehkä kokivat, että keskustelu tämäntyyppisistä asioista on turhaa.

    Mielestäni oleellista on, että jokaisen henkilökohtaista näkemystä hänen omasta ammattinimikkeestään kunnioitetaan.

    Yle-dialogisti, yleisötulkki, yleisöagentti, nillitysninja…

    Yhteistä monille uusille titteliehdotuksille ja tehtävääni kohdistuville ennakko-odotuksille oli vuorovaikutuksen ja yleisön kuulemisen tarve. Eräs ehdotuksista oli kansalaiskuulija, toinen yhteysluotsi. Myös katsojakuraattoria, yhteysviestijää, suhdekartoittajaa ja mielipidevälittäjää ehdotettiin.

    Myös muutama uudissana, kuten yleisökkö ja ylesteri syntyi.

    Erilaisia Yle-alkuisia ehdotuksia tuli paljon, eräänä niistä Yle-dialogisti.

    Runsaasti tuli myös ehdotuksia, joissa mies tai asiamies korvattiin, esimerkkeinä yleisötulkki, yleisöasiajohtaja ja yleisöasianainen, jos tehtävään valittaisiin nainen.

    Titteliksi ehdotettiin ylesteriä, Yle-dialogistia sekä yleisöagenttia.

    Moni ehdotti yleisölähettilästä, -vastaavaa, -valtuutettua ja -agenttia. Yleisövaltuutettu oli yksi omista suosikeistani, mutta toisin kuin moni valtuutettu, minua ei valittu vaaleilla vaan rekrytointiprosessilla.

    Kunniamaininnan ansaitsevat tietenkin aina niin ihanat humoristit ja vääräleuat, jotka tekivät titteliprosessista hauskan. Nillitysninja, yleisöhanu ja Pasilan mies, jonka ehdottaja itse myöhemmin korjasi sukupuolineutraaliksi Pasilan henkilöksi, ovat saaneet jo niin paljon huomiota, että en ylläty, jos törmään näihin versioihin myöhemminkin.

    Miten uusi titteli valikoitui?

    Yleisöasiamies on vuosikymmeniä ulkomailla olemassa ollut tehtävä, jonka nimeke on syntynyt suorana käännöksenä englannista tai ruotsista. Miksi yleisövuorovaikutuksen päällikkö siis voitti yleisöasiamiehen?

    Minun oli otettava titteli, joka antaa minulle parhaat mahdollisuudet tehdä työtäni. Siksi titteliksi valittiin yleisövuorovaikutuksen päällikkö. Se on syntynyt yhdistelmänä yleisön ehdotusten pohjalta ja kuvaa tehtävääni paremmin, modernimmin kuin yleisöasiamies. Lisäksi otin virallisen tittelin rinnalle lempinimen Yle-tyyppi, joka on myös tämän blogin nimenä.

    Titteli ei siis viesti siitä, että tarvittaisiin joku valvomaan yleisön etua organisaatiossa, joka on jo valmiiksi kiinnostunut siitä, mitä yleisö ajattelee. Oleellista on se, että tarvitaan taho edistämään yleisön ja organisaation välisen aidon, kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen ja läpinäkyvyyden etua. Tämä mahdollistaa yleisön kuulemisen yhtiössä parhaalla mahdollisella tavalla.

    Suomessa on keskusteltu sukupuolitettujen ammattinimikkeiden vanhentumisesta vuosikymmeniä, mutta konkreettista muutosta ei ole tapahtunut. Kun asia on silloin tällöin pulpahdellut pinnalle, siihen on aina suhtauduttu samoin. Muutoksen vastustajat ovat joko pitäneet koko keskustelua hölmönä tai vedonneet siihen, että ihmisten on saatava itse päättää suhteestaan omaan ammattinimikkeeseensä. Tämä on vaimentanut keskustelun ennemmin tai myöhemmin.

    Mutta nyt on toisin.

    Aika on vihdoin kypsä uudelle keskustelulle ammattinimikkeistä

    Sen puolesta puhuu paitsi mielenkiinnon määrä, myös keskustelun sävyt. Nyt painetta on niin, että keskustelua käydään ehkä vähän ylikierroksillakin. Jotkut reagoivat tittelistäni käytyyn keskusteluun niin tunteella, että “paksunahkainen, lehmänhermoinen” sometoimittajakin sai ällistyä.

    Uskon kokeneeni nahoissani pienen hetken ajan käänteisesti sitä sukupuolista alistamista, mitä naiset ovat kokeneet kautta vuosisatojen. Tarkoitan esimerkiksi sellaista yleistävää suhtautumistapaa, jossa valmiiksi oletetaan, että koska olen mies, olen myös sovinisti.

    Tuon tyyppiset kommentit halventavat ihmistä yksilönä. Ne tuntuvat sellaisilta, ettei kukaan, koskaan, mitenkään ole voinut niitä ansaita. Toivon, että muistaisimme tämän erityisen hyvin tänä päivänä keskustellessamme sukupuolesta, erityisesti transsukupuolisuudesta.

    Moni meistä on jo lapsena varmasti ihmetellyt, miksi samaa työtä lentokoneessa tekevää naista kutsutaan lentoemännäksi, mutta miestä stuertiksi. En toivo, että kenenkään tarvitsisi kokea omakohtaisesti sukupuoleen perustuvaa syrjintää, ennen kuin kunnolla ymmärretään, kuinka merkittävästä asiasta koko sukupuolineutraaleja ammattinimikkeitä koskevassa keskustelussa on kysymys.

    Alistaminen ja viha eivät saa olla asioita, joka lopulta pakottavat meidät tasa-arvoon. Olisi kaikkien etu, että pyrkisimme tasa-arvoa kohti yhdessä, kunnioittavan asiakeskustelun kautta. Jos Islanti pyrkii tosissaan kohti palkkatasa-arvoa lailla, tittelitason tasa-arvon ei luulisi olevan mahdoton saavutettava tämän päivän Suomessa. Kysymys on tahdosta ja teoista.

    Anteeksipyyntö on osoitus kuuntelutaidosta

    Yleisöasiamies-tittelistä jotkut kilahtivat kunnolla. He eivät tunteneet minua, eivätkä ymmärtääkseni myöskään tittelin alkuperää.

    Eräs tittelistäni käytyyn keskusteluun osallistunut henkilö pahoitteli, että tuli kaataneeksi päälleni reaktion, joka olisi kuulunut useammalle muulle. Hän pyysi minulta henkilökohtaisella viestillä kommenttejaan anteeksi.

    Kuinka inhimillisyyden voima ja kauneus kiteytyykään ihmisen kykyyn pyytää ja antaa anteeksi! Mitä vilpittömämmin sen tekee, sitä suurempi voimannäyttö se on.

    Anteeksi kannattaisi pyytää ja antaa paljon useammin

    Nykyisessä keskustelukulttuurissa anteeksi kannattaisi pyytää ja antaa paljon useammin. Aina kun on aidosti tarvetta. Mutta ei koskaan näön vuoksi.

    Anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen ovat aidosti, sydämellä tehtyinä äärimmäisen vapauttavia kokemuksia. Näille kokemuksille olisi hurjasti tilausta vihapuheen värittämässä somemaailmassa.

    Anteeksipyynnölle sopivan hetken tunnistamista kannattaa harjoitella rohkeasti. Kyseessä on keskeinen vuorovaikutuksen taitolaji, niin kahdenkeskisessä kuin julkisessakin keskustelussa.

    Myös medioiden kannattaa oppia pyytämään anteeksi tehtyjä virheitä. Oikein tehtynä se on kelpo osoitus siitä, että yleisöpalautetta halutaan ja osataan kuunnella.

    Sen huomaaminen yleisöpalautteen kautta, että on ollut jonkin asian suhteen väärässä, on journalistiseen etiikkaan sitoutuneelle medialle kunnia-asia. Palaute on osoitus luottamuksesta, ja yleisön luottamus on kaikki, mitä journalistisella medialla on. Ilman sitä ei journalismilla ole merkitystä.

    Hyvä kiertämään

    Sydämellinen kiitos jokaiselle titteliehdotuksia lähettäneelle ja muutoin tittelistäni käytyyn keskusteluun osallistuneelle, niin yleisössä kuin Ylessäkin. Kiitos myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselle, jonka ohje “valitkaa sellainen titteli, joka kuvastaa itse tehtävää parhaiten” vaikutti osaltaan lopputulokseen.

    Osallistumisenne ja apunne johti siihen, että Yle sai vanhentuneen tittelin tilalle avullanne uuden, joka kuvaa tehtävääni paremmin kuin alkuperäinen. Uuteen titteliini on suhtauduttu somessa hyvin rauhallisesti.

    Laitetaan hyvä kiertämään.

    Haastan kaikki sukupuolitettua ammattinimikettä käyttävät miettimään, voisitteko omalta osaltanne edistää tittelinne uudistamista. Voitte pyytää vaikka esimiestänne lukemaan tämän tekstin. Kerron mielelläni niistä kokemuksista, joita omaan tittelinvaihtoprosessiini liittyi.

    Sami Koivisto
    yleisövuorovaikutuksen päällikkö

    Näin tavoitat Yle-tyypin:

    Tämä blogi on eräs julkisen keskustelun foorumi, jonka päivitysten yhteydessä vastailen mielelläni Yleen liittyviin kysymyksiinne. Somessa pääset seuraani esimerkiksi Twitter-tilillä @samipkoivisto ja tunnisteella #yletyyppi.

    Tavoitat minut sähköpostitse osoitteella sami.koivisto@yle.fi.

    Puhelimitse minua kannattaa tavoitella soittoaikana, joka määritellään lähiaikoina. Siitä kerrotaan täällä blogissa.

    Kirjeitse tavoitat minut osoitteella Sami Koivisto, PL 3, 00024 Yleisradio.

    Sami Koivisto aloitti Ylen yleisövuorovaikutuksen päällikkönä, tuttavallisemmin Yle-tyyppinä, 1.11.2017. Tämä on Yle-tyypin blogi, jonka yhteydessä keskustellaan avoimesti Ylestä, journalismista ja siitä, mistä te haluatte, hyvät lukijat.

    Pysyväislinkki
  • Marja Keskitalo: Lupauksia radiosta vuodelle 2018

    Lyhythiuksinen vaalea nainen lähikuvasssa.
    Lyhythiuksinen vaalea nainen lähikuvasssa. Kuva: Kimmo Räisänen / Yle Kuvapalvelu radio (joukkoviestimet),marja keskitalo

    Ylen radiokanavien lupaus on kautta vuosikymmenten ollut tarjota kuuntelijoillemme erottuvaa ja kullekin kanavallemme omintakeista sisältöä.

    Kaikilla kanavillamme on satatuhatpäinen, Radio Suomella jopa parimiljoonainen, lojaali kuuntelijakuntansa. Vuodenvaihde lähestyy, ja annamme jälleen uuden lupauksen: parannamme palveluamme entisestään. Vahvistamme niitä asioita, joita yleisöt radiokanavillamme arvostavat, ja karsimme sellaista, jonka ohi aika meni jo.

    Yle Radio Suomi lupaa olla entistä enemmän koko kansan pulssilla. Alkuvuoden 2018 aikana uudistamme kanavan keskipäivän ohjelmistoa niin, että koko Suomi pääsee kanavalla ääneen. Kerromme lähetyksessä ajankohtaiset asiat politiikasta, taloudesta ja sotesta, Oulusta, Porista ja Joensuusta – koko Suomesta. Lähetys tehdään yhteistyössä Ylen uutis-, ajankohtais- ja aluetoimitusten kanssa. Uudessa lähetyksessä kanava vie kuulijansa aina sinne, missä tapahtuu, olipa se sitten Hangossa tai Ivalossa. Tutut maakuntaradiot ovat äänessä aamuin ja iltapäivisin, mutta keskipäivällä Radio Suomessa koko Suomi kuuluu.

    Yle Radio 1:n tuttu aamuohjelma Ykkösaamu saa lisää ohjelma-aikaa. Näin ohjelmassa päästään entistä paremmin kertomaan jo aamulla, mistä ihmiset puhuvat ja mitä asioiden taustoista tiedetään. Kulttuurin ystävät saavat uuden ajankohtaisohjelman. Yle Radio 1 on eurooppalaisittainkin hyvin menestyvä kulttuurimedia, jonka vakio-ohjelmistoa ovat jatkossakin radioteatterin kuunnelmat ja RSO:n konsertit. Kanavan päiväohjelmistossa kuuluvat jatkossa paitsi iki-ihanat klassikot Muistojen Bulevardilta, myös maailman- ja kansanmusiikkia.

    Yle Puhe vahvistaa otettaan nuorista aikuisista. Politiikkaradio, Perttu Häkkinen, Juuso Pekkinen ja monet muut puheohjelmat jatkavat kanavalla. Uutena puhujana joukkoon liittyy Ruben Stiller, joka ei esittelyjä kaipaa. Suunnittelemme lisäävämme kanavan aamu- ja iltapäiväohjelmistoon ripauksen musiikkia, jonka avulla uskomme kuuntelukokemuksen täydentyvän. Yle Puhe on jatkossakin tapahtumaurheilun kanava. Tarjoamme helmikuussa kattavan paketin talviolympialaisista, jonka jälkeen Puheen uudistukset alkavat kuulua.

    YleX sai kuluvana vuonna musiikkitoimijoiden Vuoden musiikkimedia -tunnustuksen. Ensi vuonna lupaamme parantaa tahtia – lisäämme kanavan iltaohjelmistoon musiikin erikoisohjelmia, joita voi kuunnella Yle Areenan kautta oman aikataulun ja tarpeen mukaan.

    Kasvava joukko suomalaisia haluaa kuluttaa radio-ohjelmia, kuten muutakin mediaa, silloin, kun se parhaiten itselle sopii. Yle Areenassa on tarjolla paitsi radiokanaviemme suorat lähetykset, myös runsaasti sisältöjä henkilökohtaiseen käyttöön. Sieltä löytyvät kanaviemme puheohjelmat sekä lisääntyvässä määrin myös podcasteja, jotka ovat kuunneltavissa vain Areenasta.

    Tässä joitakin ennakkopoimintoja tulevan vuoden lupauksistamme. Radiokanavat ovat olennainen osa Ylen julkisen palvelun tarjontaa. Meidän tekijöiden tehtävä on tarjota sisältöjä, joiden parissa kuuntelijat paitsi viihtyvät, myös sivistyvät ja pysyvät ajan tasalla. Ensi vuonna entistäkin paremmin!

    Marja Keskitalo, radiopäällikkö

    Pysyväislinkki
  • Sami Koivisto: Mihin vuorovaikutuspäällikköä tarvitaan?

    Sami Koivisto katsoo kohti ja hymyilee, kuvassa lukee "Yle-tyyppi"
    Sami Koivisto katsoo kohti ja hymyilee, kuvassa lukee "Yle-tyyppi" Kuva: Jussi Nahkuri / Yle blogit,vuorovaikutuspäällikkö

    Vuorovaikutuspäällikön tehtävä syntyi toiveesta, että Yle kuulisi entistä paremmin suomalaisia.

    Tehtäväni pääpaino on Ylen toiminnan läpinäkyvyyden lisäämisessä ja Ylen ja yleisön välisen keskustelun vahvistamisessa. Haluan kehittää vuorovaikutusta yleisön ja Ylen välillä niin, että se hyödyttää molempia osapuolia mahdollisimman paljon.

    Aika moni jo tietääkin, että alun perin minut nimitettiin Ylen yleisöasiamieheksi. Se on perinteinen, juuri tämäntyyppistä tehtävää kuvaava käännöstitteli.

    Halusimme vanhanaikaisesta tittelistä eroon teidän avullanne, hyvät lukijat. Valitsimme uudeksi tittelikseni vuorovaikutuspäällikön, koska se kuvaa kaikista yli 160:stä teiltä tulleesta titteliehdotuksista parhaiten sitä, mitä teen.

    Sydämellinen kiitos avustanne!

    Vuorovaikutuspäällikkö on teidän ehdotuksistanne ja niiden yleisfiiliksestä syntynyt yhdistelmä.

    Tittelin ruotsinkielinen versio on chef för publikdialog ja englanninkielinen versio Head of Audience Dialogue. Kerron reipasta mielenkiintoa herättäneestä titteliprosessista tarkemmin seuraavissa blogeissa.

    Haluan olla se tyyppi, jolta kannattaa kysyä Ylestä.

    Jos vuorovaikutuspäällikkö kuulostaa sinusta turhan byrokraattiselta, kutsu minua Yle-tyypiksi. Ihan reilusti vaan, ole hyvä. :) Haluan olla se tyyppi, jolta kannattaa kysyä Ylestä.

    Tiesin jo SomeSamina, eli Yle Uutisten sosiaalisen median toimittajana, että Yle-tyypille on tarvetta.

    Tehtävänäni on siis jatkossakin avata Ylen journalististen ratkaisujen ja muiden tekemisten taustoja yleisölle. Talon sisällä toimin Ylen vastaavien toimittajien, etiikkapäällikön ja journalistien tukena. Asiakaspalveluamme en korvaa – se toimii kuten ennenkin.

    Vuorovaikutuspäällikön tehtäväni alkavat nyt. Olen tästä päivästä eteenpäin ihan yhtä lailla teidän, hyvät Ylen yleisöläiset, kuin teidänkin, hyvät yleläiset, palveluksessanne.

    Asemani on juuri siinä välissänne, mutta ei minään tulppana tai portinvartijana vaan toivoakseni vuorovaikutuksen sujuvoittajana.

    Näen itseni enemmän saluunan heiluriovina kuin palo-ovena. Tai oikeastaan pelkkänä oviaukkona. Tervetuloa kauttani kulkemaan; kynnystä ei ole eikä tarvita.

    Sami Koivisto
    yleisövuorovaikutuksen päällikkö

    Näin tavoitat Yle-tyypin:

    Minua tullaan näkemään ja kuulemaan eri puolilla Yleä ja Ylen ulkopuolella.

    Tämä blogi on eräs julkisen keskustelun foorumi, jonka päivitysten yhteydessä vastailen mielelläni Yleen liittyviin kysymyksiinne. Somessa pääset seuraani esimerkiksi Twitter-tilillä @samipkoivisto ja tunnisteella #yletyyppi.

    Yksityisempää viestinvaihtoa varten tavoitat minut sähköpostitse osoitteella sami.koivisto@yle.fi.

    Puhelimitse minua kannattaa tavoitella soittoaikana, joka määritellään lähiaikoina. Siitä kerrotaan täällä blogissa.

    Toki myös perinteiset kirjeet sopivat lähestymistavaksi; varusta kuori osoitteella Sami Koivisto, PL 3, 00024 Yleisradio.

    Sami Koivisto aloitti Ylen vuorovaikutuspäällikkönä, tuttavallisemmin Yle-tyyppinä 1.11.2017. Tämä on Yle-tyypin blogi, jonka yhteydessä keskustellaan avoimesti Ylestä, journalismista ja siitä, mistä te haluatte, hyvät lukijat.

    Pysyväislinkki