Hyppää pääsisältöön
  • Aura Lindeberg: Audion koti on Areena

    henkilökuva
    henkilökuva Kuva: Annika Miettinen /Yle aura lindeberg

    Ylen kattava audiotarjonta on löytänyt kotinsa Areenassa.

    Audioiden kuuntelu Yle Areenassa on reippaassa kasvussa: viime vuonna yksittäisiä audioita käynnistettiin Areenassa reilut 8,5 miljoonaa kertaa, mutta tämän vuoden luku oli jo kesäkuun lopussa yli 12 miljoonaa käynnistystä.

    Suorien lähetysten kuuntelu, uuden sisällön löytäminen ja omien suosikkiohjelmien seuraaminen onnistuvat nyt entistä paremmin.

    Puolitoista vuotta sitten aloin miettiä työkseni sitä, miten Ylen kattava audiotarjonta saataisiin paremmin esiin verkossa.

    Ilmassa oli viitteitä siitä, että audion kulutus voisi kasvaa perinteisen radion ulkopuolellakin: älykännykät toimivat mobiileina viihdekeskuksina ja podcastien suosio nousee niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Audio verkossa on siis muutakin kuin radiolähetysten uudelleen kuuntelua.

    Audio verkossa on muutakin kuin radiolähetysten uudelleen kuuntelua.

    Näistä lähtökohdista määrittelimme, että 2020-luvun audiopalvelu on Areenassa: vahvasti personoituva, helppokäyttöinen, houkutteleva ja tarjonnaltaan monipuolinen palvelu.

    Mobiili tarjoaa audiosisällöille aivan uuden tavan olla läsnä kaikkialla: hetket bussissa, koiralenkillä tai tiskaamassa ovat niitä, joihin voimme tarjoilla uutta ajateltavaa, syventymistä tai rentoutumista radion tai podcastien parissa.

    Yle Areenan suosituinta audiosisältöä ovat tällä hetkellä politiikkaa, tiedettä ja historiaa käsittelevät ohjelmat sekä äänikirjat. Esimerkiksi Yle Puheen Politiikkaradion päivittäiset lähetykset keräävät Areenassa päivänpolttavuudestaan huolimatta joka päivä tuhansia käynnistyksiä.

    Vain verkossa julkaistavien podcastien suosio on myös kasvanut tasaisesti. Antti Holman räävitön radioparodia Radio Sodoma on esimerkki sarjasta, joka tuskin olisi löytänyt sopivaa lähetysaikaa miltään Ylen FM-kanavalta. Areenassa Radio Sodoma oli kuitenkin menestys.

    Vain verkossa julkaistavien podcastien suosio on kasvanut tasaisesti.

    Suosittujen sisältöjen rinnalle mahtuu myös uutta. Mietimme, olisiko Ylellä mahdollisuus tarjota syventävää musiikkijournalismia podcast-muodossa? Lyhyet, alle kymmenminuuttiset videot ovat suosittua sisältöä sosiaalisessa mediassa. Toimisiko lyhyt muoto myös audiossa?

    Radiokanavat uudistuvat parhaillaan vuosi 2020 tähtäimessään. Katse kannattaa kuitenkin suunnata jo pidemmälle. Älykaiuttimien, ääniohjauksen ja internetiin liitettyjen autojen teknologioiden kehitys vaikuttaa myös audion tulevaisuuteen.

    Mediamarkkinoilla menestymisen kaava on tuskin kellään täydellisesti hallussa, mutta audion ketteryys ja kyky löytää uusia muotoja muuttuvassa maailmassa lupaa hyvää myös seuraaville vuosikymmenille.

    Aura Lindeberg
    vastaava tuottaja
    Ylen Audiotiimi

    Pysyväislinkki
  • Timo Huovinen: JSN:lta selkeä näkemys some-julkaisemisesta

    Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan.
    Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan. Timo Huovinen

    Julkisen sanan neuvosto otti kantaa viimeisimmässä kokouksessaan some-julkaisemiseen.

    Käsittelyssä oli tapaus, jossa Yle Oulu oli antanut toimituksen ulkopuolisen henkilöiden itsenäisesti julkaista postauksia Yle Oulun Instagram-tilillä.

    Vaikka julkaisu oli toimituksen seurannassa ja kokeiluun kuului aineiston tarvittava jälkimoderointi, JSN:n kanta oli selvä: some-tilin julkaisua ei saa antaa toimituksen ulkopuoliseen käyttöön. JSN:n päätös on sovellettavissa kaikkeen toimituksen selkeästi itselleen nimeämään some-julkaisemiseen.

    JSN:n päätöksen perustelut asiassa ovat niukat mutta selkeät. Päätöksen mukaan “Julkisen sanan neuvosto muistuttaa, että tiedotusvälineiden omilla sosiaalisen median tileillä julkaistut sisällöt ovat normaalia toimituksellista aineistoa, jonka tulee noudattaa Journalistin ohjeita kaikilta osin. Neuvosto korostaa, että toimitusten on muistettava tämä silloinkin, kun ne kokeilevat uusia toimintatapoja”.

    Lisäksi JSN:n mukaan “luovuttaessaan Instagram-tilinsä käyttäjätunnukset edellä kuvatulla tavalla vierailijoille toimitus kuitenkin luovutti journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolisille. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 2”. Tuon kohdan mukaan “tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille”.

    JSN:n näkemys asiasta on siis selvä.

    Ylen some-linjaukset kertovat samaa

    Tämän lisäksi Ylen omissa sosiaalisen median toimintalinjauksissa kerrotaan selkeästi: “sosiaalisessa mediassa noudatamme samoja lakeja, arvoja ja eettistä ohjeistusta kuin muussakin julkaisutoiminnassamme. Myös toimituksellinen päätöksenteko ja vastuut ovat samat kuin muussakin julkaisutoiminnassa”.

    Tuosta voi helposti tehdä sellaisen tulkinnan, että “julkaisuavaimen” luovutus on alunperinkin ollut linjaustemme vastaista.

    Kysymys on päätösvallan delegoinnista

    Päätöstä tarkemmin pohdittaessa on jälleen kerran palattava sananvapauslain alkulähteille. Lain mukaanhan vastaava toimittaja mm. johtaa ja valvoo toimitustyötä sekä päättää verkkojulkaisun tai ohjelman sisällöstä.

    Mikäli johdettava toimitus on niin iso, ettei kaikkeen toimitukselliseen päätöksentekoon ehdi ottamaan osaa, voi vastaava toimittaja delegoida tehtäviä päällikkötasolle. Johdettavan kokonaisuuden suuruuden takia vastaavia toimittajia voi olla useita. Tämän vuoksi myös Ylessä on useampi vastaava toimittaja, ja johtamis- sekä valvontatehtäviä on delegoitu.

    Vaikkakin some-julkaisu on usein nopeaa ja henkilökohtaista, on siinä muistettava samat delegoinnin pelisäännöt kuin muussakin toimitustyössä. Julkaisupäätös tehdään toimituksen sisällä noudattaen samanlaisia käytäntöjä kuin muussakin julkaisemisessa.

    Yksityiskohtaiset käytännöt riippuvat tietenkin sitten siitä, miten niistä kussakin toimituksessa on vastaavan toimittajan johdolla sovittu. Kuitenkin niin, että ennen julkaisua aihe on läpikäynyt paitsi aihetta tekevän toimituksen toimittajan, myös toimituksen sopiman jonkin muun seulan. Tällainen vähintään “kaksoisluenta” on muutenkin osa normaalia toimitusprosessiamme.

    Some-julkaisu ei ole samaa kuin suoran teko

    Aihepiirin pohdinnassa some-julkaisua on verrattu suoran lähetyksen tekemiseen. Erona suoran tekemiseen some-julkaisussa on kuitenkin se, että julkaisupäätöksen tekemiseksi on “painettava julkaisunappia”. Tämä on selkeä ilmaisu journalistisesta päätöksestä.

    Suorissa lähetyksissä – riippuen suorasta – journalistista päätöksentekoa kontrolloidaan muulla tavoin.

    Missä menee delegoinnin raja?

    Yle tekee usein sopimuksia jonkin ohjelman tai tuotannon tekemisestä ulkopuolisten tahojen kanssa. Nämä voivat olla joko freelancer-toimittajia tai ulkopuolisia tuotantoyhtiöitä. Niissäkin tilanteissa on muistettava, että viimekädessä vastuu julkaistusta aineistosta on aina vastaavalla toimittajalla.

    Sopimus ja siinä sovitut asiat ovat yksi ilmaisu toimitustyön delegoinnista. Tätä puolta kontrolloidaan tietenkin myös toimituskohtaisilla käytännöillä. Tämän JSN-päätöksen perusteella nämä käytänteet kannattaa miettiä jälleen kerran läpi myös some-julkaisemisen osalta.

    Vastuu some-julkaisujen keskustelupalstoilla

    Osana teknistä kehitystä median toimintaan ovat tulleet mukaan internetin tai somen keskustelupalstat ja niiden käyttö osana journalistista työtä.

    Sananvapauslain säätämisen jälkeisessä juridisessa tulkinnassa ei ole oltu yksimielisiä siitä, kuuluuko jonkin median ylläpitämä keskustelupalsta tuon median vastaavan toimittajan vastuulle vai ei. Lisäkierteensä keskusteluun on tuonut se, onko jokin palsta ennakko- vai jälkimoderoitu tai moderoitu ollenkaan.

    Ensinnäkin vastuu some-palstalle kirjoitetusta kommentista on tietenkin kirjoittajalla. Ylen osalta eettinen vastuutulkinta on selvä Ylen omien eettisten ohjeiden sekä JSN:n ohjeiden liitteen perusteella.

    Seuraamme perustamiamme somen keskustelupalstoja emmekä salli siellä esimerkiksi yksityisyyden suojaa, ihmisarvoa loukkaavia, väkivaltaan yllyttäviä, yksilöön tai kansanryhmään kohdistuvia tai vihaa lietsovia sisältöjä. Jos jokin palstamme on ennakkomoderoitu, emme julkaise tuollaisia kommetteja. Jälkimoderoidussa tilanteessa poistamme viipymättä tällaiset sisällöt heti niiden tultua tietoomme.

    Some-julkaisu ja päätösvallan luovuttaminen

    Some-julkaisemisessa kannattaa muistaa aina se, että julkaisemalla aineistoa jollakin some-alustalla, julkaisija luovuttaa journalistista päätösvaltaansa pois. Vastaavalla toimittajalla ei ole samanlaista valtaa ulkopuolisella alustalla kuin omassa julkaisemisen piirissä, vaikka some-tili olisi tarkkaan identifioitu toimitukselle tai tietylle ohjelmalle.

    Julkaiseminen onkin johtanut konflikteihin. Tästä esimerkkinä keskustelu, joka alkoi Facebookin poistettua feedistään ikonisen Vietnamin sodan valokuvan.

    Some on medialle tärkeä väylä julkaisemiseen. Journalismissa on mentävä yhä enemmän myös sinne missä yleisö on sekä kokeiltava uutta. Mutta unohtaa ei saa sitä, että pitää kiinni samalla omista julkaisutavoistaan ja -alustoistaan.

    Timo Huovinen
    Journalististen standardien ja etiikan päällikkö

    Kirjoituksen lähteenä on käytetty mm. Päivi Tiilikan (nyk. Korpisaari) kirjaa Journalistin sanavapaus ja Riku Neuvosen kirjaa Sananvapauden sääntely Suomessa.

    Pysyväislinkki
  • Sami Koivisto: Hyvä Yle-veron maksaja, haluamme kuulla juuri sinua

    henkilökuva
    henkilökuva Kuva: Jussi Nahkuri / Yle sami koivisto

    Yle herättää suomalaisissa valtavasti tunteita.

    Niin pitääkin – kukapa ei omastaan välittäisi. Yleen ja tuottamiimme sisältöihin liittyviä kysymyksiä, näkemyksiä ja ehdotuksia tulvii meille kaikkia mahdollisia kanavia pitkin. Ne kuullaan ja toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi, vaikka ihan kaikkeen emme voi reagoida.

    Ylessä veronmaksajan ääni on myös omistajan ääni. Se tarkoittaa sitä, että jokainen yleläinen on aina kiinnostunut siitä, mitä palkkamme maksajat työmme jäljestä tykkäävät.

    Saamme teiltä, hyvät Yle-veron maksajat, paljon kritiikkiä ja kehuja. Olipa palautteenne negatiivista tai positiivista, se on arvokas osa työtämme. Positiivinen palautteenne lämmittää jokaisen vastaanottajansa sydäntä. Lämmin kiitos siitä, meiltä kaikilta.

    Teidän perustellut, kriittiset näkemyksenne antavat työllemme merkityksen. Asiallinen kritiikki vaikuttaa siihen, mitä teemme, vaikka journalistinen päätöksenteko on ja pysyy jatkossakin Ylessä.

    Asiatontakin palautetta tulee. Ymmärrämme oikein hyvin, kuinka tärkeää negatiivisten tunteiden purkaminen on, mutta pääsääntöisesti emme vastaa asiattomaan palautteeseen. Näinä vihapuheen, valemedioiden, negatiivisten yleistysten ja ilkeämielisten huhujen aikoina haluamme tukea ja rohkaista erityisesti sellaisia suomalaisia, jotka käyttävät sananvapauttaan asialliseen keskusteluun.

    Haluamme jatkossa tarjota eri alustoillamme paljon tilaa asialliselle keskustelulle ja vuorovaikutukselle. Se ei tarkoita sitä, että jotkin mielipiteet olisivat alustoillamme kiellettyjä. Se tarkoittaa sitä, että haluamme vuorovaikutusta, josta on oikeasti hyötyä. Käyttäkäämme sydäntämme, hyödyntäkäämme aivokapasiteettiamme hyvään.

    Yleisöasiamiehen rooli on Ylelle uusi. Emme kopioi tehtävää taloon valmiina muualta, vaan annamme sen hakea lopullisen muotonsa teidän ja meidän yleläisten yhteisten tarpeiden mukaan. Hommani tulee olemaan sitä, että saatan yleisöjämme ja yleläisiä yhä tiiviimmin yhteen. Yle haluaa, että suomalaiset kokevat sen omakseen – kuuntelevaksi.

    Uutisten sometoimittajan hommista tiedän, että monella suomalaisella on painavaa sanottavaa siitä, mitä meidän pitäisi Ylessä tehdä. Olen myös huomannut, että aika usein toimintaamme liitetään epärealistisia ja jopa virheellisiä käsityksiä.

    Yle ei ole norsunluutorni, eikä meillä ole salattavaa. Haluan yleisöasiamiehenä olla helposti lähestyttävä. Edistän dialogia, etsin mieluusti ratkaisuja ja faktoja.

    Lupaan tehdä yleisöasiamiehenä kaikkeni, jotta Yle tulee entistä läpinäkyvämmäksi. Haluan, että saamamme palaute käsitellään sujuvasti ja että dialogi yleisöjemme ja Ylen välillä toimii mutkattomasti.

    Haluan, että sinulla, hyvä Ylen yleisöläinen, on ykkösluokan mahdollisuudet tulla kuulluksi ja tuntea tekemisemme kunnolla.

    Sami Koivisto
    yleisöasiamies (1.11.2017 alkaen)
    Yle

    Pysyväislinkki
  • Tuija Aalto: Miten ymmärtäisimme paremmin muutoksia suomalaisten elämässä?

    Tuija Aalto
    Tuija Aalto Kuva: Pauli Boström tuija aalto

    Jotta Yle voi palvella jatkossakin kaikkia suomalaisia, meidän on yhä paremmin pyrittävä ymmärtämään myös suomalaisten elämässä tapahtuvia muutoksia.

    Kuluvana syksynä lähdemme mukaan pilottitutkimukseen, jossa kokeillaan Sensemakeria – työkalua, joka tarjoaa uusia keinoja kompleksisen maailman ymmärtämiseen. Sen avulla voidaan selvittää mm. minkälaisia pinnan alla viriäviä yhteiskunnan ilmiöitä on olemassa, joille ei vielä ole määrällistä, tilastollista seurantaa.

    Työkalun taustalla on walesilaisen tietojohtamisen tutkijan, professori David Snowdenin kehittämä Cynefin-ajattelukehikko. Sen avulla ongelmanratkaisija voi tutkia ongelman luonnetta, ennen kuin alkaa miettiä ratkaisuja niihin. Ongelmia on neljää eri tyyppiä: yksinkertaisia, monimutkaisia, kompleksisia ja kaoottisia.

    “Millaisia tarinoita me kerromme, sellaisena me maailman näemme”, sanoo Snowden. Hän uskoo, että juuri tarinoissa on ratkaisu organisaatioiden toimintaympäristön ymmärtämiseen.

    Sensemaker-tutkimuksessa pyydämme suomalaisia kertomaan elämästään tarinoiden kautta. Toivomme, että löydämme tarinoista sellaisia havaintoja, joita emme muilla keinoilla ehkä tulisi löytäneeksi.

    Lähetä meille tarinasi 11. lokakuuta mennessä.

    Myöhemmin syksyllä teemme Ylen arvo suomalaisille -tutkimuksen. Tällä vuosittaisella, perinteisellä tutkimuksella selvitämme, kuinka Yle suomalaisten mielestä onnistuu julkisen palvelun tehtävässä.

    Sensemaker-tutkimuksen tavoittena on löytää uusia näkökulmia muutosten havaitsemiseen ja Ylen toimintaympäristötiedon kokoamiseen.

    Kokeilu on osa Sitran Suomi 100- ja Sitra 50 -juhlatekoja. Sitra toteuttaa kokeilun yhdessä yhteiskunnallisen koulutuksen alumniensa ja Walesissa sijaitsevan Bangorin yliopiston Cynefin-keskuksen kanssa.

    Ylen toimintaympäristön ja sosiaalisen median päällikkö Tuija Aalto osallistui Sitran Uusi demokratia -koulutukseen vuonna 2012. Ylen uusin kokoava toimintaympäristöanalyysi, Työkirja tulevaisuuteen, syntyi Ylen tämänvuotisen strategiatyön taustaksi.

    Lisätiedot:
    Tuija Aalto, Yle
    Mervi Porevuo, Sitra

    Pysyväislinkki
  • Timo Huovinen: Ups, tulikohan nyt kirjoitettua someen jotain sopimatonta – Viisi kysymystä some-kirjoittelusta

    Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan.
    Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan. Timo Huovinen

    Tuollainen sopimattoman kirjoittelun ajatus putkahtaa mieleen silloin tällöin sosiaaliseen mediassa asioidessa. Ja hyvä, jos putkahtaa.

    Suomessa on sananvapaus ja se on hieno asia. Vapauteen kuuluu kuitenkin aina myös vastuu, ja osa tätä vastuuta on miettiä, miten somessa viestii.

    Sosiaalisen median esiinmarssi on vienyt meidät toimittajat ja edustamamme mediat epävarmuuden tilaan.

    Julkaisualustamme elää ja vallan vahtikoiralta on viety osa sen purentavoimasta. Median portinvartijuus on vähentynyt, koska yksittäisistä somettajista on tullut oman elämänsä päätoimittajia.

    Samalla myös yritykset yrittävät saada osansa sosiaalisesta mediasta. Henkilökuntaa kehotetaan menemään someen, jotta myös tätä kautta yrityksestä muodostuisi kuluttajille mieluisa kuva.

    Entäs, jos yrityksen työntekijä kirjoittaakin yrityksen kannalta jotain haitallista?

    Yritykset ovat laatineet henkilökunnalleen some-ohjeita. Niin on tehnyt Ylekin. Ohjeet löytyvät täältä. Some-esiintymistä on myös käsitelty ohjelmatoiminnan eettisissä ohjeissa, sen kohdassa 4.

    Entäs, jos yrityksen työntekijä kirjoittaakin yrityksen kannalta jotain haitallista? Kuuluuko tämä hänen sananvapauteensa yksityishenkilönä vai onko työnantajalla oikeus puuttua asiaan?

    Jokainen some-tapaus on aina omanlaisensa ja yleistämisessä on vaaransa. Tässä kuitenkin viisi kysymystä aihepiiristä. Ja kuten huomaatte, vastauksena on kovin usein lisää kysymyksiä.

    Kun kirjoitan somessa, olen yksityishenkilö. Eihän työnantaja voi rajoittaa sananvapauttani?

    Omista yksityisasioistasi voit tietenkin kirjoittaa niin kuin haluat. Mielenkiintoiselle alueelle tullaan, kun kirjoittelusi liippaa työtäsi tai työnantajaasi.

    Työsopimuksen solmiessasi rajoitat väistämättä myös sananvapauttasi. Tämä ajatus perustuu työntekijän lojaaliteettivelvollisuuteen työnantajaa kohtaan.

    Työntekijän ja työnantajan solmiessa työsopimuksen syntyy molemmille osapuolille velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Työnantajalle työsopimuslaki luettelee lukuisia velvollisuuksia työturvallisuuden varmistamisesta palkanmaksun ehtoihin.

    Työntekijän on vastaavasti toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa.

    Tämä tarkoittaa työntekijän lojaalisuutta työnantajaansa kohtaan, ja sanalla “toiminta” tarkoitetaan sitä, että työntekijän lojaliteettiperiaate ulottuu myös vapaa-aikaan. Eli ihan mitä tahansa työnantajaansa koskettavaa asiaa somessa ei kannata käsitellä.

    Mutta tästä lojaliteettivelvollisuudesta huolimatta olen yksityishenkilö. Enkös kirjoittele somessa vain kavereilleni?

    Ensinnäkin kirjoittaessasi someen et itse pysty määrittelemään sitä, katsotaanko sinut siellä yksityishenkilöksi vai Ylen edustajaksi. Sen määrittelevät viestisi vastaanottajat, ja sille ei voi oikein mitään.

    Yksityisyytesi riippuu myös asemastasi Ylessä. Mitä enemmän esiinnyt julkisuudessa Ylen nimissä tai mitä korkeampi päällikkö olet, sitä enemmän sinut yhdistetään myös some-toiminnassasi Yleen. Ja vastaavasti toisinpäin.

    Tilanne riippuu myös siitä, millaisella tilillä asioit. Jos some-tilisi on rajoitettu vain tiiviille kaveripiirillesi, voidaan asiointisi tällaisella tilillä vaivattomasti tulkita yksityiseksi.

    Jos taas tilisi on avoin ja sillä on satoja tai tuhansia seuraajia, on asiointi helpommin tulkittavissa julkiseksi. Jos osallistut somessa voimallisesti johonkin julkiseen tai laajaan keskusteluun, kavennat tällä yksityisyyttäsi.

    Työnantaja ei voi rajoittaa työntekijöidensä poliittista, uskonnollista, yhteiskunnallista tai yhdistystoimintaa yksityishenkilönä, mutta vaikkapa kovien poliittisten näkemysten esittäminen somessa herättää helposti myös kysymyksen riippumattomuudesta, luotettavuudesta tai puolueettomuudesta.

    Sitä ja omaa asemaansa työntekijänä kannattaa miettiä.

    Mutta minähän olen töissä Ylessä. Yle on Yle eikä samanlainen kuin muut firmat. Enkö saa siis sanoa enemmän?

    Siinä mielessä Yle on samanlainen firma kuin muutkin yhtiöt, että toimintamme täällä pitäisi perustua keskinäiseen luottamukseen.

    Mitä enemmän luottamusta on, sen parempi. Ja samalla tavalla täällä noudatetaan mm. työsopimuslakia – puolin ja toisin – kuten muissakin yrityksissä.

    Yle on kuitenkin rahoitettu julkisin varoin. Tämä asettaa meille velvollisuuden olla “normiyhtiötä” avoimempi toiminnassamme.

    Siitä voi tehdä helposti tulkinnan, että myös yhtiömme työntekijöillä on tätä kautta velvollisuus ja oikeuskin olla avoimempia vaikka siellä somessa. Kyllä, mutta yhtiömme perusarvoja ovat riippumattomuus, puolueettomuus ja luotettavuus. Niitä kannattaa aina miettiä tuon avoimuuspohdinnan ohella.

    Toisaalta tuon julkisen rahoituksen kautta meille tulee velvollisuus tulkita myös siellä somessa yhtiön ja sen henkilökunnan mainoksellista tai kaupallista toimintaa “normiyhtiön” henkilökunnan toimintaa tiukemmin.

    Merkittävänä julkisena toimijana meidän on myös kestettävä kovaakin kritiikkiä.

    Mitä asioita kannattaa sitten miettiä, kun siellä somessa asioi?

    Some-ohjeiden ja muidenkin eettisten ohjeiden pohjana on se, että henkilö itse miettii niiden sisältöä.

    Kannattaa pohdiskella noita aiemmin mainittuja asioita ja niistä erityisesti sitä riippumattomuuden, puolueettomuuden ja luotettavuuden vaarantumista.

    Jos haluaa avautua työpaikkansa sisäisistä ongelmista, voi ennen postausta pohtia, olenko yrittänyt hoitaa noita asioita työyhteisöni sisällä. Onko asialle vielä muuta työyhteisön sisäistä ratkaisuvaihtoehtoa kuin kirjoittelu someen?

    Voi myös miettiä, onko toimintani somessa reilua työkavereitani kohtaan. Saattaako se jopa loukata heitä tai työyhteisöäni?

    Kannattaa myös pohdiskella asian julkituomisen tapaa ja kielenkäyttöä. Arvosteleeko postauksessaan jotain asiaa tai jotakuta, ja onko arvostelu asiallista vai loukkaavaa tai halveksivaa? Perusteleeko postauksessa kunnolla näkemyksensä? Onko viestintä liian henkilöönkäypää?

    Laittomuuksia ja esimerkiksi vihapuhetta tai panettelua ei pidä tietenkään kirjoittaa tai levittää. Se on itsestäänselvyys.

    Voi myös miettiä sitä, onko kirjoittelu tulkittavissa sallituksi yhteiskuntakritiikiksi?

    Onko kirjoittelun motiivina henkilökohtainen hyötyminen tai kosto vai tuonko asiassa esille merkittävää alani yleistä epäkohtaa?

    Oman työnsä liikesalaisuuksiksi luokiteltavia asioita ei postauksissaan voi paljastaa, ja ennen kirjoittamistaan kannattaa miettiä myös sitä, vaarantaako some-asioinnillaan työntantajansa keskeisiä toimintaedellytyksiä.

    Tuohan on semmoinen lista kysymyksiä, että homma menee vain miettimiseksi. Eikö Ylen työntekijä uskalla somessa enää mitään kirjoittaakaan?

    Ei tuo sitä tarkoita. Sana on somessakin edelleen vapaa, jokaisen omalla vastuullisuusmietinnällä. Ja mitä tärkeämmästä yhteiskunnallisesta asiasta on kysymys, sitä vapaampaa keskustelun tulisi olla.

    Timo Huovinen
    Journalististen standardien ja etiikan päällikkö

    Kirjoituksen lähteenä on käytetty mm. Päivi Tiilikan (nyk. Korpisaari) kirjoitusta Sananvapaus ja lojaliteettivelvollisuus työsuhteessa (Lakimies 2/2013), Klaus Helkaman kirjaa Moraalipsykologia, Riku Neuvosen kirjaa Sananvapauden sääntely Suomessa, työsopimuslakia, aihepiiriin liittyviä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita, oikeusasiamiehen päätöksiä ja yritysten some-ohjeita.

    Pysyväislinkki