Hyppää pääsisältöön
  • Jari Lahti: Yle Areena 10 vuotta: Vapautimme suomalaiset

    Mies kasvokuvassa, taustalla kanban-seinä ja tehtävälappuja.
    Mies kasvokuvassa, taustalla kanban-seinä ja tehtävälappuja. Kuva: Yle / Jari Lahti jari lahti

    Yle Areena täyttää 10 vuotta tänään 15.6.2017.

    Kun perustimme palvelun, tavoitteena oli vapauttaa suomalaiset katsomaan ja kuuntelemaan ohjelmia silloin kun he itse haluavat. Tarkoituksena oli muuttaa mediamaailmaa.

    Emme siis halunneet vain reagoida median muutokseen vaan tehdä sellaisen.

    Innostuksen kulttuuri

    Yleen syntyi Uudet palvelut -yksikkö samaan aikaan Yle Areenan kanssa. 25 uutta tekijää tuli työskentelemään kanssamme sekä Yle Areenan kehittämiseksi että viemään Ylen internet-toimintaa eteenpäin. Innostimme ihmisiä tekemään Suomen merkityksellisintä verkkokehitystä, yhdessä perinteisten medioiden, radion ja tv:n kanssa.

    Näin syntyi huikea innostuksen ja aikaansaamisen kulttuuri. Se näkyi ja kuului sekä Ylen sisäisesti että ulkopuolella. Kehitimme Ylen verkkopalveluita ja perustimme uutta. Veimme Ylen sosiaaliseen mediaan ja käynnistimme sisäisiä kiihdyttämöitä uusille palveluille. Yle Areena avattiin mobiilisovelluksina ja ensimmäisessä älytelevisiossa. Piirsimme myös ensimmäiset kuvat siitä, miltä Yle Areena näyttää leivänpaahtimessa.

    Yle Areena ja etenkin Elävä arkisto palkittiin jo alkuvaiheessaan lukuisia kertoja. Tekijät palkittiin työkulttuuristaan ja innostuksestaan esimerkkinä muille Suomessa.

    Kulttuurin muutosvoima

    Uuden tekeminen ei edennyt pelkästään myötätuulessa.

    Yle Areenan kehittäminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka muutos on sisäisesti usein vähintään yhtä haastavaa kuin ulkoisesti. Työtä on tehtävä pitkäjänteisesti. Muutoksen tekijät kulkevat monenlaisten mankeleiden läpi, ja aina on tarjolla konservatiivisempi vaihtoehto tai mukavuusalue. Vastustus voi olla kovaa.

    Lopulta toiminnan uudistuminen tapahtuu yhdessä ihmisten kanssa.

    Yksi erinomainen esimerkki kulttuurin muutosvoimasta on ketterä kehitys. Yle Areenan kehitystiimi otti ketterän kehityksen toimintamallit käyttöön ensimmäisenä Ylessä.

    Opimme palvelun perustamisvaiheesta, että perinteisillä malleilla kehitystyö ei onnistu. Asiantuntijoiden sanoin siten syntyy ns. purkkavirityksiä, jotka kostautuvat itse palvelussa. Sittemmin ketteriä malleja on kehitetty ja skaalattu eri puolille Yleä.

    Ketterät mallimme kehittyvät edelleen kokemusten kautta oppimalla ja poikkeuksellisen laajassa verkostossa yli toimialarajojen Suomessa ja ulkomailla.

    Yle Areena pysyy ja paranee

    Yle Areena paranee jatkuvasti. Sisältöjen suunnittelu, ohjelmahankinta, tarjonnan tapa, palvelukehitys, esitysoikeudet, vuorovaikutus ja jakelu kehittyvät.

    Myös alan uudet toimijat ovat Areenalle mahdollisuus. Esimerkiksi Netflixin rantautuminen Suomeen lokakuussa 2012 helpotti neuvotteluja ohjelmasarjojen esitysoikeuksista. Netflix osoitti, että “kaikki jaksot peräkkäin ja vaikka heti” -katselu on alan tulevaisuutta.

    Kehitystiimeissä täytyy voida tehdä myös tulevaisuuteen tähtääviä kokeiluja. Esimerkiksi tekoälyyn pohjautuva automaattinen sisältöanalyysi ja puheohjaus parantavat sisältöjen löydettävyyttä ja palvelun käytettävyyttä. Tällaisia kokeiluja kannattaa tehdä paljon nykyistä enemmän.

    Uskon, että tulevaisuudessa kaikkia Ylen sisältöjä esitetään ja käytetään Yle Areenassa. Palvelu tulee monimuotoisesti vastaan mitä erilaisimmissa käyttöympäristöissä ja verkostoissa ja sitä käytetään tavoilla, joita emme vielä tiedä.

    Jonain päivänä käyttäjä voi ehkä kävellä palveluun ja ohjelmiin sisään, kokea ne henkilökohtaisesti tavalla, joka muuttaa sekä ohjelman että käyttöliittymän käsitteet täysin.

    Jari Lahti
    strategiapäällikkö, Julkaisut, Yle

    Pysyväislinkki
  • Timo Huovinen: Millaista on rohkea journalismi?

    Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan.
    Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan. Timo Huovinen

    Yleisradiosta käydyn keskustelun yhteydessä on noussut esille kysymys rohkeammasta journalismista. Tällaisen pohdinnan nosti esille muun muassa Ylelle selvityksensä tehnyt Olli Mäenpää.

    Samaa kysymystä on esitetty myös minulle kevään aikana. Millaista tällainen rohkea journalismi sitten on? Onko sellaisen määrittely ylipäänsä mahdollista? Asiaa hahmottaessani huomaan kysyväni enemmän kuin vastaavani. Ehkä siitäkin on jotain hyötyä.

    Tehdessään päivittäistä työtään toimittajat ja toimitukset painivat monissa ristipaineissa. Lähtökohtana työssä on oltava katsojat, kuulijat ja lukijat. Avoimen kansalaiskeskustelun turvaaminen ja heidän oikeutensa tietää asioista. Työtä on tehtävä riippumattomasti, kriittisesti ja itsenäisesti, noudattaen alan lainsäädäntöä sekä eettisiä ohjeita. Yksi toimittajan perustehtävistä on se “vallan vahtikoirana” olo.

    Totuutta on monenlaista

    Edessä on ensimmäinen ristiaallokko, sillä toimittajan pitää pyrkiä työssään totuuteen. Jotta päättäjien valvominen onnistuisi tehokkaasti, ei journalismilta voi kuitenkaan aina vaatia “varmasti tosia” tietoja. Kynnyksen on voitava olla varmaa totuutta alhaisempi, jotta vahtikoirana olo onnistuu. Muuten esimerkiksi kesken olevista päätösprosesseista, rikostutkinnoista tai oikeudenkäynneistä ei voisi julkaista juttuja.

    Kuvaannollisin ja erittäin yleistävin määrittelyin: julkaisukynnyksen ylittävä “journalistinen totuus” saattaa erota julkaisuhetkellä “juridisesta totuudesta”. Journalistiseen totuuteen riittää “kunkin hetkisen tilanteen totuus” mutta juridiseen totuuteen vaaditaan vastaavasti “täysi näyttö”.

    Nyt onkin sen rohkeuden vuoro, sillä skuuppi on usein riski. Jutun julkaisemista suunnittelevan toimittajan ja viime kädessä vastaavan päätoimittajan on pohdittava, pitävätkö jutun lähteet. Ovatko jutun pääväittämät sen hetkisen tiedon perusteella niin totta, että jutulla uskaltaa mennä ulos? Onko juttu muuten tehty niin kuin kuuluu? Täyttyykö jutun journalistinen totuusaste? Viimeinen päätösvalta asiassa on aina vastaavalla päätoimittajalla.

    Rohkean journalismin voikin määritellä seuraavasti: mitä isompi epäily täydestä näytöstä julkaisuhetkellä on, sitä suurempaa rohkeutta julkaisupäätös vaatii. Näin miettien edetään juridisen ja journalistisen totuuden välisellä käytävällä ja toteutetaan vallan seurannan roolia. Mitä merkittävämmästä asiasta tai korkeammasta päättäjästä on kyse, sitä herkempänä vahtikoiran on oltava.

    Rohkeuteen kuuluu myös vastuullisuus

    Eri kulttuureissa rohkeuteen liitetään voimallisesti myös vastuullisuus. Näin on oltava journalismissakin. Se lyö julkaisupäätöksiin lisää ristivetoa. Missä vaiheessa ollaan liian kaukana täydestä näytöstä? Missä vaiheessa tämä arvio muuttuu yltiöpäisyydeksi, omahyväisyydeksi tai vastuuttomuudeksi? Näihin kysymyksiin julkaisijan on löydettävä vastaus.

    Osana vastuullisuutta jutussa tai käsittelyn kokonaisuudessa on esitettävä aiheen eri näkökulmia.

    Jutun kohteille pitää antaa mahdollisuus asiansa kommentointiin. Joskus käy niin, että jutun kohde vetäytyy siilipuolustukseen, eikä suostu kertomaan asiastaan. Tämä voi tapahtua myös toimitusta uhkaillen.

    Kumpi vaihtoehto on tässä tilanteessa rohkeaa ja vastuullista: julkaista juttu ilman pyydettyjä kommentteja vai odottaa lisätietoja asiasta? Onko kommentoimattomuus merkki siitä, että jutussa ollaan oikealla asialla? Jos jutun kohde “pelaa kovaa”, pitääkö itsekin tehdä niin? Kuitenkin hyvää journalistista tapaa noudattaen.

    Virheriskin laskelmointia

    Vastapainona onnistuneelle skuupille on aina olemassa riski virheestä. Mitä kauemmas täydestä näytöstä epäillään julkaisuhetkellä mentävän, sitä suurempi on riski. Mitä olennaisempi mahdollinen virhe on, sitä enemmän virhe syö erittäin tärkeää toiminnan arvoa, toimituksen luotettavuutta.

    Toimituksessa ollaan jälleen rohkeuden äärellä. Osa vastuullisuutta on virheettömyyteen pyrkiminen, mutta onko pyrkimys liian täydelliseen virheettömyyteen pelkuruutta? Millainen virheriskin sietäminen kuuluu rohkeaan journalismiin?

    Osana tätä rohkeutta onkin virheiden sattuessa niiden tunnustaminen ja korjaaminen. Virheiden korjaamisen menettelytavoista on tarkat maininnat alan lainsäädännössä ja eettisissä ohjeissa.

    Ylen rohkeaa journalismia

    Rohkeaa journalismia on Ylessä tehty ennen viimeisintä kohua ja tullaan tekemään kohun jälkeenkin. Rohkeutta voi määritellä ja pohtia myös muutenkin kuin totuuden kautta mietittynä. Rohkeus ei rajoitu pelkästään uutis- ja ajankohtaisjournalismiin.

    Rohkeaa journalismia Ylessä onkin monenlaista, kaikilla maamme merkittävillä kielillä tehtynä. Sitä on esimerkiksi hyvin tehty viihde tai kulttuuri.

    Seuraavalla motolla, edellä tässä kirjoitettu huomioiden, nöyränä, ilman arroganssia ja pöyhkeilyä:
    toimittaja ja toimitus ovat yleisöä palvellessaan oikeassa, ellei toisin perustellusti todisteta.

    Timo Huovinen
    Journalististen standardien ja etiikan päällikkö
    timo.huovinen@yle.fi

    Pysyväislinkki
  • Erkki Astala: Julkinen tila – yksilöllinen media

    Erkki Astala poseeraa hymyillen katsoen kuvan oikeaan viistoon.
    Erkki Astala poseeraa hymyillen katsoen kuvan oikeaan viistoon. Kuva: Yle/Ilmari Fabritius yle draama

    Julkisen tilan ylläpitäminen on julkisen palvelun median tärkeä tehtävä, kirjoitti Ismo Silvo näkökulmatekstissään, joka julkaistiin myös Ajatuksia ajasta, demokratiasta ja Ylestä -artikkelikokoelmassa.

    Artikkelin ajatus on, että tarvitaan tila sille kulttuuriselle vuorovaikutukselle, jossa yhteisö voi pohtia arvojaan ja muodostaa käsityksen itsestään ja tulevaisuudestaan. Julkisen palvelun medialle tuo yhteisö tarkoittaa koko sitä väestöä, joka sen vaikutusalueella asuu. Heitä julkisen palvelun median pitää palvella, heille ylläpitää tuota julkista tilaa.

    Uusi media, muuttuvat rituaalit

    Uuden median valtakaudella tämä tehtävä on entistä vaativampi. Se ei ole vaativa vain siksi, että samat sisällöt eivät puhuttele laajoja väestönosia samalla tavalla kuin ennen, vaan ehkä vielä enemmän siksi, että tuon puhuttelun onnistuminen ei ole kiinni vain sisällöistä ja niiden kerrontatavoista. Yhä enemmän on kyse sisältöjen julkaisemisen tavoista.

    Toki sisältö ja julkaiseminen ovat olleet naimisissa jo perinteisessä mediassa. Perinteiseen mediakäyttöön radiossa ja televisiossa liittyy vahvasti rutiinin, rituaalin elementti. Median käyttö rytmittää ja katkoo arkea samankaltaisella säännöllisyydellä kuin uskonnolliset rituaalit ennen, siinä mielessä median käyttö on maallinen juhla.

    Jos jos ajattelemme durkheimiläisittäin – säännöllisesti toistuvien ja yhdessä jaettujen uskonnollisten rituaalien keskeinen tehtävä oli yhteisön yhteisyyden ylläpitäminen ja uusintaminen – yhdessä jaettu mediakäyttö toteuttaa samankaltaista tehtävää.

    Miten on uuden median kanssa?

    Online-käyttöä ja sosiaalista mediaa leimaa vahvemmin yksilöllisyys: käyttö on ajasta ja paljolti paikasta riippumatonta ja käyttäjä on halutessaan myös myös sisällön tuottaja. Julkisesta tulee uudella tavalla yksityistä. Kun mediakäytöstä katoaa ajallinen yhteys, tarkoittaako se rituaalisuuden ja sen myötä yhteisyyden ylläpitämisen rapautumista?

    Väitän että uudempi mediakäyttö ei tyhjenny rituaalisuudesta, mutta varmaankin määrittelee sitä uudelleen.

    Jakaminen ja yhteisyys

    Mitä muuta kuin rituaalista, mitä muuta kuin oman yhteisösuhteeni uusintamista, on se että toistuvasti tarkistan ja päivitän sosiaalisen median tilejäni? Olennainen ero on se, että nyt näyttäydymme itse itsellemme tämän rituaalin pappeina.

    Entä miten suuri osa online-käytöstä on lopulta yksilöllisten valintojen sanelemaa? Miten tärkeää siinäkin on tarve jakaa sisällön käytön kokemus yhteisön muiden jäsenten kanssa? Monien sisältöjen online-julkaisun ajankohta on juhlan hetki sen sisällön ystäville, hetki joka halutaan jakaa, jossa halutaan olla mukana.

    Uusi media synnyttää uudenlaista rituaalisuutta, uudenlaisia yhteisyyden uusintamisen tapoja. Voi olla, että kyse on vain uudesta askeleesta sillä yhteisösuhteen yksityistymisen tiellä, jota jo perinteinen media on rakentanut.

    On kuitenkin ilmeistä, että täyttääkseen julkisen tilan ylläpidon tehtäväänsä, julkisen palvelun median on opittava ymmärtämään, miten uudempi mediakäyttö yhteisyyttä uusintaa. Julkisen palvelun on rakennettava omat palvelunsa ja sisältöjen julkaiseminen, koko tarjoilunsa, sen ymmärryksen pohjalta.

    Toki sisältö on yhä median pihvi. Sen ympärille yhteisyys kehkeytyy. Ilman sisältöä ei ole jaettavaa, ei juhlaa, ei yhteisyyttä.

    Sisällön ja julkaisemisen uudenlainen ykseys

    Uusi media tuo myös toisen haasteen sille, miten sisältöjen tarjonnalla voidaan yhteisyyttä rakentaa: se luo uuden kontekstin sisältöjen merkityksen muodostumiselle. Yhteisyys ei ole (vain) mediainstituution välittämää, vaan käyttäjät ovat itse välittäjiä.

    Mitä enemmän sosiaalinen media leimaa sitä, miten ihmiset merkityksellistävät kaikkea kokemusmaailmaansa, mediasisällöt mukaanlukien, ja mitä enemmän sosiaalisen median käyttöä leimaa jyrkkä erottautuminen samanmielisten osayhteisöihin, sitä jyrkemmin jakautuu myös se, millaisia merkityksiä ihmiset sisällöille antavat, tuottavat ja jakavat.

    Julkisen tilan ylläpidon tehtävä edellyttää, että julkisen palvelun media löytää tapoja ylittää erimielisten osayhteisöjen välisiä rajoja. Vain siten yhteinen arvopohdinta ja keskustelu on mahdollista.

    Sisältö ja julkaiseminen ovat lopulta yhtä: kyse on sisältöjen tarjolle tuomisesta, välineiden tarjoamisesta merkitysten jakamiseen sekä yhteisöjen ylläpidosta luovasti, niiden rajoja ylittävillä tavoilla. Tämä ei ole pieni tehtävä. Se on valtavan vaativa, valtavan tärkeä tehtävä.

    Kiitos Ritva Leinolle, Vesa Pihanurmelle ja Ari Ylä-Anttilalle inspiraatiosta.

    Erkki Astala
    tilaaja, Yle Draama

    Pysyväislinkki
  • Toimintaympäristösignaaleja digitaalisen median kehityksestä: Ääniohjauksen ensiaskelet otettu - mihin suuntaan lähdetään mediassa?

    Sanoma Mediatrendit 2017: Shortlist LIVE -paneelikeskustelu median trendeistä. Toni Laturi (Head of Digital, Sanoma Lifestyl), Jussi Suvanto (johtaja, Nelonen Media radiot), Jussi Pullinen (uutispäällikkö, Helsingin Sanomat) ja Kirsi Piha (Ellun Kanat) ja
    Sanoma Mediatrendit 2017: Shortlist LIVE -paneelikeskustelu median trendeistä. Toni Laturi (Head of Digital, Sanoma Lifestyl), Jussi Suvanto (johtaja, Nelonen Media radiot), Jussi Pullinen (uutispäällikkö, Helsingin Sanomat) ja Kirsi Piha (Ellun Kanat) ja Kuva: Yle / Tuija Aalto sanomalehdet,Sanoma,paneelikeskustelu

    Älykkäät kaiuttimet on sen verran uusi kodin laite, että ani harva on sellaista kokeillut. Tilastoyhtiö Statistan USA:ssa tekemän kyselyn mukaan kolme kymmenestä yli 18-vuotiaasta ei ollut koskaan kuullutkaan Amazon Echosta. Euroopassa varmasti vielä useampi.

    Amazon Echo on tekoälyllä varustettu, langattomaan verkkoon kytketty kaiutin, joka toimii verkottuneen kodin ääniohjauskeskuksena. Se on yleisin tämäntyyppinen laite. Toiseksi yleisin on Google Home. Amazon Echossa toimiva tekoäly Alexa ja Google Homessa asustava Google assistant aktivoidaan puhuttelemalla niitä: “Alexa”, tai ”OK Google”. Laitteelta voi kysyä omin sanoin mitä tahansa faktoja, kuten aikatauluja, säätietoja ja uutisia. Yleiset kysymykset onkin tavallisin käyttötapaus (Statista 29.5.2017). Laite osaa myös viihdyttää ja kertoa iltasadun tai vitsin. Luonnollista kieltä ymmärtävän tekoälyn kanssa juttelu onkin aluksi varsin vinkeä kokemus (ks. TM 19.4.2017).

    Älykaiuttimiin voi liittää maksullisia musiikin suoratoistopalveluita kuten Spotifyn - ja luonnollisesti yhtiöiden omat palvelut, Echoon Amazon Music Unlimitedin ja Google Homeen Google Play Musicin. USA:ssa tehdyssä kyselyssä kuusi kymmenestä mainitseekin Amazon Echon hyödyllisimmäksi ominaisuudeksi yksittäisen musiikkikappaleen soittamisen (*).

    TuneIn -aggregaattoriin syötetyt radiokanavat löytyvät helposti soittoon - mutta vain jos ne voi lausua tunnistettavasti englanniksi. Useiden suomalaisten radiokanavien nimiä ei voi.
    Vaikka palvelut eivät pohjolassa vielä virallisesti toimine pitkään aikaan, ensimmäisillä pohjoismaisilla yleisradioyhtiöillä NRK:lla ja SR:llä on jo varhaisia teknisiä kokeiluja mediasisältöjen ääniohjattavuudella (#6-2017). Iso-Britanniassa radioyhtiöiden yhteisyritys Radioplayer UK kertoo toteuttaneensa Alexa-taidon (#4-2017).

    Mediapalvelut hakevat siis lähivuosina muotoaan ja rooliaan älykkäiden assistenttien huomassa. Sen ohella Yleisradion kevään toimintaympäristökatsauksissa on seurattu sosiaalisen median kehittymistä mobiilivideopalveluiksi, kotimaisen TV- ja radiotarjonnan kehitystä ja sanomalehtien digisiirtymää ja muutosta mainosansainnasta digitilauksiin.

    Kuva: Sanoma Summit-paneelikeskustelu median trendeistä. Kuvassa Toni Laturi (Head of Digital, Sanoma Lifestyl), Jussi Suvanto (johtaja, Nelonen Media radiot), Kirsi Piha (Ellun Kanat), Jussi Pullinen (uutispäällikkö, Helsingin Sanomat), Jani Halme (luova johtaja, Toinen PHD) ja Eero Vassinen (Shortlist).

    5.6.2017
    Katsaus #6 pdf-muodossa, otsikot alla suoria linkkejä juttuihin

    8.5.
    Katsaus #5

    • SM-liigan tv-oikeudet Telialle tv-yhtiöiden sijasta
    • “Pätevät pärjäsivät”: mediayritysten kannattavuus polarisoituu
    • Some-palvelut kilpailevat mobiilivideo-ominaisuuksilla.

    12.4.
    Katsaus #4

    • Mobiililiittymien datakatot yhä harvinaisempia
    • Facebook: valeuutishaitta kuriin rahahanat sulkemalla
    • Mainostajien pako YouTubesta korosti verkkomainonnan auditoinnin tärkeyttä
    • Mediajulkaisijan valintatilanne: oma julkaisualusta vai Facebookin pika-artikkelit?
    • Ääniohjaus oraalla: ensimmäinen puhekäyttöliittymien sukupolvi on syntynyt
    • National Geographic -tv-kanava sai maksuttomana reippaasti lisää katsojia
    • LTE Broadcast tuo merkittävät kustannussäästöt mobiilioperaattoreille

    Katso myös

    Tuija Aalto seuraa Ylen toimintaympäristöä Ylen strategiaosastolla.

    (* Share of people who have heard of Amazon Echo in the United States in 2017: 69 percent of survey respondents said that they had heard of Amazon Echo. Which of these Amazon Echo functions are particularly useful? 57 percent of survey respondents said that the voice command music play of the Amazon Echo was particularly useful. United States; Statista Survey; February 6th to 8th, 2017; 1,455 Respondents; 18 years and older)

    Pysyväislinkki
  • Mikko Rusama: Ylen merkitys punnitaan verkkopalveluissa

    Mikko Rusama, Ylen verkkokehityksestä vastaava päällikkö
    Mikko Rusama, Ylen verkkokehityksestä vastaava päällikkö Kuva: Ilmari Fabritius mikko rusama

    Julkisen palvelun mediayhtiönä Ylen on palveltava kaikkia suomalaisia ja oltava läsnä siellä missä ihmisetkin ovat. Median käyttötapojen muuttuessa ihmisten tavoittaminen on käynyt yhä haastavammaksi. Yleltäkin tämä vaatii uudistumista.

    Menneet ovat ajat, jolloin perinteisen television ja radion kautta tavoitettiin kaikenikäiset suomalaiset. Mediankäyttö on yhä pirstaloituneempaa: tietoa ja viihdettä haetaan useista eri palveluista. Kun nopeita verkkouutisia on saatavilla useista eri lähteistä, niillä ei voi enää erottautua kilpailijoista.

    Ihmisten ajasta kilpailee yhä suurempi joukko yrityksiä ja palveluita ja kilpailukentän määrittely käy entistä haastavammaksi. Erityisesti nuoria seuraamalla näemme mihin mediankäyttö on menossa. Esimerkiksi omien lasteni mediankäytössä tärkeimmät palvelut ovat Snapchat, Instagram, musical.ly. Whatsapp, Netflix, Spotify ja Yle Areena, josta on katsottu ahkerasti suosittua norjalaista Skamia.

    Helsingin Sanomissa toimittaja Jussi Pullinen kirjoitti siitä, miten sosiaalisen median jättiläiset ovat laajentamassa reviiriään ohjelmateollisuuteen. Esimerkiksi Facebook ja Snapchat suunnittelevat sarjojen tuottamista verkkoon. Netflixin toimitusjohtaja Reed Hastings sanoi hiljattain, että sen pahimmat kilpailijat eivät suinkaan ole Amazon, YouTube tai perinteiset mediatalot vaan uni. Onko ihmisten tarve katsoa laatusarjoja suurempi kuin tarve nukkua?

    Mediankäytön valinta ei perustu enää saatavuuteen vaan siihen, kuka pystyy tarjoilemaan palvelunsa parhaalla mahdollisella tavalla. Ja koska vuorokaudessa on edelleen vain 24 tuntia, suomalaisten mediatalojen koveneva haaste on tavoittaa suomalaiset.

    Yle.fi-verkkopalvelu uudistuu

    Ylen verkkopalveluissa tapahtuu lähitulevaisuudessa kiinnostavia uudistuksia. Ensimmäisenä uudistuu Yle.fi -etusivu 17.5. Uudistus näkyy erityisesti sivun ilmeessä: se on raikkaampi, ilmeikkäämpi ja värikkäämpi. Taitto tehdään uudella tavalla ja sivu on myös suunniteltu toimimaan hyvin mobiililaitteilla. Tarkoituksena on lisäksi lanseerata lähikuukausina uutiskirjepalvelu.

    Jotta tavoitamme suomalaiset, meidän pitää ymmärtää heitä. Yle.fi-uudistustyön yhteydessä Taloustutkimus selvitti tilauksestamme, miten 15–75 vuotiaat suomalaiset käyttävät mediaa verkossa. Otanta oli yli 2000 ihmistä, ja selvitys täydentää viime vuosina tekemiämme tutkimuksia eri verkkopalvelujen käytöstä.

    Selvitys antaa eväitä ymmärtää, mikä on kiinnostavinta sisältöä ja luontevin jakelukanava eri kohderyhmille. Esimerkiksi “perinteiseen mediaan syventyjät” katsovat lineaarista tv:tä, “uutisnälkäiset” seuraavat uutisia yle.fi/uutiset-verkkosivuilla tai Uutisvahti-sovelluksella ja “nettinatiivit” voi olla helpoin tavoittaa sosiaalisen median kanavissa – tai kuten toivomme, uudistetun yle.fi-etusivun kautta.

    Uudistusten tavoitteena on tarjoilla Ylen sisältö suomalaisille parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä auttaa pitämään Ylen digipalvelut elinvoimaisina ja jakelukanavat omassa hallinnassamme.

    Olemme siellä missä suomalaisetkin

    Ylen sisältöjen pitää olla saatavilla niissä kanavissa, jotka ovat suomalaisille tärkeitä. Haluamme käyttäjät päivittäin Ylen omille alustoille ja palveluihin heille sopivimmalla tavalla.

    Tapoja päästä Ylen sisältöihin verkossa on monia: etusivu, uutiskirjeet, sovellukset ja somekanavat. Esimerkiksi omiin aamurutiineihini kuuluu tarkistaa Uutisvahdin “herätys”-ilmoitus puhelimesta, lukea tabletilla Ylen ja Helsingin Sanomien tärkeimmät uutiset ja vilkaista, mitä Facebook sanoo.

    Pohdintaa siitä, miten mediayhtiöiden tulisi asemoida itsensä nopeasti muuttuvassa mediakentässä, käydään meillä ja maailmalla. Jos Ylen rooli kutistuisi vain sisällöntuottajaksi, joka jakelee sisällöt kolmansien osapuolten alustojen kautta, menettäisimme kontrollin dataan, asiakkuuteen ja riippumattomiin julkaisupäätöksiin.

    Tavoite pitää jakelukanavat omassa kontrollissa ei tarkoita sitä, että Yle ei julkaisisi mitään kolmansien osapuolten alustoilla. Teemme sen silloin, kun se on asiakkaiden tavoittamisen kannalta perusteltua.

    Selkiytämme esimerkiksi eri some-tilien roolin ja elinkaaren eri yleisöjen tavoittamisessa ja palvelemisessa. Kun suhde haastaviin kohderyhmiin on luotu somessa, heidät on mahdollista ohjata myös muiden palveluidemme pariin, kuten Yle Areenaan tai Yle.fi -sivulle.

    Esimerkiksi sosiaalisen median videopalvelu Yle Kioski ja sosiaalisessa mediassakin aktiivinen, nuorille suunnattu radioakanava YleX ovat onnistuneet hienosti uusien kohderyhmien tavoittamisessa, samoin viime kevään Sekasin 24/7-sarja, jossa käsiteltiin nuorten mielenterveysongelmia.

    Onko Yle myös sosiaalinen media?

    Uskon, että voimme synnyttää Ylen palveluiden ympärille toimivia yhteisöjä, joissa ihmiset voivat arvostavalla tavalla kohdata toisiaan. Käyttäjien luoma sisältö voi parhaimmillaan olla yhtä arvokasta kuin toimituksellinen sisältö. Kun onnistumme lisäämään ihmisten välistä ymmärtämystä ja kunnioitusta, olemme onnistuneet tehtävässämme.

    Olin itse seuraamassa viime vuonna Marja Hintikka Liven “Lapsi teki minusta yksinäisen”-jakson kuvausta, jossa mukana oli “marrasvauvat”-faniryhmä. Olin vaikuttunut siitä, miten hienosti ohjelman kautta oli synnytetty merkityksellisiä kohtaamisia ja ihmissuhteita. Tarvitsemme lisää tällaisia eri medioita yhdistäviä menestyskonsepteja, jotka synnyttävät yhteisöllisyyttä.

    Ylen tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, että sisältömme tavoittavat suomalaiset. Yle.fi-uudistuksessa tavoitteemme on se, että oikea sisältö löytää oikeat ihmiset, ja suomalaiset kokevat verkkopalvelumme tärkeiksi itselleen.

    Mikko Rusama on Ylen Verkkokehityksen Päällikkö (Chief Digital Officer). Hän johtaa Ylen verkkopalveluiden kehittämistä, joita ovat mm. Yle.fi, Yle Areena, Svenska Yle, sekä Lasten, Nuorten ja Oppimisen -verkkopalvelut.

    Pysyväislinkki