Suomen abitreenit: Sanaluokat ja sanojen taipuminen 8

Etsi partikkelit.

Ratkaisu
X
Kaikki ne sanat, jotka eivät kuulu nomineihin eivätkä verbeihin, ovat partikkeleja. Partikkelit eivät tavallisesti taivu lainkaan, mutta joskus niillä voi olla yksittäisiä sijataivutuksen muotoja (lähellä:läheltä:lähelle). Jotkut partikkelit ovat irronneet verbin tai nominin taivutusmuotjen sarjasta ja alkaneet elää omaa elämäänsä niin, ettei niitä käyttönsä vuoksi enää hahmota nomineiksi tai verbeiksi. (Miksi itket? Voitko pahoin? Voin, söin näet ihan liikaa.)

Konjunktiot yhdistävät toisiinsa lauseen osia ja saman virkkeen lauseita. Konjunktiot ovat rinnastuskonjunktioita (esim. ja, sekä, sekä--että, -kä, eli, tai, vai, joko--tai, mutta, vaan) tai alistuskonunktioita (esim. että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes). Rinnastuskonjunktioilla yhdistetään keskenään samanarvoisia osia, alistuskonjunktioilla keskenään eriarvoisia osia.

Postpositiot ja prepositiot muodostavat vasta nominin tai possessiivisuffiksin kanssa merkityksellisen ilmauksen, prepositio- tai postpositioilmauksen (ennen joulua, joulun jälkeen). Prepositio on ilmauksen alussa, postpositio ilmauksen lopussa.

Interjektiot eli huudahdussanat ovat irrallaan lause-yhteydestä, ja ne ilmaisevat tunnetiloja tai kehotuksia (ah, seis).

Adverbit ovat sanoja, jotka eivät kuulu mihinkään aiemmin esitettyyn sanaluokkaan. Ne ilmaisevat aikaa, paikkaa, keinoa, syytä, määrää tai muuta seikkaa (huomenna, taas, lähellä, pahasti, siksi, vähän).

1. Harvoin orjaa kiitetään, miniää ei milloinkaan. Joka kauan elää, se paljon näkee. Häilyy kuin vaivaisen onni. Ei niin pahaa, että ei jotain hyvääkin. Ei ikä mieltä anna, jos ei Jumala anna.


YLE Tulosta