RADIOSSA NYT:
Seuraava ohjelma:

Jari Sarasvuo: Me olemme kiusaajakansaa

Kun tilaisuus tulee, me pyrimme nokkimaan häpeätuomion saaneen ihmisen hengiltä. Viime viikolla tämän sai kokea filosofian tohtori Pekka Himanen.

Verkkojulkaisu Long Play julkaisi ansiokkaan viime viikolla jutun Pekka Himasen roolista valtion luottotulevaisuusfilosofina. Se, miten televisiokanavat, iltapäivälehdet, Helsingin Sanomat, radiokanavat toimituksissaan päättivät Himasen häpäisyä nokittaa, on Suomen ennätys filosofien ja tutkijoiden työn huomioarvossa. Varsinainen veririeha vietettiin tietenkin sosiaalisessa mediassa. Yksi asia kävi selväksi. Himanen on ihan huono. On aina ollut, mutta siltikään ei niin huono kuin on jatkossa.

Ymmärsin suuttumuksen, joka syntyi tohtori Himasen toimeksiannosta, tekstin laadusta ja palkkiosummasta. Havahtuminen todellisuuteen oli tarpeen sekä tilaajalle että tekijälle. En silti voinut hyväksyä tapaa ja mittaa, jolla käsiteltiin Pekka Himanen –nimisen ihmisen arvoa ja oikeutusta ammattiinsa.

Kävin aiheesta puoli päivää debattia yhteisöpalvelu Twitterissä. Minua järkytti perusfiksujen ihmisten kyvyttömyys erottaa kritiikin oikeutusta hekumasta, joka syntyy tilaisuudesta haavoittaa jonkun identiteettiä. Henkilöön keskittyvä sosiaalinen pahoinpitely aiheuttaa kohteessaan identiteettistressiä.

Identiteettistressi tarkoittaa rasitusta, joka kohdistuu ihmisen henkilöön, persoonaan ja maineeseen. Identiteettistressi heikentää terveyttä ja todennäköisesti tappaa, ainakin niin on luettavissa useista suurista väestötutkimuksista.

Kriisissä käy niin, että tunteet käyttävät ihmistä ja ihminen alkaa ajatella tunteillaan järjenkäytön sijaan. Tunteista kuluttavin ja vaarallisin on häpeä. Häpeä synnyttää ihmisessä eliminaatiorefleksin. Häpeään tukehtuva ihminen pyrkii paniikistaan pakoon tuhoamalla itseään ja ympäristöään. Laajennetut itsemurhat, kouluampumiset, terrorismi ja perhesurmat saavat kaikki käyttövoimansa häpeästä.

Useimmin häpeä ei laukaise välitöntä ja dramaattista väkivaltaa. Usein häpeä muokkautuu masennuksen, päihdeongelmien, uupumuksen, kroonisen ärtyisyyden ja ylipäänsä mielen vikaantumisen lähteeksi.

Kiusaaminen on häpäisyä. Se tarkoittaa toisen sosiaalisen aseman heikentämistä. Niin eläimillä kuin ihmisillä on osoitettu, että mikään ei vaikuta terveyteen niin kuin asema laumassa eli laajemmassa kuvassa maine.

Niin ihmisyhteisöissä kuin luomakunnassakin valta perustuu pelottelun synnyttämään neuvotteluasemaan. Pelottelu ei aikuisten maailmassa kohdistu fyysiseen uhkaan vaan vaaraan menettää hyväksyvää huomiota eli asemaa laumassa. Alfat vahvistavat asemaansa annostelemalla rakkauttaan, hyväksyvää huomiota, kanssakäymistä, joka lisää suosiota ja antaa suojaa muiden pahansuopuudelta.

Eläimelliseksi taantuneen laumadynamiikan työkalu on kiusaaminen. Suomi on kiusaamisessa kansainvälisesti melkein yhtä ylivoimainen kuin pesäpallossa.

Me ilkumme, nolaamme, vähättelemme tai pahin kaikista, kieltäydymme tunnustamasta toisen olemassaoloa katsomalla ohi.

Häpäisy ilmenee selän kääntämisenä, muka kätkettyinä eleinä (silmien muljauttelu, maiskuttelu, katsekontaktista kieltäytyminen, tuhahtelu, seinille katselu), julkisina läheisyyden osoituksina armossa kylpeville (piikki periferiaan karkotetuille), selän takana sopimisena sekä tietenkin pahansuopuutena puheissa, jossa ostetaan ja myydään valta-asetelmia mitään alhaisuuden muotoa kaihtamatta.

Kun tämä tapahtuu julkisesti, vaikutukset ovat joskus moninkertaiset.

Mistä tiedät, oletko todistamassa tai mukana kiusaamisessa. Kiusaamisen litmustesti: saako kiusaaja työlleen yleisöä ja rikoskumppaneita eli aletaanko kiusattua eristää lauman arjesta?

Lauman laidalle syrjitty omegaparka maksaa kiusatuksi tulemisestaan kovan hinnan. Hän heikkenee, menettää elämänhaluaan, laiminlyö itseään, läheisiään ja mahdollisuuksiaan. Hän suostuu osaansa, suistuu minäparkakäytökseen ja kerjää lisää kuritusta, joskus kirjaimellisesti. Uhri kieltää itseltään luvan rakastaa elämää.

Jos kiusaaminen on julkista, sen vaikutukset voivat kertautua. Vahvat eivät välttämättä sorru. Siis sorru heti. He sortuvat myöhemmin. Tavallaan ja voimavarojensa määräämällä tavalla.

Lainaus esikuvaltani filantrooppi Juha Kokkilalta, joka on turhaan yrittänyt saada aikaan kiusaamisesta laajaa yhteiskunnallista ja kulttuurillista keskustelua.

”Kiusaamista on käsitelty koulukiusaamisena tai työpaikkakiusaamisena sen sijaan, että tunnustettaisiin kiusaamisen pesiytyneen kulttuuriimme.

Lapsemme eivät ole itse keksineet kiusaamista vaan ovat kasvaneet kiusaamiskulttuurissa ja ovat oppineet siihen, että kiusaamalla käytetään valtaa eikä siitä joudu vastuuseen.

Kiusaaminen syö ihmisten voimavaroja ja elämänhalua. Kiusaamisen vuoksi menetämme lahjakkuuksia ja resursseja. Kiusaamisen vuoksi lisääntyy luovuttaminen, syrjäytyminen, mielenterveysongelmat ja vähenee avoimuus ja usko oikeusvaltioon. Kiusaaminen on ilmentymä sivistymättömyydestä.

Kiusaamisen vastustaminen tulisi ottaa arvovaltaiselle agendalle ja nähdä se laajana eri elämänaloja ja hallinnonaloja koskevana haasteena.”

Moraalinen nälänhätämme huutaa tämän ajan sivistysliikettä. Kohtele ihmistä paremmin kuin viettisi yllyttävät sinua kohtelemaan toista.

Jari Sarasvuo

Ajankohtaista

Yle Puheen ohjelmatiedot

Yle Puheen ohjelmatiedot

 

Muualla Yle.fi:ssä