Kysy säästä ja sääilmiöistä |

Kasvukausi aluillaan eteläisillä kasvuvyöhykkeillä

Kevään edetessä luonto näyttää heräämisen merkkejä ja viherpeukalot odottavat malttamattomina maan sulamista ja kasvukauden alkua.

Valkovuokkoja Espoossa 22.4.2014.
Valkovuokkoja Espoossa 22.4.2014. Kuva: Yle Uutiset

Kevät lähtee viimeistään käyntiin kun terminen kasvukausi alkaa eli vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi eli vähintään 10 vuorokautta yli +5 astetta. Jos maassa on lunta tai öisin jatkuvasti kireää pakkasta, ei kasvukausi voi alkaa tai kasvukausi katkeaa.

Terminen kasvukausi alkaa etelässä keskimäärin jo ennen 22.4. ja pohjoisimmassa Lapissa kesäkuun alussa. Pituudeltaan kasvukausi on Pohjois-Lapin reilusta 100 päivästä etelän 185 päivään. Kasvukausi loppuu pohjoisessa tavallisesta syyskuun puolivälin jälkeen ja etelärannikolla lokakuun lopulla.

Ajoittain näkee tai kuulee puhuttavan tehoisan lämpötilan summasta, tällöin tarkoitetaan kasvien kasvamiseen tarvitsemaa lämmön määrää. Lämpösummaa kertyy vuorokauden keskilämpötilan noustessa yli +5 asteen.

Mielenkiintoista on että vuodesta 1961 lähtien laskettujen lämpösummien suurimmat arvot osuvat kaikki viimevuosille. Eri mittauspisteillä neljä suurinta arvoa on mitattu vuosina 2002, 2005, 2006, 2010, 2011 tai 2013. Helsinki-Vantaan mittauspisteellä suurin lämpösumma mitattiin kuumana kesänä 2011, tällöin lämpösumma oli 1829 °Cvrk, kun se keskimäärin on 1453 °Cvrk. Maan pohjoisosissa mittaushistorian suurin lämpösumma koettiin viime kesänä, kun kesäisen lämpimät ilmat alkoivat pohjoisessa aikaisin ja jatkuivat tavallista pidempään. Sodankylässä päästiin 1140 °Cvrk, kun keskimäärin summa on 823 °Cvrk.

Suomen kasvuvyöhykkeet
Suomen kasvuvyöhykkeet Kuva: Yle Uutiset

Ennenkuin suunnittelee pihaistutuksia kannattaa tarkistaa sopivatko istutettavat kasvit paikalliseen kasvuvyöhykkeeseen. Suomi jaetaan kahdeksaan eri kasvuvyöhykkeeseen sen mukaan miten eri hedelmäpuut ja puuvartiset koristekasvit alueella menestyvät. Jaotteluun vaikuttavat talven pituus ja ankaruus sekä maantieteelliset seikat, kuten meren ja muiden vesistöjen läheisyys sekä pinnanmuodot. Tietenkin myös paikallisia eroja on huomattavasti. Vesistöt tasaavat lämpötilojen vaihteluja. Etenkin meri, mutta myös suuret vesistöt leudontavat syksyn kylmyyttä ja toisaalta hidastavat kevään lämpenemistä. Esimerkiksi halloja esiintyy huomattavasti vähemmän suurien vesistöjen lähettyvillä. Toinen paikalliseen ilmastoon on merkittävästi vaikuttava tekijä on korkeuserot ja pinnanmuodot. Korkeammilla paikoilla, rinteillä ja mäkien päällä ilma on usein lauhempaa kuin alhaalla laaksossa, kuten sanotaan, alavilla paikoilla hallanvaara. 

Kasvuvyöhykkeillä on hyvin runolliset määritelmät:

1A  Suotuisan suven alue, Ahvenanmaa
1B  Mantereen paras, Lounais- ja etelärannikko Helsinki-Rauma
2  Järvien ja peltojen vyöhyke, Porista Savonlinnaan
3  Suomen perusmaisemaa, Vaasasta Kiteelle
4  Mäkiseutujen ja lakeuksien vyöhyke, Kokkolasta Joensuuhun
5  Tasankojen, soiden ja vaarojen vyöhyke, Oulusta Kolille
6  Vedenjakajamailta Lapin porteille, Kemi-Ylitornio-Kuhmo
7  Etelä- ja Keski-Lappi 
8  Tunturien paljakat

Aluejako sääennusteissa

Säägrafiikka: Aluejako sääennusteissa

Missä on maan keskiosa? Kuuluuko pääkaupunkiseutu länteen vai itään? Sääennusteiden aluejakoa on selvitetty täällä

Ylen tv-lähetysten sääsymbolit

Säägrafiikka: Ylen sääkartan symboleja

Sadetta vai sadekuuroja? Mitä tarkoittaa violetti katkoviiva sääkartalla? Vastauksen kysymyksiin löydät täältä.

Tuorein sääennuste

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä