Kysy säästä ja sääilmiöistä |

Pilvet - pumpulia, vettä vai jäätä?

Säätoimitukseen tuli aikoinaan alle kouluikäisen lapsen kysymys siitä, miten pilvet syntyvät ja miten ihmeessä ne voivat leijua. Entä pystyykö niiden päällä istumaan?

Kuvassa on kehittyvä sadekuuropilvi. Taustalla kirkas sininen taivas.
Cumulonimbus calvus eli kumpumainen kuuropilvi (Cb). Kuva: Jyrki Lyytikkä

Pilvet kiehtovat myös aikuisia. Ne voivat luoda esimerkiksi auringonlaskun tai vaikkapa heijastavan vesipinnan kanssa upeita maisemia. Onpa pilvien ihailusta - joka usein johtaa myös pilvien valokuvaukseen - tullut jopa ihan oma harrastuksensa: Suomestakin löytyy useita pilvibongareita.

Ilmatieteen laitoksen Ilmakehä ABC:n määritelmä pilvestä kuuluu näin: Pilvi on pisaroiksi tai jääkiteiksi tiivistynyttä vesihöyryä. Maanpinnalta kohoava ilma jäähtyy noin 1 °C verran sataa metriä kohden. Kun nousussa lämpötila saavuttaa kastepisteen, vesihöyry alkaa tiivistyä pisaroiksi, syntyy pilvi. Jos pilvessä on jääkiteitä, vesihöyry härmistyy kiteisiin, jotka voivat kasvaa isommiksi lumikiteiksi ja sataa alas lumena.

Pilviä on erimuotoisia ja niitä voi esiintyä ilmakehän eri kerroksissa. Myös syntymekanismit vaihtelevat oleellisesti. Ihmiselle on ominaista luokitella asioita, joten pilvetkin on aikoinaan jaoteltu eri sukuihin ja lajeihin.

Yksi karkea tapa jakaa pilvet ryhmiin on tarkastella pilven alarajaa. Kolme ryhmää alarajan mukaan ovat ala-, keski- ja yläpilvet. Alapilvet ovat enimmäkseen nestemäisiä pilvipisaroita ja pilven alaraja on korkeimmillaan 2 kilometrin korkeudella. Keskipilvet sisältävät yleensä sekä vettä että jäätä ja niiden alaraja on 2-6 km. Yläpilvet koostuvat jääkiteistä ja niiden alaraja on 5-9 km. Troposfäärin yläpuoliset eli yli 10 kilomtetrin korkeudessa olevat pilvet - valaisevat yöpilvet ja helmiäispilvet muodostavat oman neljännen ryhmänsä.

Pilvisukuja on kymmenen, joista jokaisella on useita lajeja ja näillä lajeilla voi olla vielä alalajeja. Nimet ovat latinankielisiä, mutta käytännössä kaikille on olemassa myös suomenkieliset vastineet. Esimerkiksi Cirrus fibratus vertebratus tarkoittaa kalanruotomaista kuituista untuvapilveä. Näin tarkka pilven kuvailu ei juurikaan palvele tavallista lomailijaa. Niinpä suurelle yleisölle suunnatuissa sääennusteissa puhutaan lähinnä pilven määrästä; ennustetaan esimerkiksi selkeää, puolipilvistä tai melko pilvistä. Olisihan se tietty hauska kuulla tv-meteorologin joskus ennustavan runsasta mantelimaista palleropilvisyyttä Pohjois-Karjalaan.

On kuitenkin tiettyjä ammattiryhmiä, joille pilvien tarkka lajittelu on tärkeää. Meteorologit tietty etunenässä, mutta myös lentäjät ovat tärkeä ammattiryhmä, joille tarkka tieto pilvistä vaikuttaa työpäivän sisältöön. Tietty pilvisuku ja –laji voi esimerkiksi kertoa lentäjälle suuresta turbulenssin tai vaikkapa jäätämisen vaarasta. Jäätäminen tarkoittaa ilmakehässä olevan vesihöyryn tai -pisaroiden jäätymistä lentokoneen rakenteisiin – lähinnä siipiin.

Meteorologi voi ennustaa lähituntien säätä erilaisten pilvien avulla. Tietyt nyrkkisäännöt ovat helposti myös muiden omaksuttavissa, mikäli kiinnostusta aiheeseen löytyy. Esimerkiksi mökkiläisen ei välttämättä tarvitse kaivaa laiturin nokassa älypuhelintaan taskustaan tarkistaakseen osuuko omalle järvelle pian sadekuuro, vaan tulkinnan voi tehdä itse taivasta tiirailemalla. Ohut yläpilviharso voi kertoa lähestyvästä säärintamasta. Aamupäivällä nopeasti korkeutta kasvavat kumpupilvet enteilevät puolestaan yleensä ukkoskuuroja iltapäivälle. Lukemalla sääharrastajille tarkoitettua kirjallisuutta aiheeseen on helppo perehtyä – vaikkapa siellä mökkirannassa riippumatossa.

Aluejako sääennusteissa

Säägrafiikka: Aluejako sääennusteissa

Missä on maan keskiosa? Kuuluuko pääkaupunkiseutu länteen vai itään? Sääennusteiden aluejakoa on selvitetty täällä

Ylen tv-lähetysten sääsymbolit

Säägrafiikka: Ylen sääkartan symboleja

Sadetta vai sadekuuroja? Mitä tarkoittaa violetti katkoviiva sääkartalla? Vastauksen kysymyksiin löydät täältä.

Tuorein sääennuste

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä