Njuike sisdoaluide

Saamenkäsityöalan yllä lepää synkkä varjo: ostajat ovat kaikonneet, ja syyksi arvellaan keskustelua kulttuurisesta omimisesta

Ympäri maailmaa käydään kiistaa siitä, mikä on kulttuurista omimista ja mikä soveliasta. Julkinen keskustelu ei ole ainakaan helpottanut saamenkäsityöalan tilannetta, päinvastoin. Ratkaisuja alan elävöittämiseksi haetaan nyt monin hankkein.

Käsin solmeiltua silkkihuivia on tapana käyttää asusteena saamenpuvun kanssa. Kuva: Kirsti Länsman / Yle

Saamenmaalla matkailijat ovat kautta aikain ostaneet paikallisia käsitöitä matkamuistoiksi ja käytettäväksi. Nykyaikana tilanne ei kuitenkaan ole enää niin yksinkertainen "tuotteet sinulle, rahat minulle". Keskustelu saamelaiskulttuurin hyväksikäytöstä esimerkiksi matkailussa on ollut ajoittain tiukkaa.

Aiheesta puhutaan alkuperäiskansojen osalta ympäri maailmaa. Keskustelujen nähdään vaikuttaneen intoon ostaa saamelaiskäsitöitä.

– Turistit eivät enää uskalla ostaa saamelaiskäsitöitä. He kyselevät melkein joka korvakorunkin kohdalla, saako sellaista ostaa ja erityisesti saako sitä käyttää. Se on johtanut tilanteeseen, että matkailija ei enää uskalla ostaa saamen käsitöitä, kertoo saamelaisten käsityöntekijöiden Sámi Duodji -yhdistyksen projektityöntekijä Outi Paadar.

Sen lisäksi, että käsityöt eivät myy, ovat myös tekijät vähenneet.

Saamenkäsityön tilaa selvitellään tällä hetkellä kolmessa eri projektissa. Tarkoituksena on saada käsitöiden teko myyntiin jälleen kiinnostavaksi. Esimerkiksi saamelaiskäräjien projektissa yhteen sovitellaan käsityön ja matkailun tarpeita.

Hankkeissa etsitään kestäviä ratkaisuja

Matkailu on hiljalleen taas nousemassa jaloilleen koronakriisin jälkeen ja ensi talvena väkeä odotetaan taas pohjoiseen. Miten huolehtia asioista niin, ettei synny halpaa hyväksikäytön makua?

Tämä on yhteisenä huolena Saamelaisalueen koulutuskeskuksen ja Utsjoen kunnan projektissa, käsitöiden tekijöiden yhdistyksessä Sámi Duodjissa ja saamelaiskäräjillä.

– Tarkoituksena on etsiä hyviä esimerkkejä siitä, mikä ei ole appropriaatiota, kulttuurillista hyväksikäyttöä, ja siten että toiminta on kestävän kehityksen pohjalla ja sosiaalisesti ja eettisesti hyväksyttävää. Nämä periaatteet ovat meille hyvin tärkeitä, kertoo projektipäällikkö Virpi Jääskö Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta Inarista.

Käsitöiden tekijät ovat vähenemään päin

Koronapandemian vuoksi matkailu suorastaan pysähtyi Lapissa. Myös rajojen sulkemiset ja kokoontumisrajoitukset vaikuttivat esimerkiksi suurten juhlien järjestämisen. Siksi kukaan ei tarvinnut juhlavarusteita.

Monet käsityöntekijät ovatkin lopettaneet tai he ovat jo ikäihmisiä. Syitä käsityöntekijöiden vähenemiseen voi olla monia.

– Tuntuu siltä, että käsitöiden teko elinkeinona ei ole enää niin houkuttelevaa nykyaikana, koska sillä ei saa varmoja tuloja. Ihmiset joutuvat hakemaan muuta työtä. Silloin ei ole enää aikaa käsitöiden tekemiselle, arvelee projektipäällikkö Virpi Jääskö Inarista.

Keinoja käsityöalan virkistämiselle etsitään nyt käsityöyhdistys Sámi Duodjin projektissa.

– Meillä on sellainen haaste, että käsityöntekijät ovat eläkeiässä ja uusia tekijöitä ei ole enää kovin monia. Meidän täytyy etsiä vastauksia siihen, miten saisimme nuoret innostuman käsitöiden tekemisestä myyntiin, kertoo Sámi Duodjin projektityöntekijä Outi Paadar.

Pohdinnassa suuntaviivoja saamelaismatkailulle

Saamelaiskäräjillä on jo muutamia vuosia sitten hyväksytty eettiset ohjeet matkailua varten. Ne on tarkoitettu nimenomaan matkailualalle. Nyt tarkoitus on tehdä vastuullisen matkailun suunnitelma saamelaisyhteisön sisäisille toimijoille.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt hankkeelle 200 000 euroa. Lähtökohtana on, että saamelaiskulttuuriin pohjautuvat matkailutuotteet ja saamelaiskulttuurin esilletuominen kuuluu saamelaisille itselleen.

– Meidän tulee pohtia sellaista matkailua, jonka pohjana on saamelaiskulttuuri ja jonka saamelaiset itse määrittelevät. Tarkoituksena on saada kaikille, ei vain matkailualalla työskenteleville ihmisille, yhteinen yhteistyö- ja markkinointiverkosto. Työ kestää vuoden 2024 loppuun asti, kertoo vastuullisen matkailun suunnittelija Kirsi Suomi saamelaiskäräjiltä Inarista.

Hänen mielestään parasta on kysyä asiantuntijoilta, tässä tapauksessa käsityöntekijöiltä itseltään, mihin kohtaan raja tulisi vetää, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

– Me teemme ohjeita yleisellä tasolla, mutta asiantuntijat tulee huomioida, sanoo suunnittelija Kirsi Suomi.

Tällä hetkellä valmiita vastauksia ei ole vielä kenelläkään. Aikaa menee vielä näiden projektien valmistumiseen, ja mikä vielä, löytää kaikkia tyydyttävä kultainen keskitie.