|
Päivämatka Tozeurista Tamerzan vuoristokeitaalle oli rankka. Aamun aikaisen lähdön hyöty meni osittain hukkaan rengasrikon vaatiman tunnin uurastuksen jälkeen. 60 kilometrin täristävän ajon jälkeen saavuin rajuksi tiedetylle nousulle klo 11, eli juuri silloin kun päivän kuumuus alkaa painostaa oikein toden teolla. Viimeiset seitsemän kilometriä koettelivat: ensin 4 km todella jyrkkää nousua, yli 12 %, jota en olisi päässyt ylos täydellä kuormalla 38-39 asteen lämmössä, sitten kilometri jyrkkää laskua ja lopuksi pari kilometriä nousua.
Tamerzan vehreä vuoristokeidas erottuu rutikuivasta lähes kasvittomasta vuoristoympäristostä kuin maanpäällinen paratiisi.
Keitaalla maan uumenista vesi pulppuaa useammasta kohdasta. Pienen putouksen muodostama puro virtaa kapeahkossa kanjonissa kohti keitaan palmulehtoja.
Keidasta ympäröivää kuivempaa kanjonimaisemaa.
Suuren suolajärven ylityksen viimeiset kilometrit. Ensimmäiset merkit kasvillisuudesta 35 kilometriin. Suolakerrosten päälle on tuuli tuonut jo sen verran hiekkaa, etta varvuilla on mahdollisuus juurtua.
|
