|
Adige-joen laakso kaksikielisessä Etelä-Tirolissa on tärkeää maatalousseutua. Alueen keskeisiä viljelykasveja ovat mm. viinirypäle, omena, päärynä ja parsa. Vanha maantie kiemurtelee paikoin maatalojen pihapiirien poikki.
Adigen jokilaaksossa kulkee myös Italian pisin miltei yhtäjaksoinen pyörätie, joka on pääsääntöisesti myös hyvässä kunnossa. Reilun sadan kilometrin mittainen pyörätie seurailee joen tulvavallia hedelmäpuu- ja viinitarhojen reunustamana.
Bolzanon kaupungista alkaa varsinainen nousuvaihe Brenneron solaan (1340 m), jonne on matkaa vielä 90 kilometriä, tie seuraa Adigeen laskevaa Isarco-jokea. Vaikuttavien vuorien ympäröimä Bolzano on itse asiassa yllättävän matalalla, reilussa 260 metrissä. Mutta pitkä nousu tarkoittaa myös sitä, että jyrkkiä osuuksia ei ole kovin paljoa. Myös Isarcoa pystyy seuraamaan kymmeniä kilometriä pyörätietä pitkin, mutta paikoin tie katoaa kokonaan ja paikoin se on huonokuntoinen. Lähtiessä sää Bolzanossa oli huono, ja pilvet makasivat huolestuttavan matalalla. Niinpä reipas sade alkoi jo 500 metrin polkemisen jälkeen, ja aurinko pilkisti varovaisesti esiin vasta yli kahden tunnin sateen jälkeen. Pyörätien erikoisuutena olivat kevyen liikenteen omat melko pitkätkin tunnelit, jotka olivat vanhan maantien tunneleita.
Itse sain maistaa ratamestarin ”erikoista” sateen jo tauottua, kun pyörätietön osuus päättyi pienessä kylässä. Suuntasin hyväuskoisena pyörätielle. Silmäänpistävän kurjassa kunnossa ollut pätkä herätti ensi metreillä epäilyni, mutta siitä huolimatta 400 metriä myöhemmin äkkijyrkän mutkan takaa tullut puinen silta, jonka pinta oli limaisen kostea, pääsi yllättämään. Kävelyvauhdilla menin nurin yhtä hulppeasti kuin kesärenkailla menee nurin jäisen luisteluradan kurvissa.
Viitisenkymmentä kilometriä Bolzanosta melko kapeana noussut Isarcon laakso laajenee avariksi ylänkölaaksoiksi, joita pitkin matka etenee lähes yhtä helposti kuin tasangoilla, laaksojen välissä on pieniä nousuja. Maissipeltoja reunustavat jyrkät rinnemetsät.
Vasta 16 kilometriä ennen Brenneron solaa alkaa Vipitenon kaupungin jälkeen työläämpi nousuvaihe, mutta rankin osuus on vain kuutisen kilometriä. Isarco kapenee kohisevaksi isoksi puroksi. Kaiken kaikkiaan nousu Brenneron solaan etelästä on pitkä, muttei erityisen raskas. Nousun profiili on Itävallan suunnasta reilusti jyrkempi. Alppien ylitystäni ei keli suosinut, sillä Bolzanossa edellispäivänä alkanut sade saattoi ajokkiani lähes Innsbruckiin saakka, onneksi ei sentään yhtäjaksoisena. Ylhäällä Brenneron solassa lämpötila oli laskenut lähes kymmeneen asteeseen, lisäksi ajoittain vastatuuli puhalteli melko reippaasti.
|
