|
Kysymys: Matka alkaa huonosti ja vastoinkäymiset seuraavat toisiaan (varusteita
joutuu paikkailemaan koko ajan, keli huono, vatsa sekaisin, yön
lepohetket tienposkeen viritetyssä teltassa levottomia), ja heti
alussa hiipii pelko siitä, että koko yrityksestä ei tule yhtään mitään.
Mikä auttaisi akuuttiin uskonpuutteeseen?
Vastaus: Tietoisuus kyseisen uskonpuutteen väliaikaisuudesta ja siitä että sen mahdollisena jo ennakoit -
ja kun niin, perhana, sattui käymään - naurua! Kai nyt ne kaikki ennakoidut hyvätkin jutut tulee toimiin -
yes! Jumala, kohtalo jne. tunnetusti koettelevat mutta eivät hylkää - ja ei kun baanalle!
Kysymys: Matka katkeaa jo Baltiassa, (esimerkiksi siten että ajan kuoppaan
hämärässä, kaadun ja vaikkapa nilkkaan tulee hiusmurtuma). Eli pitkään
valmistelu yritys epäonnistuu pahasti. Kuinka voi selvitä valtavasta pettymyksestä ja epäonnistumisen tunteesta?
Vastaus: Ajan kanssa - kuten kaikista särkymistä ja murtumista aina sydämistä ydinluihin! Doris Dayn
"Que sera - what ever will be, will be!" mielessä. Aina voi tapahtua mitä vaan, mutta ei kannata alkaa pelätä etukäteen,
sillä pelko on omanlaatuistaan manaamista ja suggestiota, joka herkästi alkaa toimittaa itseään tykö.
Eli myönteisiä mielikuvia, ja jos jotain pahaa tulee, niin ei kun opiksi!
Kysymys: Matka on edennyt jo pidemmälle, mutta nihkeästi raataen, pakokaasuja niellen.
(Viimeisimmät päivät ovat menneet jatkuvaa ylä- ja alamäkeä vääntäen vastatuulessa ja sateessa).
Nousee vahvana kysymys, mitä järkeä tässä oikeastaan onkaan. Kuinka voisi elvyttää omaa motivaatiota?
Vastaus: Tekemällä työtä etukäteen, treenaamalla rentoutusta, itsesuggestiota ja vahvistamalla psyykkausrutiiniaan.
On hyvä, että uskonvahvistus ja motivointi tulee kuin itsestään hätiin. On heikoilla jos ei ole oikeasti jo
läpikäynyt ja opetellut eri toimintamahdollisuuksia heikkojen hetkien varalle.
Loppujen lopuksi parhaat motivointikeinot ja psyykkaukset ovat kikkoja, jotka osaa automaattisesti ottaa käyttöönsä,
kun, Beatlesien sanoin, Help!-tilanne koittaa.
Kysymys: Tärkeitä matkatavaroita on varastettu. Nousee epäluulo siitä, voiko kehenkään luottaa.
Miten selvitä akuutista luottamuspulasta muita ihmisiä kohtaan?
Vastaus: Tietoisuus oman mielen ailahtelusta muutenkin ko. seikan suhteen on hyvä apu.
Välillä epäilee jopa rakkaimpiaan syyttä suotta. Epäluulo ja epäluottamus ovat huonointa matkaseuraa,
joten kannattaa välttää niitä paikkoja ja sen tyyppisiä ihmisiä, keiden olettaa moisia tunteita ja aavistuksia aikaansaavan.
Ja välillä palautus - mietiskely, hiljainen hetki tai rukous - että saa taas yhteyden niihin syviin syihin,
jotka matkaan ajoivat, takaisin lähdetyksen lähteelle, sen virvoittaville vesille!
Kysymys: Matka on onnistuneesti takana. Kotiinpaluun hillitön huuma on vaihtunut tyhjyyden tunteeksi,
ja pitäisi löytää uudestaan motivaatio liikkumiseen. Mikä voisi auttaa?
Vastaus: Jo Homeroksen teema ensimmäisessä inhimillisessä koitos-draamassaan on se, että sotaan on
sittenkin helppo lähteä
- mutta lähes mahdoton palata! Oikeastaan koko Odysseija on kertomusta siitä kuinka mahdotonta on löytää takaisin kotiin,
kun on kokenut intensiivisempää elämää. Mutta lopulta vähän kerrallaan takaisin liikkeeseen ja
rauhallisempien liikutusten kautta tunnelman tuntuun. Kyllä se siitä taas lähtee ja löytyy!
Johan sen Blake ilmaisi että "energy is eternal joy!". Get back! JA LYKKYÄ TYKÖ!
|
