Suora

  • Sykähdyttävin urheiluhetki

Kommentti: Kaikkien aikojen pörssikärjet ovat aarre, jollaisia Salibandyliiga tarvitsee lisää

Mikko Kohonen puhuu haastattelussa kunnioituksesta, jota tuntee Salibandyliigaa pitkään pelanneita urheilijoita kohtaan. Kohosesta itsestään on tullut liigassa harvinaisuus, kirjoittaa Yle urheilun Joonas Kuisma.

urheilu
Mikko Kohonen, SPV
Juha Käenmäki / Salibandyliiga

Joensuun Josba saapui pelaamaan Salibandyliigaa AC HaKia vastaan Tikkurilan Urheilutalolle joskus 2000-luvun vaihteessa. Katsomo täyttyi vantaalaisesta salibandyväestä. Joukossa oli useita kasvoja, jotka eivät muutoin käyneet HaKin otteluissa.

Syynä yleisöryntäykselle oli Josban myyttinen tähtipelaaja: ilmaveivistään ja värikkäästä otsanauhastaan tunnettu Janne Tähkä. Hallissa oli tunnelmaa, nuoremman katsojan makuun liikaakin. Humalainen mies römysi Josban vaihtopenkin yläpuolelle huutamaan Tähkälle, mitä oli omien sanojensa mukaan tehnyt hyökkääjän vaimon kanssa edellisenä yönä.

Tähkä ei ollut liigan ainoa vetonaula. Moni katsojista saapui hallille myöhemmin katsomaan Gunnersin maalitykkiä Tero Karppasta, Espoon Oilersin eleganttia Jaakko Hintikkaa, SSV:n Mikael ”Metsuri” Järveä sekä ilmiömäisen taitavaa Jari-Pekka Lehtosta ja Classicin alati vaarallista Sami ”Nyhve” Nymania.

Vajaat 20 vuotta myöhemmin AC HaKi on pudonnut kakkosdivariin. Tähkä, Karppanen, Hintikka, Järvi, Lehtonen ja Nyman ovat lopettaneet uransa. Salibandylehteä, jonka keskiaukeamalta löysi tähtipelaajien julisteita, ei enää paineta. Samanaikaisesti salibandy on ottanut lajina valtavia kehitysaskeleita eteenpäin niin pelillisesti kuin harrastajamääriltään.

Vaikka Tikkurilan Urheilutalon otteluita kirkastaakin nostalgian kultareunus, ei Salibandyliigaan ole kehityksen myötä syntynyt menneiden vuosien kaltaisia tähtiä. Mainitut pelaajat tuntuivat luovan identiteetin kokonaisille seuroille. Tampereen Gunnersista tuli etsimättä mieleen "Karma" Karppanen. Tulee yhä, vaikkei koko seuralla ole enää edes miesten joukkuetta.

Nykyisin SPV:tä edustava Mikko Kohonen pelasi Happeessa jo 2000-luvun vaihteessa. Nyt, Salibandyliigan kaikkien aikojen pistepörssin kakkosena, hän puhuu Yle Urheilun haastattelussa kunnioituksesta, jota tuntee Salibandyliigaa pitkään pelanneita urheilijoita kohtaan. Kohosesta on tullut harvinaisuus. Hän on jatkanut vuodesta toiseen, kun samoihin aikoihin aloittaneet huippupelaajat ovat jo lopettaneet uransa.

Syy sille, miksi salibandy synnyttää valovoimaisia kestotähtiä harvakseltaan, on ymmärrettävä. Kun lajin taloudelliset mahdollisuudet ovat haasteelliset, päättävät elämän realiteetit monen uran ennen aikojaan. Esimerkiksi käyvät Tommi Aro ja Tommi Rosendahl, jotka pelasivat loistavan viime kauden EräViikingeissä. Nyt he jäähdyttelevät hurjilla tehoilla kakkosdivisioonassa, AC HaKissa tietenkin.

Kaikkein parhaimpien ura ei pääty, mutta jatkuu usein Ruotsissa tai Sveitsissä. Ruotsiin lähti viime kauden Suomen mestaruuden jälkeen Classicin uusi supertähti Nico Salo. Onneksi paluupostissa tuli täksi kevääksi puolustaja Juha Kivilehto, jonka katsomisesta maksaa pääsylipun milloin tahansa.

Salibandyliiga tarvitsee kroonisesti lisää persoonia, seuroille kestäviä identiteettejä luovia pelaajia. Joukkueiden joka vuosi vaihtuvissa A-junioreissa ei alati paranevista lajitaidoista huolimatta ole seksikyyttä, jota satunnaiskatsoja ottelutuotteeltaan kaipaa. Happeen Peter Kotilainen on yksi harvinaisista nuorista pelaajista, joilla on tätä magneettista voimaa.

Kohosen ja Nokian KrP:n Henri Johanssonin kaltaiset pelaajat ovat liigan aarre, mutta liian harvinainen sellainen. He todella ansaitsevat kunnioitusta niin kanssapelaajiltaan, Salibandyliigan katsojilta kuin suurelta urheiluyleisöltäkin.

Lue myös:

16 vuotta, yli 1600 tehopistettä, yksi miltei menetetty jalka ja huhuja huonoista maajoukkueväleistä – Salibandyliigassa käydään hurjaa taistoa kaikkien aikojen pistekuninkuudesta, jossa duunari haastaa taiteilijan

Suosittelemme

Tuoreimmat