Kersantti Ristomatti Hakola haluaa olla todella iso pyssy Iivo Niskasen jalanjäljissä, mutta inhoaa päämatkaansa: ”Voisin olla uran jälkeen lukkari ja kapteeni Kankaanpään Mailassa”

Suomen olympiatoivo Ristomatti Hakolalle kisalähdöissä ei ole mitään mukavaa. Sanavalmis hiihtotähti paljastuu Porin prikaatissa kotiseuturakkaaksi jännittäjäksi, joka käy säännöllisesti ihailemassa norjalaisen urheilulegendan saavutuksia.

PyeongChang 2018
Kersantti Ristomatti Hakola
Kersantti Ristomatti HakolaYle

Kersantti Hakola. Näin lukee Porin prikaatin Niinisalon varuskunnan erään kasarmin ovessa. Oven takaa löytyy Etelä-Korean olympialaisten yksi suurimmista mitalitoivoista. Viimeistään tänä talvena sprintin terävimmälle huipulle noussut Ristomatti Hakola, 26, toimii Niinisalossa liikunta-aliupseerina.

– Olen tällainen vähän niin kuin liikuntapaikkojen hoitaja, Hakola kuvailee, kun hän istuu Puolustusvoimien valkoiseen pakettiautoon ja rupeaa esittelemään ”tiluksiaan.”

Ristomatti Hakola
Ristomatti HakolaYle

Ensimmäisenä vastaan tulee sotilasesterata. Lumen peitossa näkyy erilaisia esteitä, jotka pitäisi ylittää tai alittaa.

– Keho tykkää uusista ärsykkeistä. Tässä sitä saa. Kun olen kotona kesällä, niin tulen välillä tänne. Onhan tässä riski loukkaantua, mutta olen niin vanha karpaasi. Koputan kyllä nyt puuta, Hakola naureskelee ja hyppää lumisen esteen yli.

Hieman kauempana näkyy tasapainoa vaativa este. Viime kaudella tuli paljon kaatumisia kisoissa. Niihin sulivat myös kovimmat huippusijoitukset. Miten tasapainoeste luonnistuu?

– Se ei ole minun vahvin este. Skipataan se, Hakola vitsailee.

Vahvaan puoleen lukeutuu sotilasviisiottelu. Hakola pitää hallussaan Niinisalon varuskunnan ennätystä. Hakolan vieressä toimistoa pitävän toisen liikunta-aliupseerin, kuulantyöntäjä, Arttu Kankaan mukaan Hakola olisi joskus vitsaillut, että maailmanennätyskään ei ole kaukana.

Sotilasviisiotteluun kuuluu esteradan lisäksi ammuntaa, kranaatinheittoa, uintiesterata ja juoksu.

– Lupaan sotilaskodin munkin, jos joku soittaa ja tulee Niinisaloon haastamaan minut ja voittaa, alkujaan viisiotteluvalmentajana Niinisalossa työskennellyt Hakola heittää.

Kuulemma kaikki muut lajit sujuvat paitsi uinti.

– Vesi ei kuulu minulle. Siellä olen aika avuton, Hakola kertoo.

Kotiseudulla viihtyy

Avuton hän ei kuitenkaan ole Niinisalon mailla. Kuudessa vuodessa on opittu maat ja paikat. Hiihtotähden puheessa vilisee Kuninkaanlähdettä ja eri kankaita. Aivan Niinisalon vieressä oleva Jämiä ja sen seuraa Jämin Jännettä edustava Hakola paljastuukin haastattelussa hiukan kotiseuturakkaaksi. Hakolan mielestä Jämi on ”Suomen hihdon kehto.”

– Tämä alue on hiihtäjille parhaimmistoa. Latuverkostoa on varmasti niin paljon, että varmasti riittää, Hakola kuvailee, kun päästään varuskunnan hiihtoalueelle.

Kotiseutu nousee myös ykköshiihtopaikaksi.

– Kodista on mukava lähteä maailmalle, mutta sinne on mukava tulla takaisin. Jämillä on kiva kisata, kun koko suku on katsomassa.

Perhe onkin ollut Hakolalle tärkeässä roolissa nuorella urheilijan uralla. Tuomo-isä on organisoinut lukuisia kertoja fanibusseja Hakolan synnyinpaikasta Kankaanpäästä eri kisoihin. Isä on myös toiminut poikansa valmentajana.

Ristomatti Hakola edustaa Jämin Jännettä.
Ristomatti Hakola edustaa Jämin Jännettä.Lehtikuva

– Urheilu-ura on varmasti kasvanut sieltä, että koko perhe on kilpailuhenkinen, Hakola miettii.

– Se on perinteisesti sillä tavalla, että huonon kisan jälkeen iisältä tulee suora palaute. Äidiltä tulee ensi kerralla paremmin. Isoveljeltä tulee sitten rakentava palaute. Koko perhe elää kyllä tässä mukana.

Isoveli Mikko on pelannut pesäpalloa pääsarjatasolla. Itsekin pesäpalloa nuorempana pelannut ”Rise” käy edelleen katsomassa paljon kotikaupungin ylpeyden, Kankaanpään Mailan, pelejä.

Varsinaista lomailua urheilua Hakola ei kuitenkaan harrasta missään vaiheessa vuotta. Se ei Hakolan luonteelle sovi.

– Vaihdan aina eri lajeihin, esimerkiksi pallopeleihin. Alan vaikka pesäpalloa pelaamaan. Kankaanpääläisenä kaikkien on täytynyt pelata pesäpalloa. Olen pesäpallomies henkeen ja vereen, Hakola kertoo ja heittää ja leukailee hänelle tyypilliseen tapaan heti perään.

– Voisin näyttää, että käyn lyömässä pari merkistä väliin. Voisin uran jälkeen sitten olla lukkari ja kapteeni Kankaanpään Mailassa.

Himoharjoittelija on ruvennut miettimään

Hakola tunnetaan himoharjoittelijana. Kisoissakin on ollut ehkä enemmän vauhtia kuin järkeä. Osaltaan se on myös johtanut juuri parempiin tuloksiin tälläkin kaudella.

– En ole ennen miettinyt mitään. Aina lyönyt kaasun pohjaan ja katsonut, mihin se riittää. Aika paljon se on sitä taktista osaamista. Mutta loppujen lopuksi se jolla happi eniten kiertää, niin se voittaa, Hakola miettii.

Tällä kaudella Hakola onkin ollut huippukunnossa. Hän itsekin hehkuttaa, miten maitohapot ovat palautuneet nopeammin kuin aiemmin.

– Se on hieno fiilis, kun se lankku liikkuu. Ei muuta voi sanoa, Hakola kuvailee.

Ristomatti Hakola
Ristomatti HakolaTomi Hänninen

Haastatteluista voisi luulla, että sanavalmis Hakola olisikin Korean olympialatujen lähtöviivalla rentona. Näin ei kuitenkaan ole.

– Se ei ole lähelläkään rentoa. Jännittynyt ja pelottaa. Lähdössä on kaikkea muuta kuin mukava fiilis, Hakola miettii.

– Yleensä mitä löysempi mies alkulämmittelyssä, niin sitä paremmin menee.

Tällä kaudella kaksi nelossijaa maailmancupin osakilpailuissa napannut Hakola lähtee olympialaisiin sprinttitoivona. Tämä kaudella on nähty kuitenkin myös kelpovauhtia normaalimatkoilla. Ehkä hieman yllättäenkin normaalimatkat ovat Hakolan suosikkeja.

– Vihaan oikeastaan sprinttiä. Siinä ei ole mitään mukavaa. Koko päivä heilutaan ja jännitetään, sitten on taas lähtö. Normaalimatka on mukava, kun se on sen 40 minuuttia ja sitten pääsee saunaan, Hakola sanoo.

”Tahdon olla se todella iso pyssy”

Olivat matkat olympialaisissa mitä tahansa, niin suunnitelmat Niinimäen tykkien ympärillä ovat selvät.

– Tahdon olla se todella iso pyssy sitten niissä viiden renkaan kisoissa, Hakola sanoo.

– En tiedä, mitä se sitten tarkoittaa. Mutta (Norjan Johannes) Kläbo taitaa iso pyssy olla nyt. Ja kyllä meillä on omatkin isot pyssyt, Iivo Niskanen ja Matti Heikkinen.

Mutta eipä ikätoveritykki Iivo Niskanen vuosien varrella ole ollut kovin kaukanakaan. Vuotta Hakolaa nuorempi Niskanen juhli neljä vuotta sitten olympiakultaa parisprintissä yhdessä Sami Jauhojärven kanssa. Viime vuonna Lahdessa Niskanen juhli puolestaan maailmanmestaruutta, mutta juniorivuosina vääntö on ollut tiukkaa.

– Minulla on kuitenkin hänen päänahkansa 15 kilometrin perinteiseltä Hollolan nuorten SM-kisoista (2011). Voitin silloin Iivon minuutin ja 20 sekunnin erolla. Se antaa luottoa, että kyllä täältä tullaan, Hakola luonnehti itsevarmasti.

Iivo Niskanen, Ristomatti Hakola
Ikätoverit Iivo Niskanen (vas.) ja Ristomatti Hakola ovat vuosien varrella olleet kova taistelupari.Lehtikuva

Uran lopun jälkeisiä suunnitelmia 26-vuotias Hakola ei osaa vielä sanoa, mutta eräs ison pyssyn omistava talviurheilulegenda käy mielessä päivittäin.

– Tässä on vielä aikaa. Ole Einar Björndalen on 43-vuotias. Kun menet Ole Einarin Wikipedia-sivulle ja rullaat sen alas, niin siellä on aika paljon arvokisamitaleita. Käyn siellä joka viikko kerran katsomassa Ole Einarin mitaleita, vielä itse ilman arvokisamitaleita jäänyt Hakola heittää.

Tuli arvokisamitaleita tai ei, niin Niinisalossa uraa ainakin seurataan. Hakolan naamakin paistaa esteradan kuvissa, joten hiihtäjältä harvempi voi välttyä.

– Monet seuraavat varmasti telkkarista tai vähintään kännykästä tulokset. Uskon, että varuskunta elää vahvasti tässä mukana. Kaikki haluaa kannustaa omaa poikaa, huonevierustoveri Kangas kertoo Niinisalon hengestä.

Lue myös:

Suomalaishiihtäjän motto olympiatalveen: ”Elämässä pitää hoitaa naiset, urheilu ja koulutus, niistä koulu hoidetaan myöhemmin”

Päivitety kello 10.40. Korjattu Iivo Niskasen syntymävuodeksi 1992.

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat