Suora

  • Kouluviestikarnevaali
  • Kohti Fifan naisten MM 2019 -kisoja
  • Elävä arkisto esittää
  • Voimistelun SM, joukkuevoimistelu
  • Kultainen keihäs
  • Käsipalloliiga, miesten 5. loppuottelu Cocks - Dicken
  • Käsipalloliiga: miesten 5. loppuottelu Cocks - Dicken
  • Elävä arkisto esittää
  • Voimistelun SM, rytminen
  • Urheiluruutu
  • Akrobatiavoimistelun SM
  • Yleisurheilun Kultainen keihäs

Epävarmuutta ja epäonnistumisen pelkoa vastaan – Mari Laukkasen matkalla on ollut pettymyksiä ja menetyksiä, mutta ei luovutuksia

Sinnikkyys on sana, joka kuvastaa hyvin Mari Laukkasta. Ampumahiihtäjää, joka ei ole tiukoissakaan paikoissa antanut periksi.

PyeongChang 2018
Mari Laukkanen
Mari LaukkanenTomi Hänninen

Anterselvan pikakilpailu oli Mari Laukkaselle painajainen. Kaksi ohilaukausta makuupaikalta ja kaksi pystypaikalta, ero kärkeen oli liki kolme minuuttia.

7,5 kilometrin matkalle se oli ikuisuus.

Laukkanen oli tullut Pohjois-Italiaan jo hyvissä ajoin, sillä hän oli jättänyt Ruhpoldingin kisat väliin. Hän oli totuttautunut 1 600 metrissä korkeaan ilmanalaan, mutta silti se teki kisassa tepposet.

Toisella kierroksella seinä tuli vastaan.

Edellisissä kisoissa Oberhofissa Laukkanen oli jo löytänyt kadoksissa ollutta hiihtovauhtiaan takaisin. Etenkin viestissä lihaksisto oli kestänyt jälleen happopiikkejä. Tämä ja Suomen naisten seitsemäs sija, paras sijoitus 15 vuoteen, saivat Laukkasen tyytyväiseksi.

Alkukauden tahmeus oli johtunut liiasta kuormituksesta eikä lihaksisto ollut tasapainossa. Vaikka Laukkanen ei ollut ajallisesti kovin kaukana edelliskauden suorituksistaan, tunne ei kuitenkaan ollut hyvä. Se heijastui kaikkeen.

Laukkanen oli tarvinnut lepoa ja nopeita hiihtokelejä lihaksistolleen. Näitä hän sai joulun aikaan sekä harjoitusleirillä Anterselvassa.

Kisassa Laukkanen halusi osoittaa itselleen, että on valmis hyökkäämään Pyeongchangin olympialaisissa sellaiseen suoritukseen, jolla voisi pärjätä.

Laukkanen sijoittui pikakisan 77. sijalle. Se tarkoitti, ettei hänellä ollut asiaa viikonlopun takaa-ajokisaan eikä yhteislähtökilpailuun.

– Paljon huonompaa suoritusta en pysty tekemään, hän myönsi.

Laukkasella ei kuitenkaan ollut muuta mahdollisuutta kuin luottaa omaan prosessiinsa. Jos hän ei siihen luottaisi, niin kuka sitten?

Edelliskaudelta oli hyviä kokemuksia. Laukkanen oli huomannut, että kaikki muut hänen ympärillään näkivät hänessä paljon vahvuuksia ja hyvää. Oli aika nähdä se sama ja luottaa itseensä.

Itseluottamuksen täytyy tulla ennen tulosta, ei päinvastoin. Tuon oivalluksen jälkeen hän saavutti uransa ensimmäiset osakilpailuvoittonsa Oslon Holmenkollenilla.

– Tämä on tulosurheilua. Vaikka kuinka puhutaan matkasta ja prosessista, niin tulos on kuitenkin se, mikä merkitsee. Kuten eräässä sanonnassa sanotaan: On paljon mukavampi voittaa itsensä, kun on ensin voittanut kaikki muut. Se pitää kyllä paikkansa, Laukkanen kommentoi viime kauden jälkeen.

Mari Laukkanen
AOP/Andrei Anosov

Jatkuvaa ylä- ja alamäkeä

Mari Laukkasen matka ampumahiihdon huipulle ei ole ollut tasainen, etenkään viime vuosina. Toisaalta hän on lapsesta kisannut veljiensä kanssa ja tottunut siihen, ettei periksi anneta.

Sinnikkyyden lisäksi Laukkasen nopeusominaisuudetkin ovat päässeet esille pienestä pitäen. Hän oli hyvin usein myöhässä koulusta, mutta koska kotitalo sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä koulusta, hän ehti usein juosta tunneille aivan viime hetkillä.

Aloitettuaan kilpaurheilun Laukkanen nostettiin nopeasti mukaan maajoukkuetoimintaan. Hän loisti jo nuorempana sekä hiihdossa että ampumahiihdossa. Ampumahiihdon alle 21-vuotiaiden EM-kisoissa hän saavutti takaa-ajon kultaa, hiihdon alle 23-vuotiaiden MM-kisoissa sprintissä värisuoran: kultaa, hopeaa ja pronssia.

Toisaalta nuorena aikuisten kilpamaailmaan joutuminen aiheutti sen, ettei Laukkanen osannut käsitellä asioita kunnolla. Hän koki olonsa riittämättömäksi, ja tämän olotilan kanssa hän taisteli pitkään.

Laukkasella on ollut vuosien varrella myös terveysmurheita. Maaliskuussa 2016 hänen kautensa päättyi kyyneliin Holmenkollenin stadionilla. Pahasta ylikuormitustilasta kärsinyt urheilija lopetti MM-kilpailut kesken ja vetäytyi pohtimaan, jatkuuko hänen uransa enää lainkaan.

Kahden kuukauden täydellinen tauko urheilusta teki kuitenkin tehtävänsä, ja Laukkanen palasi maailmancupiin uutta intoa puhkuen. Sukset kulkivat sen verran rivakkaasti, että hän pääsi edustamaan Suomea Lahden MM-hiihtoihinkin ja oli suomalaisnaisista paras sprintteri kahdeksannella sijallaan.

Tähän kauteen valmistautuessa Laukkasen piti pitää jälleen taukoa, sillä heti kilpailukauden jälkeen hänen vatsastaan löytyi bakteereita, joita häädettiin pois liki kolme kuukauden ajan aina kesäkuun loppuun asti. Tämän takia Laukkanen joutui muun muassa välttelemään voima- ja tehoharjoittelua.

Hän panosti kestävyysominaisuuksiensa parantamiseen ja lihaskestävyyteen painottaen jalkoja aavistuksen enemmän kuin aiemmin, sillä edellisenä kautena hän oli saanut yläkroppansa käyttöä kehittymään.

– Se oli aika rankkaa elimistölleni. Keho joutui tekemään ekstratyötä, Laukkanen totesi ja myönsi tämän takia lähteneensä kauteen kaksijakoisin mielin.

– Testeissä ennätykset paukkuivat, mutta myös niin sanotusti sippasin useammin kuin koskaan aiemmin.

Mari Laukkanen.
Tomi Hänninen.

Pelko epäonnistumisesta painaa

Kauden ongelmista huolimatta Laukkasen hiihtovauhti ei ole ollut samanlainen murheenkryyni kuin ampuminen. Tälle kaudelle asiaa lähdettiinkin lähestymään kahdella tavalla, taidon ja mentaalisen puolen kautta.

Laukkasen ampuma-asentoon on tehty muutoksia, jotta tekniikka toimisi paremmin. Kerralla ei voida muuttaa liikaa, joten kyseessä on pitkä prosessi.

Ulkopuolisen silmään muutokset ovat vaikeasti havaittavissa. Esimerkiksi puhuttaessa käsivarren hihnan tuomasta paineesta, se voi tarkoittaa hihnan lyhentämistä puolella sentillä.

– Se on vähän sellaista hifistelyä, Laukkanen naurahti.

Muutokset perustuvatkin paljon urheilijan tunteeseen, eli siihen, miltä asento tuntuu.

Laukkanen otti kesäharjoittelussaan huomioon tulevan olympiakisapaikan tuuliset olosuhteet ja käytti apunaan tasapainotyynyjä. Harjoitteluun kuului tasapainotyynyjen päällä seisomista, jolloin asetta vain pidettiin ampuma-asennossa, mutta ei ammuttu.

Laukkasen mielestä hänen ampumissuorituksessaan on mättänyt kokonaisuus.

– Se on ollut sellainen kierre. Aiemmin taitotaso ei ole riittänyt ja asennossa on ollut isojakin puutteita. Kun taitotaso ja tekniikan puute ovat olleet isoja, ja kun epäonnistumisia on tullut, niin mentaalinen puoli ja kilpailun hallitseminen ovat tulleet haastavammaksi.

Pelko epäonnistumisesta on ollut Laukkasen ongelma aiemminkin, mutta nyt sitä on jo kahden kauden ajan työstetty aktiivisesti.

Hän uskoo, että henkinen puoli on vahvistunut, sillä hän ymmärtää nykyään enemmän omaa osaamistaan. Kilpailutilanteessa isoin tekijä löytyy Laukkasen mielestä korvien välistä.

Mitä korkeammalla tasolla urheilija on teknisesti ja taidollisesti, sitä enemmän hänellä on varaa tehdä virheitä, mutta silti osua.

– Vaikeus onkin siinä, että liikkuvia osia ja virheen aiheuttavia tekijöitä on niin monta. Sen saaminen kasaan kisatilanteessa on iso haaste. Ampumahiihto ei ole kympin ampumista. Se on tylysti vain sitä, että on ensiksi riittävän hyvä ampuja ja sitten pystyy tekemään sen suorituksen olosuhteista tai painetilanteesta riippumatta, Laukkanen pohti.

– Kun saan rytmin kasattua parhaimmilleni, niin minun tasoni kyllä riittää. Luulen, että isoin työsarkani on edelleen mentaalivalmennuksen puolella. Että pystymme poistamaan sitä epävarmuutta ja epäonnistumisen pelkoa. Se helpottaa kokonaisuutta eniten.

Mari Laukkanen
Mari LaukkanenTomi Hänninen

Jatkuvaa omien rahkeiden testaamista

– Olympiakausi on tärkeä. Ei sitä pysty kiertämään tai kaartamaan. Kaikki on pelissä. Ainoa tavoite on olla parempi kuin aiemmin olen ollut ja silloin joskus on otettava riskejä, Laukkanen sanoi ennen kauden alkua.

Edellisissä olympiakisoissaan Sotshissa Laukkanen kärsi monen muun lailla ylähengitystietulehduksesta. Hän oli pikakilpailussa vasta 36:s ja jätti loput matkat väliin. Maastohiihdon sprinttikisassa hän oli 15:s.

Laukkaselle olympialaisiin valmistautuminen on suurimmaksi osaksi mentaalista valmistautumista, sekä itse kilpailuihin että koko tapahtumaan.

– Se on kuitenkin luonteeltaan sellainen, että kisat ovat vain kerran neljässä vuodessa ja se on kaikkien päätavoite, niin siitä ei pääse mihinkään. Pitää pystyä hallitsemaan oman paineen ja vireystason sekä median ja muun tuoman huomioarvon.

Laukkanen toivoi, että hänen tämä talvensa olisi jatkanut samaa polkua kuin mihin viime kausi päättyi. Että hän olisi saanut mennä omaa kehityskäyräänsä eteenpäin ja tasaiset suoritukset olivat tuoneet yleistä rauhaa ja energiaa tekemiseen.

Näin ei tapahtunut.

Toisaalta hän tiesi, ettei hänen viime kauden keskiarvotuloksensa noussut niin paljoa kuin oli toivonut, joten tavoitteiden asettelu on hankalaa.

– En ole koskaan oikein uskonut sellaisen älyttömään kuntohuippuun. Yleensä, mitä kovempaan tapahtumaan mennään, niin sitä enemmän pitää vain pitää kiinni siitä, että pystyy suoriutumaan keskimääräisellä tai hyvällä tasolla.

Laukkanen huuhteli Anterselvan pettymyksiään ja viimeisteli olympiakuntoaan maastohiihdon parissa. Hän kilpaili Seefeldin maailmancupissa vapaan hiihtotavan sprintissä.

Laukkanen teki lyhyellä ja vauhdikkaalla radalla taktisen kömmähdyksen ja putosi jo alkuerissä. Hän sai kuitenkin kisasta sen, mitä oli kaivannutkin: numerolapun rintaan ja kovan harjoituksen.

Laukkanen halusi myös startata Seefeldissä senkin takia, että hän sai näin ensikosketuksen ensi kauden MM-latuihin. Lahden kisoissa oli nimittäin syttynyt kipinä MM-hiihtoihin.

- Haluan kokeilla, mihin rahkeeni riittävät. Nyt pystyn vähän ajatuksissa sekä harjoituksellisesti valmistautumaan kisoihin. Kyllä ne MM-kisat siellä jossain takaraivossa on, hän myönsi.

Mari Laukkanen
Mari LaukkanenEPA

Ne tärkeimmät opetukset

Ennen Seefeldin MM-kisoja ja ensi kauden lumia Laukkasella riittää vielä paljon töitä tässä kaudessa ja sen päätavoitteessa, Pyeongchangin olympialaisissa. Sillä jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, hän urakoi ampumahiihdon neljässä henkilökohtaisessa kilpailussa, kahdessa viestissä sekä maastohiihdon pariviestissä. Viestit ja pariviesti hiihdetään vielä perättäisinä päivinä.

- Aikataulu on tiukka. Kaikki riippuu siitä, mikä on vireeni ja kuntoni. Miten kisat lähtevät rullaamaan määrää sen, mitä hiihdetään ja minkä verran, Laukkanen pohti.

- Olen sanonut julkisesti, että pariviesti kiinnostaa. Mutta tärkeintä on olla hyvässä kunnossa. Ratkaisut tapahtuvat sen mukaan, kenellä vauhti riittää.

Oman lajinsa puolelta Laukkanen ei saanut sellaista viimeistelyä olympiakisoihin kuin hän olisi halunnut. Toisaalta hän osoitti viime kaudellakin, että pystyy äärimmäisen kovassa paikassa huippusuoritukseen.

Laukkanen vei uransa toisen maailmancupin osakilpailuvoiton heti ensimmäisen voiton perään, vaikka joukkueen valmentaja Asko Nuutinen oli menehtynyt edellisenä yönä.

Mari Laukkanen kuvassa
AOP

Tämä hetki – Laukkanen ylittämässä maaliviivan voittajana, surunauha kädessä ja hän osoittaa kädellään tervehdyksensä kohti taivasta – kosketti myös tuhansia suomalaisia.

Se valittiin Vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi. Laukkanen myönsi, ettei ollut aiemmin tuntenut niin monta eri tunnetilaa niin lyhyessä ajassa. Mutta kuten hän totesi Urheilugaalaa varten videoidussa kiitospuheessaan: Urheilu on kuin koko elämä pienoiskoossa.

Hän myös toivoi, että jokaisella on elämänsä varrella oma Askonsa: kannustava ja välittävä ihminen, joka näkee toisessa enemmän vahvuuksia kuin heikkouksia.

– Mitä meistä jää jäljelle, kun numerolaput on riisuttu ja stadionin valot sammuu? Ei ole enää voittajia, on vain ihminen, minä itse. Itsensä kanssa pärjääminen on elämän suurin voitto, Laukkanen muistutti kiitospuheessaan.

_Mari Laukkasta ovat haastatelleet Magnus Eklöv, Nina Vanhatalo ja Pekka Viinikka. _

Tilaa Tommi Seppälän änärikirje

Yle Urheilun Vancouverissa asuva NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikoittain maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiiristä.

Suosittelemme

Tuoreimmat