Suora

  • Urheilukierros
  • Jääkiekon Nordic cup, Suomi - Ruotsi
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu
  • Rallin MM, Argentiina, 1. päivän kooste
  • Koostejakso - kauden parhaat palat

Naisleijonien tähden tie Pyeongchangiin päällystettiin pettymyksellä, maailmanmestaruuksilla ja talousvaikeuksilla – Susanna Tapani muutti takaisin vanhempiensa luokse voittaakseen olympiamitalin: ”Yksi kivoimmista kausista urallani”

Susanna Tapani on voittanut tällä kaudella jo ringeten maailmanmestaruuden. Seuraava tavoite on olympiamitali. Sen jälkeen hän ei enää tiedä, kuinka kauan ura jatkuu.

PyeongChang 2018
Susanna Tapani
Tomi Hänninen

Ei tästä näkymästä mitään Frozen-satua saa. Kaikki paitsi tekojää sulaa Parkin kentällä Turussa. Tekojään pinnalla on vesilätäköitä. Jääkiekkokaukalo on veden valtaama ja siksi pois käytöstä. Kentän reunojen lumikinokset ovat kerosiinin tummentamat. Koirankakka tursuaa esiin. Tammikuun talvifantasiaa kehystävät suomalaisen arkkitehtuurin huonot ideat eri vuosikymmeniltä. Tästä harmaudesta on turha yrittää etsiä 50 eri sävyä.

On torstaiaamupäivä. Kaikesta huolimatta kenttä on täynnä koululaisia. Heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää liikuntatuntinsa pelaamalla pipolätkää tai luistelemalla muuten vaan. Yksi yläkouluikäisten tyttöjen ryhmä luistelee muodostelmassa kädet toistensa harteilla. Angstin voi aistia.

– Meillä ei koskaan ollut tuollaista, Suomen naisten jääkiekko- ja ringettemaajoukkueiden tähtipelaaja Susanna Tapani sanoo katsellessaan muodostelmaluistelijoita. Sattumalta tyttöjen opettaja on Tapanin entinen liikunnanopettaja lukiovuosilta.

Tapani laskee jääkiekkomailan lavan jäälle.

– Klak, siitä kuuluu.

– Minä en ole koskaan pitänyt kaunoluistimia jalassani. Sitä voisi olla mukavaa kokeilla joskus, Tapani sanoo.

Olemme kentällä ottaaksemme kuvia kahden lajin taiturista. Valitettavasti Tapani on unohtanut rekvisiitaksi tarkoitetun ringetterenkaansa aamulla hallille. Käymme koputtelemassa vahtimestarin kopin ikkunoita ja ovia, josko hänellä olisi lainata rinkulaa. Lopulta saamme häneen yhteyden.

– Totanoi. Ei meil simmossi ol, hän töksäyttää.

On aika mennä riisumaan luistimet ja lähteä lounaalle. Matkalla autolle Tapanin avainnipusta putoaa maahan Olympiakomitean Road to Pyeonchang -avaimenperä. Poimin sen ylös ja katson verkkoaidan läpi tuhruiselle tekojääradalle. Täältäkö tie Naisleijonien kolmanteen olympiamitaliin todella alkaa? Näiden ympäristökatastrofin jälkeisen dystopiakuvauksen lavasteiden keskeltäkö?

Susanna Tapani
Tomi Hänninen

Turku

Tapani käynnistää auton.

– Katse eteen ja suupielet ylöspäin! Teen vastoinkäymisistä voimaa!

Elastisen Eteen ja Ylös pärähtää soimaan radiosta. Tilanteen kliseisyys hymyilyttää. Kokoomusräpin ja treenaamisen airut säestää matkaa olympialaisiin. Hassuahan se on, tosin ei Tapanista, joka peruuttaa ja kääntää volyymia hiljaisemmalle.

Torstai on ollut hänelle tavallinen arkipäivä. Hän on käynyt aamujäillä Turun Impivaarassa, jossa on treenannut jääkiekkoa TPS:n B-poikien kanssa. Sitten hän on mennyt tekemään henkilökohtaisen voimaharjoituksen. Myöhemmin on edessä hieronta.

Tapanin päivä kuvaa muutosta, joka naisten jääkiekossa on tapahtunut Sotshin olympialaisten jälkeisenä neljänä vuotena. Urheilullisuus on mennyt eteenpäin pitkin potkuin. Naisleijonien päävalmentaja Pasi Mustonen kertoi Yle Urheilulle tammikuussa, että on yhä enemmän pelaajia, jotka harjoittelevat kahdesti päivässä ja keskittyvät harjoittelun suunnitteluun arjen yksityiskohdista lähtien aina vuositasolle.

Rauman Lukkoa jääkiekon naisten SM-liigassa edustava Tapani on juuri tällainen pelaaja – ja toisaalta paljon enemmän. Tapani pelaa Lukon lisäksi Raision Nuorisokiekossa ringeten SM-sarjaa. Aamujäillä hän pelaa kiekkoa, iltaharjoituksissa ringetteä.

Susanna Tapani
Tomi Hänninen

Viikonloppuisin on pelien vuoro, koska naisten sarjat pyörivät vain silloin. Yleensä sekä kiekossa että ringetessä on viikonloppuna tuplapelit eli yksi ottelu lauantaina ja sunnuntaina. Näiden välillä Tapani luovii. Joskus hän pelaa saman päivän aikana yhden pelin molempia lajeja. Valinta riippuu siitä, kuka on vastassa. Heittopusseja vastaan pelattaviin otteluihin hän ei yleensä lähde.

– Olen aina tykännyt pelata altavastaajassa. Siitä saa enemmän motivaatiota itsellekin.

Eivät ne heikommat kehitä ketään, kun omat treenitkin ovat parempia, Tapani selittää.

Hänen ringettejoukkueensa RNK Flyers on hallitseva Suomen mestari. Lukossa altavastaajan asema on sen sijaan tuttu. Tapani siirtyi Raumalle HPK:sta viime kaudella, kun Lukko nousi SM-sarjaan. Ennen sitä hän ajoi päivittäin Turusta Hämeenlinnaan harjoituksiin ja peleihin. HPK kuului liigan parhaimmistoon, mutta Lukko on hävinnyt tällä kaudella 22 peliä 24:stä. Maaliero on rapsakka -89.

– On se aika rankkaa, Tapani myöntää. Hän on ehtinyt pelata maajoukkueleiritysten ja ringettepelien vuoksi vain seitsemän ottelua jääkiekkoa. Niissä on kertynyt kovat tehot: 5+4. Ringetessä hän on mässäillyt 14 otteluun kohtuulliset 48 maalia ja 36 syöttöä. Raisio on sarjakakkosena.

Lukko on SM-liigan toiseksi viimeisenä, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä. Vaikka viime kaudeksi pääsarjaan noussut Lukko ei taistelekaan Aurora Borealis -maljasta, ei se ole putoamisvaarassa. Liigaa laajennetaan ensi kaudeksi kahdella joukkueella. Kukaan ei tipu.

Laitila

Tapani syntyi vuonna 1993 Laitilassa. Laitila on alle 10 000 asukkaan kaupunki Varsinais-Suomessa, 60 kilometriä Turusta luoteeseen. Tässä satunnaisia Wikipedia-faktoja: Neon 2 -yhtyeen kitaristi Rami Alanko on syntyisin sieltä. Laitilan Soukaisista on löydetty Suomen vanhin lasiesine, roomalaisaikainen juomasarvi. Kaupungin vaakunassa on kukko. Parhaiten kaupunki taidetaan tätä nykyä tietää virvoitusjuomatehtaasta, jonka valmistaman oluen etiketissä vaakunaeläin komeilee.

Ennen kaikkea Laitila on jääkiekko- ja ringettekaupunki. Laitilan Jyske on kasvattanut jääkiekkokaukaloihin esimerkiksi Markus Seikolan, kaurajätteinä tunnetut veljekset Pasi ja Ilkka Saarelan, sekä Pasin pojan, nuorten maailmanmestarin Aleksi Saarelan.

Minä en ole koskaan pitänyt kaunoluistimia jalassani. Sitä voisi olla mukavaa kokeilla joskus.

Susanna Tapani

Susanna Tapani oli ringettekaukalossa jo ennen syntymäänsä, lajia harrastaneen äitinsä vatsassa. Itse hän aloitti pelaamisen varhain Jyskeen ringettejoukkueessa. Ringette on erittäin suosittu harrastus laitilalaistyttöjen keskuudessa. Siellä kaunoluistimia ei vedetä lapsen jalkoihin vain, koska tämä sattuu olemaan tyttö.

Kun Tapanin tähdittämä C-tyttöjen joukkue vuosikymmen myöhemmin voitti SM-pronssia, oli se iso juttu paikkakuntalaisille. Nykyään Laitilaan ropisee nuorten SM-mitaleita harvase vuosi.

Jääkiekon Tapani aloitti 14-vuotiaana, Jyskeessä tietenkin. Hän on kokeillut elämässään monia lajeja: jalkapalloa, yleisurheilua, pesäpalloa,tennistä, sulkapalloa ja salibandya. Toisin kuin ringetteä, tytöt eivät pelanneet kiekkoa Laitilassa. Tapani meni pelaamaan vuotta nuorempien poikien joukkueeseen, vaikka oli ainut tyttö, eikä tuntenut pojista ketään. Syytä hän ei muista. Lajitaitoja ei ollut luistelua lukuun ottamatta nimeksikään. Siitä huolimatta jääkiekko nousi nopeasti Tapanin toiseksi lajiksi, tasavertaiseksi ringeten rinnalle. Vain kaksi vuotta aloittamisensa jälkeen hän pelasi jo alle 18 -vuotiaiden MM-kisoissa. Suomi oli viides, Tapani onnistui maalinteossa kolmasti.

Samana vuonna tie vei urheilulukioon Turkuun. Naisten jääkiekon MM-kisoissa hän debytoi abivuonnaan 18-ikäisenä. Lukion jälkeen Tapani lähti vuodeksi Yhdysvaltojen Pohjois-Dakotaan yliopistoon opiskelemaan ja pelaamaan jääkiekkoa. Vain vuoden jälkeen hän palasi takaisin Turkuun. Harjoitteluolosuhteet eivät olleet Suomessa yliopistoa kummemmat. Perhe, elämä ja tietenkin ringette vetivät kotiin länsirannikolle. Tapani alkoi opiskella Turussa ammattikorkeakoulussa, josta valmistui joulukuussa 2016 tradenomiksi.

Susanna Tapani
Tomi Hänninen

Viime vuonna hän palasi Laitilaan ja muutti takaisin vanhempiensa luokse. Raha ei riittänyt asumaan omassa asunnossa ja keskittymään samanaikaisesti kahden lajin täysipainoiseen harjoitteluun. Yle Urheilu kertoi Tapanin talousvaikeuksista joulukuussa. TE-toimisto antoi työvoimapoliittisen lausunnon, jonka mukaan hän ei voi saada työttömyyskorvausta, koska pelaa kahdessa seurassa korkeimmalla sarjatasolla. Harmi vain, ettei siitä makseta palkkaa.

Tapani kertoo, ettei ole tehnyt päätöksestä valitusta. Kun hän taannoin tuli takaisin maajoukkueleiriltä, oli valituksen päivämäärä umpeutumassa. Koska hän asuu kotona, olisivat vanhempien tulot vaikuttaneet tukeen pienentävästi. Kaikki tulot, jotka hän on saanut, ovat tulleet satunnaisista valmennuskeikoista Laitilan ringettejoukkueissa.

Niinpä Tapani on tämän kauden viettänyt eräänlaista jääkiekko- ja ringettehuutolaisen elämää. Hän ollut ison osan vuodesta matkoilla: maajoukkueleirityksissä sekä ringeten MM-kisoissa. Seuraavaksi hän lähtee kuukaudeksi Etelä-Koreaan.

Olen nauttinut ihan törkeästi kaikista treeneistä ja peleistä.

Susanna Tapani

Laitilan peltoja on lopulta tullut katseltua vähän. Vaikka itsellisen ihmisen saattaa olla kiusallista muuttaa takaisin lapsuudenkotiin, on Tapani nauttinut kuluneista kuukausista.

– Tämä on ollut yksi kivoimmista kausista urallani. On saanut vain keskittyä urheiluun. On ollut ihan eri fiilis pelata. Olen nauttinut ihan törkeästi kaikista treeneistä ja peleistä, Tapani sanoo hymyillen Turun keskustassa, johon olemme ajaneet Parkin tekojääradalta. Lounastamme ravintolassa, jossa TPS:n miesten liigapelaajat kuulemma käyvät. Etsin katseellani Tomi Kalliota, mutta en löydä mistään tepsiläisten testosteronikeskittymää ja pystyn jälleen rentoutumaan.

– Yleinen vireystila on paljon parempi, kun ei ole koulua tai töitä. Pystyn aina huilaamaan päivällä ja illalla treeneihin mennessä on energiat katossa. Muut meidän jengiläisemme vain haukottelevat treeneissä.

Kaikesta huolimatta kyseessä on poikkeuskausi, jonka Tapani on rakentanut olympialaisten vuoksi. Näin hän ei voi kauaa jatkaa uraansa – saati elämäänsä. Kaikki mahdollinen on tehty helmikuun olympialaisten eteen. Ne ja vuoden 2019 MM-kotikisat ovat Tapanin jääkiekkouran tämän hetkinen päätavoite. Niiden jälkeen hän ei enää tiedä, jatkuuko ura ylipäänsä ja jos jatkuu, pystyykö hän panostamaan yhä molempiin lajeihinsa.

– En voisi enää asua kotona… tai voisin, mutten haluaisi tämän kauden jälkeen, hän huokaa ja selittää, miksi olympialaiset merkitsevät niin paljon.

– Me naisurheilijat emme pysty pelaamaan niin pitkään kuin miehet. Siksi moni haluaa pelata ja panostaa täysillä ainakin olympialaisiin asti. Se on pysäkki, jonka jälkeen jokainen katsoo, mitä tekee ja miten pystyy jatkamaan. Niin minullakin on koko ajan ollut. Pelaisin kolmekymppiseksi, jos vain saisin vähän palkkaa. Mutta voi olla, että se päättyy aikaisemmin.

Sotshi

Toisella erätauolla kaikki näytti vielä hyvältä. Emma Nuutinen oli tasoittanut Ruotsin johdon lukemiin 2–2 Sotshin olympialaisten puolivälierässä helmikuussa 2014. Kolmannesta erästä tuli yksi suomalaisen naisjääkiekon suurimmista pettymyksistä. Ruotsi pääsi ylivoimalle neljä minuuttia ennen ottelun loppua. Se voitti aloituksen hyökkäyspäässä. Emma Eliasson lämäsi siniviivalta. Maalivahti Noora Räty oli kovassa maskissa. Kiekko viuhui maaliin. Ruotsalaiset juhlivat villisti.

Suomi yritti kiriä vielä kiriä tasoihin, mutta Emma Nordin löi Ruotsin 4–2-voittolukemat tyhjään maaliin. Suomen vaihtopenkillä itkettiin. Vuoden, monen kohdalla jopa vuosien työ valui hukkaan turnauksen päättyessä. Naganon ja Vancouverin pronssimitaleille ei tullut seuraajaa.

– Muistan todella vähän Sotshista. Se meni ihan silmänräpäyksessä. Pettymys oli niin iso, ettei sitä edes halunnut muistella. Ei ole hirveästi puhuttu siitä sen jälkeen, Tapani sanoo.

­– Katsoin juuri kansiosta kuvia. Ihan kuin joku toinen olisi ollut siellä.

Susanna Tapani
AOP

Tapani oli Sotshin aikaan 19-vuotias. Kauden aikana hänen elämässään oli riittänyt mullistuksia. Hän oli muuttanut Yhdysvaltoihin edeltävänä syksynä. Aika oli mennyt uuteen kulttuuriin totutellessa ja yliopistoelämään opetellessa. Siitä huolimatta Tapani muistaa ajan huolettomana. Ei ollut ongelmia, ei murheita. Hän tykkäsi pelaamisesta ja meni elämässään virran mukana. Kuten nuorelle ihmiselle on tavallista, tulevat neljä vuotta vaikuttivat ikuisuudelta.

– Puolivälierän jälkeen mietin, että vitsi, neljä vuotta ennen kuin on seuraavat olympialaiset. Pelaankohan minä silloin vielä? Nyt ei ole hetkeäkään tullut sellaista fiilistä, että haluaisi lopettaa, Tapani naurahtaa.

Olympiadiin on mahtunut suuri määrä menestystä. Tapani on voittanut neljässä vuodessa kaksi ringeten MM-kultaa, ringeten Suomen mestaruuden, kaksi jääkiekon MM-pronssia sekä SM-hopean ja pronssin.

Ringeten kotikisat 2016 ovat Tapanin tähänastisen uran suuri kohokohta. Suomi eteni maailmanmestariksi voittamalla Kanadan ensimmäisessä loppuottelussa 8–2 ja toisessa murskaavasti 13–0. Jälkimmäisestä pelistä muistetaan erityisesti Tapanin häikäisevä taidonnäyte. Kanadan maalivahti joutui sankan maskin taakse Suomen vapaalyönnissä. Tapani sai neronleimauksen ja roikotti renkaan pelaajien ja maalivahdin yli maaliin.

– Olimme sopineet eri kuvion. Se oli täysin ex tempore, Tapani muistelee.

– Näin, ettei maalivahti nähnyt mitään ja päätin koittaa. Se tuli selkärangasta. Jos olisin ajatellut sitä, olisin jännittänyt sitä, eikä se olisi onnistunut.

Susanna Tapanin ilmaveivi
Suomi eteni 13–0-murskavoitolla maailmanmestariksi.

Suoritus ja mestaruus eivät menneet ohi myöskään Tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä. Hän kutsui Tapanin Linnan juhliin itsenäisyyspäivänä 2016.

Kanada on Tapanille tuttu vastus niin ringetessä kuin jääkiekossakin. Sen rooli on lajeissa täysin erilainen. Ringetessä Suomi on kaatanut Kanadan MM-finaaleissa kuusi kertaa peräkkäin. Jääkiekossa Suomi on voittanut vain kerran maan, joka on hallinnut naisten pelejä vuosikausia yhdessä Yhdysvaltojen kanssa. Se tapahtui keväällä 2017. Se on Tapanin olympiadin toinen huippuhetki.

Suomi onnistui lyömään Kanadan MM-kisojen alkusarjassa maalein 4–3. Tapani teki ottelussa tehot 1+2. Yle Urheilun asiantuntijan Tuula Puputin mukaan ottelu oli ensimmäinen kerta historiassa, kun Naisleijonat pystyi hallitsemaan kenttätapahtumia pohjoisamerikkalaista vastustajaa vastaan. Tapani on samaa mieltä.

– Aikaisemmin emme edes ole päässeet hyökkäämään. Jos olemme päässeet, ne ovat olleet vain heittoja maalille. Itseluottamus näkyi siinä, että uskalsimme pysyä kiekossa, Tapani muistelee.

– Suurin ero aikaisempaan oli, että me uskoimme pystyvämme voittamaan. Fiilis pelissä oli ihan erilainen, vaikka olimme välillä häviöllä.

Muutoksen taustalla olivat 23-vuotiasta Tapaniakin nuoremmat pelaajat. Sellaiset keltanokat, jollainen hän itse oli Sotshissa.

– Heistä huokui, etteivät he olleet nähneet niitä pelejä, jotka hävisimme 10–0. Heillä ei ollut ennakkoluuloja. He uskoivat, että voitamme.

Suomalaiset juhlivat
Suomi voitti Kanadan jääkiekon naisten MM-kisoissa historiallisesti. Kanada ei ole aiemmin hävinnyt Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n alaisessa ottelussa muulle maalle kuin Yhdysvalloille. Katso ottelun maalit!

Suomi pystyi haastamaan turnauksen alkulohkossa myös Yhdysvallat, mutta taipui 5–3 kolmannen erän takaiskuilla. Välierissä palattiin taas normaaliin päiväjärjestykseen, kun Kanada voitti Suomen selvästi 4–0. Silti turnauksesta jäi itämään tunne, ettei seuraavaa voittoa tarvitse odottaa pitkään.

Pyeongchang

Kanada on vastassa taas Pyeongchangissa. Alkulohkossa Naisleijonien eteen asettuvat lisäksi Yhdysvallat ja venäläisurheilijoiden olympiajoukkue. Suomen joukkueen minimitavoite on mitali. Tapanilta olympiamitalia vielä puuttuu. Hän haluaa mahdollisimman kirkasta kotiintuomista. Valmentajat ovat sanoneet, että pohjoisamerikkalaisia lähdetään haastamaan täysillä. Pelaajat uskovat siihen.

Olympiaturnaus on enää vain kirsikka kakun päällä.

Susanna Tapani

Tapanin olympiadia on määrittänyt henkinen kasvu. Hän ei enää ole viaton nuori nainen, joka halusi vain pelata ja mennä virran mukana. Urheiluun on tullut mukaan tavoitteellisuus. Se on ollut ehto uran jatkumiselle. Muuten loputtomia ajomatkoja Turusta HPK:n treeneihin Hämeenlinnaan, pelimatkoja Laitilasta Raisioon ja Raumalle tai muuttamista takaisin kotiin ei olisi kestänyt.

Tapani on kiinnostunut neljän vuoden aikana urheilun henkisestä puolesta. Hänellä on psyykkinen valmentaja. Yhdessä hänen kanssaan Tapani valmistelee otteluihin pieniä, henkilökohtaisia tavoitteita. Tavoitteet voivat liittyä esimerkiksi aktiiviseen karvaamiseen, liikkumiseen tai laukomiseen. Tapani tykkää syöttää eikä siksi muista aina vetää.

– Jos tavoitteisiin keskittyy ennen peliä, ne muistaa paremmin pelissä ja on helpompaa arvioida omaa pelaamista.

Susanna Tapani.
Tomi Hänninen

Tapanin harteilla on olympialaisissa iso vastuu. Hän pelaa Suomen ykkösketjussa yhdessä Riikka Välilän ja Michelle Karvisen kanssa. Ketjulta odotetaan tehoja. Tapani ei kuitenkaan halua ottaa paineita. Se on hänen mielestään virhe, jonka Suomen joukkue teki Sotshissa. Puolivälierätappion jälkeen tuntui, että koko vuosi oli ollut hukkaan heitettyä aikaa. Pyeongchangiin johtavalla tiellä Naisleijonat ovat keskittyneet nauttimaan matkasta, eivät määränpäästä.

– Tavoitteena on nauttia jokaisesta päivästä, kaikista turnauksista ja valmistautua niihin ihan samalla tavalla. Olympiaturnaus on enää vain kirsikka kakun päällä.

Ehkä koko vuodesta jää sillä tavoin parempi muisto, Tapani miettii.

Jos Kanada tulee vastaan olympiavälierässä, Tapani tietää, mitä hän tekee. Hän keskittyy otteluun samalla tavalla kuin mihin tahansa muuhunkin otteluun. Se on vain yksi peli muiden joukoissa.

– Kaikki hyvät suoritukset tulevat selkärangasta. Silloin en edes muista, mitä olen ajatellut. Ne vain tulevat.

Niin kuin se roikkumaali.

Tapani nousee pöydästä ja lähtee hierontaan. Edessä on rentoutumisviikonloppu, jonka aikana hän aikoo uida avannossa. Sitten hän palaa huutolaisen elämään. Ensin vuorossa on lyhyt leiritys, jonka jälkeen Naisleijonat matkustaa Etelä-Koreaan. Siellä joukkue lepää ja keskittyy avausotteluun Yhdysvaltoja vastaan.

Siihen peliin Tapani valmistautuu kuten mihin tahansa muuhunkin. Omana itsenään. Naisena, joka ei koskaan ole pitänyt kaunoluistimia jalassaan. Ihmisenä, joka luopui vuodeksi jopa omasta tilastaan pelatakseen olympialaisissa hokkareilla.

Susanna Tapani
Turussa asuva Susanna Tapani on tyytyväinen alkukauteensa.Tomi Hänninen

Tilaa Tommi Seppälän änärikirje

Yle Urheilun Vancouverissa asuva NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikoittain maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiiristä.

Suosittelemme

Tuoreimmat