Pitäisikö naisten jääkiekossa saada taklata? Valmentajasta kyllä, lääkäristä ehdottomasti ei, pelaajista ehkä – ”Ei tarvitse pelätä, että joku ajaa kylmäksi”

Vartalotaklaamisen salliminen on naisten jääkiekon ikuisuuskysymys. Olympiaturnauksen alkusarjassa jaettiin kymmeniä rangaistuksia sääntöjen vastaisesta taklaamisesta. Moni vihellyksistä oli tulkinnanvaraisia.

Kuva: AOP

Naisten jääkiekon alkusarjassa Pyeongchangin olympialaisissa jaettiin yli 20 rangaistusta, joilla oli sama nimike: illegal hit, sääntöjen vastainen taklaaminen. Se, miten jäähyä tulkittiin, tuntui vaihtelevan jopa yksittäisten pelien sisällä.

Naisten jääkiekossa vartalotaklaus ei ole sallittu, mutta niin kutsuttu kiilaus on. Se tarkoittaa, että samaan suuntaan luistellessa fyysinen kontakti sallitaan. Vastustajaa vasten saa nojautua, mutta taklausliikkeitä ei hyväksytä.

Säännöissä vaikuttaisi olevan tulkinnanvaraisuutta enemmän kuin miesten peleissä. Jääkiekon sääntökirjassa naisten sääntöjen vastainen taklaus on määritelty laveasti.

– Jos kaksi pelaajaa tavoittelee kiekkoa, he saavat kohtuudella työntää tai nojata toisiinsa edellyttäen, että kiekon tavoittelu on näiden kahden pelaajan ainoa tavoite, sääntökirjassa sanotaan.

– Kun kaksi tai useampi pelaajaa kamppailee kiekon hallinasta, he eivät saa käyttää laitoja apuna eliminoidakseen vastustajaa pelitilanteesta, työntää vastustajaa laitaa vasten tai naulata vastustajaa laitaan. Kaikki tällaiset teot osoittavat, että kiinnostus kiekon hallinnan saavuttamiseksi on hävinnyt.

Kohtuus. Kiinnostuksen häviämisen osoittaminen. Tulkinnanvaraista.

Vielä vuoden 1989 EM-kisoissa ja vuoden 1990 MM-kisoissa taklaaminen oli sallittua. 1992 MM-kisoihin mennessä se kiellettiin. Seuraavina 26 vuotena laji on ottanut suuria harppauksia eteenpäin esimerkiksi pelaajien urheilullisuuden suhteen. Siksi Yle Urheilu kysyi Naisleijonien päävalmentajalta, pelaajistolta ja joukkueen lääkäriltä, pitäisikö taklaaminen palauttaa osaksi naisten jääkiekkoa.

– Avojään pommeja ei missään nimessä pidä sallia. Miestenkin jääkiekosta ne pitäisi kieltää. Pelaajilla on järkyttävä määrä loukkaantumisia, naisten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Pasi Mustonen sanoo.

– Laidan lähellä taklaamisen salliminen selkeyttäisi tilannetta. Silloin saisimme kamppailla. Tuomareilla täällä on ongelma, että kun kiilaa tai menee alle ja vie kiekon, niin saa jäähyn, Mustonen harmittelee.

Valmentaja kertoo, että Naisleijonien turnauksen on mahtunut lukuisia tilanteita, joissa kiekkoilijoita on ollut ohjeistettava pelaamaan loppuun asti, tapahtuipa mitä tahansa. Siitä on seurannut välillä jäähyjä, välillä ei.

Taklausten kieltämistä puolustavat esittävät usein argumentin, että se tuottaisi lajiin yhä suurempia tasoeroja. Siten esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Koreoiden yhdistelmäjoukkueen välinen peli olisi entistä epätasapainoisempi. Mustonen antaa tälle selitykselle piut paut.

– Nythän on niin, että jenkit voittaisivat 38–0 Pohjois-Korean, jos he pelaisivat vastakkain. Tämä sääntö ei ole paikallaan muuten kuin maailmanpoliittisen liennytyksen takia.

Välilä mukana jo taklausten aikakaudella

Suomalaisen naisjääkiekon grand old lady, maajoukkueen 44-vuotias hyökkääjä Riikka Välilä oli mukana jo Ottawan vuoden 1990 MM-kisoissa. Silloin arvokisoissa sai taklata toistaiseksi viimeistä kertaa. Hän pelasi 90-luvun alussa myös Sveitsissä, jossa vartalotaklaus oli sallittu. Välilälle ei ole jäänyt ajasta mieleen ikäviä muistoja.

– En muista, että se olisi tuntunut pahalta tai vaaralliselta. Mielestäni se oli ihan ok siinä hetkessä, Välilä kertoo.

Hän tosin muistuttaa, että pelinopeus ja fyysisyys ovat tätä nykyä aivan toista luokkaa.

– Miesten puolella on ollut paljon aivotärähdyksistä puhetta. Meidänkin peleissä niitä tulee suht koht paljon, vaikkei edes ole taklauksia sallittuna.

Siitä huolimatta Välilä sallisi taklaukset – ehkä.

– Kun naiset pelaavat naisia vastaan, pitäisi olla ok saada taklata. Uskon, että se helpottaisi tuomarityöskentelyä. Toisaalta olen sitä mieltä, että olisi hyvä, että taklaukset sallittaisiin, hän sanoo.

– Toisaalta, kun ei saa taklata, niin taitavat yksilöt pääsevät paremmin esiin. Se on mielestäni hieno juttu, jos ajatellaan jääkiekkoa.

Kärkiveivit ovat lajin suola

Naisleijonien puolustaja Mira Jalosuo jakaa Välilän taitoargumentin. Jalosuon mielestä taklaamista ei pitäisi ottaa naisjääkiekkoon. Se veisi pois piirteitä, jotka tekevät lajista omanlaisensa.

– Yksi lajimme hienouksista on se, että pystyy tekemään esimerkiksi kärkiveivejä, joita miehissä ei pysty. Miehissä kun lähtee yrittämään sellaista, monesti taklataan kiekosta irti ja sillä on huonot seuraamukset, Jalosuo sanoo.

– Se tekee meidän lajistamme uniikin, että saamme tehdä hienoja harhautuksia jäällä eikä tarvitse pelätä, että joku ajaa kylmäksi.

Jalosuo on isokokoinen pelaaja. Siksi hän on nykysäännöillä usein jäähyboksissa, vaikkei olisi maalin edessä edes koskenut kaatuneeseen vastustajaan. Hän myöntääkin, että taklausten osittainen salliminen toisaalta helpottaisi tuomarilinjaa.

– Olisihan se ehdottomasti selkeämpää, ettei tulisi kyseenalaisia jäähyjä. Tässä turnauksessa olen nähnyt montakin sellaista tilannetta, joista on tullut jäähy, vaikkei olisi kuulunut.

Kontaktia lisättävä maltillisesti ja asteittain, jos lisätään

Suomen Jääkiekkoliiton vastuulääkäri Markku Tuominen on lajissa saatavien vammojen erikoisasiantuntija. Hän tekee paraikaa jääkiekkoliittojen kanssa selvitystutkimusta, jonka tarkoituksena on tehdä naisten jääkiekosta turvallisempaa ja vähentää loukkaantumisia junioritasolta lähtien. Tuomisen kanta taklausten sallimiseen on selkeä.

– Ei missään nimessä tässä vaiheessa lajin kehitystä, Tuominen sanoo.

Hän kertoo vammatutkimuksista, jotka osoittavat, että taklaaminen on merkittävin riskitekijä loukkaantumiselle. Tyttöjen peleissä loukkaantumisia tulee jo nyt paljon: Mustosen mukaan polvi- ja päävammoja sattuu kaksinkertainen määrä naisten peleihin verrattuna. Lääkärin mielestä se johtuu siitä, että fyysiset valmiudet pelata kovaa ja fyysistä kontaktipeliä eivät ole vielä riittävällä tasolla.

Poikkeus ovat pohjoisamerikkalaiset joukkueet, jotka pelaavat ympäri vuoden kovatasoisempia ja fyysisempiä pelejä kuin eurooppalaiset tai aasialaiset kollegansa. Kokemusta fyysisyydestä on enemmän. Muissa maissa loukkaantumisia aiheuttavat usein jopa yllättävät, sattumanvaraiset tilanteet.

– Naisten puolella tapahtuu erittäin paljon – ei taklauksia – vaan tahattomia yhteentörmäyksiä.

Eroa miesten peleihin kuvaa hyvin Tuomisen esittämä tilasto. Naisten peleissä loukkaantumisia tapahtuu eniten kolmannessa erässä, kun pelaajat ovat väsyneitä nestehukasta johtuen. Miehet menettävät ottelun aikana painoa 3–5 kiloa nesteen mukana, mutta heidän peleissään loukkaantuneita kannetaan jäältä useimmin ensimmäisessä erässä. Silloin painetaan täydellä energialla, tilannenopeudella ja törmäysvoimalla.

Lääkäri kertoo, että Kansainvälisessä Jääkiekkoliitossa on käynnissä projekti, jossa tyttöjuniorien fyysistä pelivalmiutta pyritään systemaattisesti kehittämään. Mitä paremmassa kunnossa kroppa on, sitä paremmin se pystyy mukautumaan yllättäviin pelitilanteisiin. Tämän pitäisi teoriassa vähentää loukkaantumisia. Alustavat tulokset osoittavat, että niin on myös faktisesti käynyt.

Voitaisiinko tulevaisuudessa taklaussääntöä siis lieventää ja kontaktipelaamista lisätä?

– Meillä on lievempi sääntö jo olemassa, kun kiilaaminen on sallittua. Sitä kautta kontakti on mahdollinen. Uskon myös, että jääkiekkoon kuuluu, että jonkinlaista fyysistä kontaktia on olemassa, Tuominen varovaisesti muotoilee.

– Tässä asiassa pitää varmaan edetä maltillisesti, asteittain, hosumatta liikaa ja ottamatta liian pitkiä harppauksia.