Naisten jääkiekon finaalista tuli hieno ja laadukas trilleri. Vastakkain oli kisojen kaksi ylivertaista joukkuetta, Kanada ja USA, jotka dominoivat vuodesta toiseen naislätkää ja näyttävät muille maille esimerkkiä.
Loppuottelussa oli pelitunnetta, tiukkkoja kaksinkamppailuita, vauhtia, näyttäviä yksilösuorituksia – kaikkea mitä hyvältä jääkiekko-ottelulta vain voi toivoa. Mutta yksi asia oli lähellä vesittää hienon pelin: tuomarityöskentely.
Raitapaidoilla riitti ongelmia. Selkeää linjaa oli vihellyksistä lähes mahdotonta löytää. Pienestä töytäisystä lähti istumaan jäähyä, tai sitten ei. Kanada kärsi sekavasta linjasta ottelun avauserässä.
Kolmannessa erässä oikeudenjakajat nukahtivat nololla tavalla. Erän alkupuolella tuomareilta jäi päähän kohdistunut taklaus täysin näkemättä. Kanadan Marie-Philip Poulin taklasi USA:n Brianna Deckeriä rajusti suoraan päähän.
Tilanteesta ei tuomittu Poulinille rangaistusta, vaikka taklauksesta olisi huoletta voinut viheltää ison rangaistuksen, eli 5+20 minuuttia.
Mieleen muistui elävästi Suomen ja USA:n välieräkamppailu, jossa USA:n Meghan Dugganin päivänselvä polvitaklaus, joka kohdistui Naisleijonien Ronja Savolaiseen, meni täysin tuomareilta ohi.
Oli tuomarien onni, että USA pystyi tasoittamaan finaalin varsinaisella peliajalla. Muuten tuomarien kömmähdyksestä puhuttaisiin vielä pitkään finaalin jälkeen.
Peli ratkesi lopulta vasta voittolaukauskisassa, jossa USA oli taitavampi ja juhli olympiakultaa.
Vaikka tuomarit tekevät virheitä jäällä siinä missä pelaajatkin, ei näin räikeitä rikkeitä yksinkertaisesti saisi mennä näin tärkeissä peleissä läpi ilman rangaistusta.
Naisten jääkiekko menee kovaa vauhtia eteenpäin, laajalla rintamalla. Ruotsissa, Venäjällä ja Kiinassa tehdään isoja satsauksia naisten kiekkoon, jotta Pohjois-Amerikan ylivaltaa saataisiin kurottua kiinni. Suomella on kova työ pysytellä kehityksessä mukana.
Kunpa joku ottaisi vielä asiakseen naislätkän tuomaritoiminnan kehittämisen.
Lue myös:
