Salaliitosta tuomitun taitoluistelijan tarinasta tehtiin elokuva, joka kertoo monta eri totuutta lajin historian suurimmasta skandaalista

Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo taitoluistelija Tonya Hardingin tarinan. Urheilija oli lähtöisin haasteellisista kotioloista, mutta tähtäsi määrätietoisesti lajinsa huipulle. Hän pääsi lähelle. Haaveet olympiakullasta murskautuivat kohtalokkaaseen iskuun kilpasisar Nancy Kerrigania vastaan.

taitoluistelu
Tonya Harding 1994
Tonya Harding sijoittui Lillehammerin olympialaisissa kahdeksanneksi.AOP

Draamakomedia I, Tonya kulminoituu taitoluisteluhistorian suurimpaan skandaaliin. Yhdysvaltain mestaruuskisoihin valmistautuvan yksinluistelija Nancy Kerriganin kimppuun hyökättiin 6. tammikuuta, 1994, kuusi viikkoa ennen Lillehammerin olympialaisia. Tuntematon mies iski luistelijaa metallipampulla polveen harjoitushallin käytävällä Detroitissa ja pakeni paikalta. Kerrigan lyyhistyi maahan ja vaikersi televisiokameroiden edessä polveaan pidellen: "Miksi, voi miksi?" Hänen kanssaan paikkaa olympiajoukkueesta tavoitellut Tonya Harding voitti mestaruuden. Harding oli sijoittunut vuoden MM-kisoissa toiseksi ja haaveili olympiakullasta.

Tapahtumaa on ruodittu lukuisissa haastatteluissa ja televisio-ohjelmissa Oprahista lähtien. Kaikissa keskityttiin vain itse tekoon, miksi-kysymykseen ja Hardingin syyllistämiseen. I, Tonya -elokuvassa poraudutaan syvemmälle ja tuodaan esiin hänen tarinansa. Kerrigan vilahtaa elokuvassa vain ohimennen, pääasiassa kohtalokkaana harjoituspäivänä.

– Halusin tuoda esille Tonyan taustan, jotta kaikki saisivat tietää, miten kurjista oloista hän oli lähtöisin. Siitä huolimatta hän harrasti eliittilajia ja oli kaksi kertaa olympialaisissa! Se on aikamoinen saavutus, ohjaaja Craig Gillespie hämmästelee Yle Urheilulle Beverly Hillsissa.

FBI:n tutkimuksissa selvisi, että Hardingin entisen aviomiehen Jeff Gilloolyn (Sebastian Stan) ystävä ja luistelijan "henkivartijana" esiintynyt Shawn Eckhardt (Paul Walter Hauser) oli palkannut hämärämies Shane Stantin vahingoittamaan Kerrigania. Tavoitteena oli varmistaa, että Harding saisi paikan olympiajoukkueessa. Niin myös kävi.

Kerrigan oli saanut vain pinnallisia vammoja ja toipui nopeasti. Myös hän pääsi Lillehammeriin ja tuli toiseksi. Kultaa vei Oksana Bajul. Hardingin draama jatkui Norjassa, kun hänen luistimensa nauha meni poikki juuri, kun hän oli aloittamassa vapaaohjelmaansa. Tuomarit antoivat hänelle luvan aloittaa alusta. Harding jäi kisoissa kahdeksanneksi.

Tonya Harding
Tonya Harding (Margot Robbie) Albertvillen olympiajäällä 1992 elokuvassa I, Tonya.2017 AI Film Entertainment LLC

Totuuden jäljillä

Harding vakuutti syyttömyyttään oikeudessa, mutta hänet tuomittiin salaliitosta. Hän syyllistyi tutkimusten etenemisen hidastamiseen. Harding oli saanut selville hyökkäyksen yksityiskohdat teon jälkeen, mutta ei heti ilmoittanut vastuussa olevien nimiä viranomaisille. USA:n taitoluisteluliitto määräsi hänet elinikäiseen kilpailukieltoon ja erotti liitosta. Hän menetti myös vuoden 1994 mestaruustittelin. Hardingin tuomio oli kolme vuotta ehdonalaista vankeutta, 500 tuntia yhdyskuntapalvelua, ja hän joutui maksamaan 30 000 euroa sakkoja, oikeudenkäynti- ja muita kuluja.

Gillespie ei ollut ensialkuun innostunut aiheesta, eikä tositapahtumiin perustuvan elokuvan ohjaamisesta niin pian Finest Hours (2016) -elokuvan ja Million Dollar Arm (2014) -krikettidraaman jälkeen. Sitten hän luki Steven Rogersin (Love the Coopers) käsikirjoituksen.

– Siinä lähestyttiin aihetta rohkeasti turhia kainostelematta. En voinut uskoa Rogersin kuvaamia tapahtumia ja hahmoja. Googlasin epäilyjeni vahvistamiseksi haastattelun, jonka Shawn oli antanut aikoinaan televisiolle. Se on täysin samanlainen kuin elokuvassa, Gillespie vakuuttaa.

Mielestäni hän ei ansainnut rangaistusta

Margot Robbie

Aikamiespoika Shawn Eckhardt, joka asui vanhempiensa kellarissa, kertoo sekavassa haastattelussa olevansa salainen agentti. Se on vain yksi osa absurdia ja tragikoomista elokuvaa, jossa Hardingia näyttelee australialainen Margot Robbie (The Wolf of Wall Street, Focus, Suicide Squad).

– Mielestäni hän ei ansainnut rangaistusta, myöntää Robbie.

Elokuvassa ei oteta kantaa siihen, kuka kertoo totuuden, vaan tarina esitetään dokumentinomaisena. Harding (Robbie) ja tämän hirviömäistä LaVona-äitiä näyttelevä Allision Janney puhuvat usein suoraan kameralle. Janney sai roolista parhaan sivuosanäyttelijän Oscar-palkinnon ja lukuisia muita, kuten Independent Spirit Award - ja Golden Globe -tunnustukset.

Hardingin ura luistelijana oli yhtä haasteellinen kuin hänen elämänsä kotona Portlandissa, Oregonissa. Perhe muutti 13 kertaa ennen kuin Tonya oli viidesluokkalainen. Hän oli lapsesta asti rääväsuisen, henkistä ja fyysistä väkivaltaa käyttäneen tarjoilija-äitinsä vihan kohteena. Tonya ei halunnut seurata äidin jalanjälkiä ja päätyä tarjoilijaksi lähikuppilaan. Jäällä hän pystyi sulkemaan arkihelvetin mielestään. Luisteleminen oli pakotie ja keino näyttää kiusaajille.

I, Tonya perustuu Hardingin ja Gilloolyn erikseen Rogersille antamiin pitkiin haastatteluihin ja kertoo tapahtumat heidän hyvin erilaisten muistikuvien pohjalta.

– Jokaisella on oma versionsa totuudesta, johon he uskovat voidakseen elää itsensä kanssa. Halusin tuoda esille myös sen, miten helposti tuomitsemme ihmiset uutisotsikoiden pohjalta. Me kuluttajina nielemme kaiken ja siirrymme nopeasti paheksumaan seuraavaa julkisuudessa teilattavaa uhria, Robbie kritisoi.

Mustelmia ja paljettien kimallusta

Hardingin ja Gilloolyn suhde oli hyvin myrskyisä, eikä moneen kertaan eronnut ja yhteen palannut pari ole enää missään tekemisissä keskenään. Gillooly muutti nimensä Jeff Stoneksi kärsittyään kahden vuoden vankilatuomionsa. Hän on myöntänyt tuhonneensa Hardingin uran, mutta kieltää käyttäytyneensä väkivaltaisesti suhteessa.

– Kaikki tiesivät pahoinpitelyistä, mutta siihen ei puututtu. Nyt tilanne olisi varmasti toinen, Gillespie uskoo.

Harding on sanonut väkivaltaisuuden olleen huomattavasti rankempaa kuin elokuvassa, vaikka pahoinpitelyä näytetään runsaasti. Hän on kuitenkin hyvin tyytyväinen elokuvaan, jonka myötä Harding astui uudelleen valokeilaan. Ensin I, Tonyan ensi-illassa Robbien käsikynkässä punaisella matolla, sen jälkeen ABC-kanavan 20/20 Tonya Harding -spesiaalissa. Ohjelmassa haastateltiin Hardingia, LaVonaa, Nancy Kerrigania ja muita asianosaisia. Harding, 47, nähdään spesiaalissa myös jäällä, missä hän hyppää kolmoisakselin vaivattoman näköisesti kuin vanhasta muistista. Vaikka dokumentissa ei tullut ilmi mitään uutta, viattomuuttaan tähän asti vakuuttanut Harding myönsi kuulleensa ennen iskua, että "jotain oli suunnitteilla jonkun päänmenoksi, jotta pääsisin olympialaisiin". Siitä huolimatta hän salasi tietonsa.

Tonya Harding 1994
Luisteleminen oli Tonya Hardingin pakotie ja keino näyttää kiusaajille. Tässä hän on Lillehammerin olympialaisissa 1994.AOP

Robbie valmistautui rooliin harjoittelemalla taitoluistelua viisi päivää viikossa, viiden kuukauden ajan koreografi Sarah Kawaharan opissa. Jääkiekkoa amatööriliigassa pelannut näyttelijä suoritti itse luisteluosuudet.

– Käytimme stunttia ainoastaan hypyissä. Olin kauhusta kankea, sillä pelkäsi loukkaantuvani ja viivyttäväni tuotantoa. Taitoluistelu on äärettömän rankka laji, vaikka luistelijat saavat sen näyttämään sulavalta ja helpolta. Luistelijan on oltava kova kuin kivi, jotta pystyy kestämään jatkuvat putoamiset ja kaatumiset ilman pehmusteita. Jo pelkkä kolmoishyppyjen yrittäminen vaatii järjettömän paljon raakaa voimaa ja mielen lujuutta.

Robbie kärsi mustelmat kuin nainen, mutta luistimien aiheuttamat hiertämät ja rakot olivat tuskallisia.

Taitoluistelukoreografi laati elokuvassa nähtävät ohjelmat, jotka ovat yksi yhteen Hardingin luistelemien ohjelmien kanssa. Kahden ammattiluistelijan suoritukset leikattiin Robbien luistelun kanssa saumattomaksi kokonaisuudeksi.

– Mietimme paljon sitä, että kuvaisimme luistelukohtaukset nelikoptereiden avulla. Mutta sitten yksi kameramiehistämme sanoi osaavansa luistella ja kuvasi kaikki kohtaukset käsivaralta filmille, ohjaaja kertoo.

Edelleenkin alle kymmenen naista koko maailmassa pystyy tekemään kolmoisakselin. Olympialaisissa suoritukseen on yltänyt Midori Ito, Mao Asada (Japani) ja Mirai Nagasu (USA), joka teki kolmosen Pyeongchangissa. Elokuvassa nähtävät kolmoishypyt kuvattiin kaksoishyppyinä ja ylimääräinen kierre lisättiin tietokoneella.

Kuka ei kuulu joukkoon

Myös Kerrigan oli työläisperheen lapsi, mutta hän tuli ehjästä kodista. Hän sopi täydellisesti hehkeän jääprinsessan rooliin ulkonäköä myöten. Yhdysvaltain taitoluisteluliitto teki Hardingista ilkeän sisarpuolen, joka ei ollut tarpeeksi naisellinen. Eräs luistelutuomari myöntää Hardingille elokuvassa, että ”kyse ei ole vain luistelusta, vaan miellyttävyydestä, eikä kukaan pidä sinusta."

– Tonya oli räväkkä ja uhmakas. Hän oli klassinen altavastaaja. Olen aina heidän puolellaan, myöntää Robbie.

Nancy Kerrigan
Nancy KerriganAOP

Hardingin kilpailuohjelmien koreografiat oli sovitettu rahvaanomaisen rockin, kuten ZZ Topin tahtiin ja hänen kilpailupukunsa olivat kotikutoisia. Kerriganin luistelun taustalla soi klassinen musiikki ja hän verhoutui Vera Wangin designer-asuihin.

– ”Pahis-Tonya vastaan puhtoinen Nancy” oli mehevä tarina, jota oli helpompi myydä kuin totuutta. Nancysta tehtiin prinsessa, vaikka hänkin oli vaatimattomista oloista. He tuskin tunsivat toisiaan, joten koko tarina heidän välisestä kilpailustaan oli keksittyä, Gillespie toteaa.

Robbie on samaa mieltä.

– Tonyaa kohdeltiin todella epäreilusti koko uransa ajan. Kommentaattorit pilkkasivat häntä, koska hän ei ollut kaunoluistelijan stereotyyppi.

Harding oli niin lahjakas, että hänestä olisi voinut tulla lajinsa ykkönen. Hän oli fyysisesti voimakas urheilija, joka kampesi harjoituksissa traktorinrenkaita, kalasti ja metsästi. Lihaksikkuutensa ansiosta hänen hypyissään oli voimaa, vauhtia ja korkeutta. Kerrigan ei koskaan hypännyt kolmoisakselia.

– Hän uudisti lajia atleettisena urheilijana, eikä siitä pidetty. Silti Tonya ei antanut periksi, vaan jatkoi omalla tyylillään. Häntä rangaistiin siitä, harmittelee Gillespie.

Skandaalin ja vapautumisensa jälkeen Harding teki hanttihommia ja debytoi nyrkkeilykehässä 2002 julkkisottelussa Paula Jonesia vastaan. Varsinaisten ammattilaismatsien otteleminen alkoi vuotta myöhemmin, mutta Harding ei kokenut nyrkkeilyä omakseen. Hardingista tuli myös pilkattu verbi, jota jopa presidentti Barack Obama käytti 2007 esivaaleissa puhuessaan kilpailijoiden eliminoimisesta.

Nykyään Battle Ground -nimisessä kaupungissa Washingtonin osavaltiossa asuva Harding käyttää miehensä sukunimeä Price. Hän keskittyy seesteisen perhe-elämän viettämiseen miehensä ja 7-vuotiaan poikansa kanssa. Äänet taistelutantereella ovat lähes vaienneet.

I, Tonya elokuvateattereissa 9.3.

Tonya Harding
Margot Robbie esittää Tonya Hardingia.2017 AI Film Entertainment LLC

Suosittelemme

Tuoreimmat