Suora

  • Elävä arkisto esittää

Suomen seuraava kristapärmäkoski on lahjakkuus, jollaista ei ole maajoukkueessa pitkään aikaan nähty – Eveliina Piippo on kärsinyt perfektionismistaan, joka myös potkii häntä ladulla: “Parhaimmat fiilikset tulevat aina kovan kivun jälkeen”

Eveliina Piippo on kestävyysurheilulahjakkuus, joka viihtyy pitkillä matkoilla ja nauttii ennen kaikkea siitä, kun huomaa kehittyneensä.

hiihto
Eveliina Piippo
Kimmo Porttila / Yle

Vuokatissa tuiskuttaa ja sataa lunta sakeasti. Se ei kuitenkaan hidasta nuoria lukiolaisia, jotka vaeltavat sukset kainalossa urheiluopiston tiloista viereisille laduille.

Lumipyry ei pidä poissa laduilta myöskään 19-vuotiasta hiihtäjälupausta, joka ei tällä kertaa hiihtele vain omaksi huvikseen tai harjoittelun takia. Hän ei anna poskiin tarttuvan lumen häiritä, vaan “vassuttaa” paksu tuubihuivi kaulalla ja pipo tiukasti korvillaan kevyen näköisesti eteenpäin lumella. Sitten hän pysähtyy sitten Yle Urheilun televisiokameran eteen ja ilmoittaa leveän hymyn kera: “Moro. Mä olen Eveliina Piippo, maastohiihtäjä”.

Vielä kauden alkaessa Piippo kuului näiden hiihtoharjoituksensa aloittavien lukiolaisten joukkoon. Pirkkalasta, Tampereelta kotoisin oleva hiihtäjä kävi ensimmäisen lukiovuotensa Tampereen ruotsinkielisessä lukiossa, mutta muutti sitten Kainuuseen ja aloitti opiskelut Vuokatin urheilulukiossa. Valkolakin hän sai päähänsä itsenäisyyspäivää edeltävänä päivänä.

Piippo ei ollut hiihdon lapsitähti, sillä menestystä alkoi tulla vasta 18-vuotiaiden sarjasta. Tämän jälkeen mitali jos toinenkin on tarttunut mukaan nuorten SM-kisoista, ja nyt tämä Vuokatti Ski Team Kainuuta edustava lahjakkuus on nimetty yhdeksi Suomen naishiihdon suurimmista tulevaisuuden toivoista.

Kun sinne menee, pitää ymmärtää, ettei ole vielä läheskään valmis urheilija. Vaihtoehtoisesti voi myös olla, ettei pääkoppa kestä sitä kovaa kyytiä.

Kun naisten hiihtomaajoukkueen konkarit lopettavat lähivuosina mittavat uransa, katse siirtyy uusiin tulokkaisiin. Uusia vastuunkantajia ja tuloksentekijöitä tarvitaan.

Piippo ei hätkähdä sitä sukupolven vaihdosta, joka maajoukkueessa on edessä lähitulevaisuudessa. Hän tietää, että pystyy tekemään ainoastaan parhaansa ja päätös siitä, kuka valitaan joukkueeseen ja kisoihin on loppupeleissä maajoukkueen valmennusjohdolla.

Harppaus nuorten maajoukkueesta tai haastajaryhmästä A-maajoukkueeseen on kuitenkin suuri, mutta Piippo sai haistella näitä tuulia jo tällä kaudella, kun haastajaryhmä leireili A-maajoukkueen kanssa. Yhteiset leirit olivat Piipon mielestä suuri mahdollisuus oppia ja nähdä, miten maan huiput harjoittelevat ja millaista ammattimaista toimintaa maajoukkueessa on. Hän tiedosti myös riskit, jotka ovat olemassa, jos ei tiedä omia rajojaan.

- Kun pääsee kovaan seuraan, se vaatii aika paljon järjen käyttöä ensimmäisen vuoden hiihtäjiltä. Muut A-maajoukkueurheilijat ovat niin paljon kovemmalla tasolla, että siinä menee helposti ylikuormitustilaan, jos siellä lähtee höntyilemään, Piippo toteaa.

- Kun sinne menee, pitää ymmärtää, ettei ole vielä läheskään valmis urheilija. Vaihtoehtoisesti voi myös olla, ettei pääkoppa kestä sitä kovaa kyytiä.

Eveliina Piippo
Ville Honkonen

Aurinko paistaa Lahden hiihtostadionilla täydeltä terältä. Piippo heijaa itseään hetken suksillaan, ennen kuin panee sykemittarinsa käyntiin. Yksi voimakas uloshengähdys ja Piipon katse porautuu aurinkolasien takaa tiukasti starttikelloon. Startin pitkän piippaus lähettää hänet matkaan.

Suuri yleisö keskittyi maaliskuisena sunnuntaina Krista Pärmäkosken voittojuhliin Salpausselän 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa. Kuin varkain Pärmäkosken varjossa Piippo teki samaisessa kisassa uransa parhaan maailmancupin suorituksensa. Hän sijoittui 28:nneksi ja nappasi uransa ensimmäiset maailmancupin pisteensä. Merkittäväksi näistä pisteistä teki se, että ne tulivat perinteisellä hiihtotavalla. Piippo kun tunnetaan ennen kaikkea vapaan hiihtotavan taitajana.

- Olen aina nauttinut vapaasta sen takia, että siinä mennään kovempaa. Perinteisellä ei ikinä päästä siihen vauhtiin vaikka kuinka lykkisi, Piippo perustelee ja naurahtaa, että on kiva mennä kovaa.

- Vapaa on ollut itselleni aina teknisesti helpompi. On ollut kotona helpompi ottaa vapaan sukset, eikä ole tarvinnut alkaa liistereiden tai pitopurkkien kanssa läträämään.

Kyllähän minä riemusta hyppisin, jos hiihdettäisiin 50 kilometrin kisoja ja otettaisiin sprintit pois ohjelmasta.

Nuorten arvokisoissa Piippo on jo kolkutellut mitalisijoja, mutta se viimeinen askel palkintokorokkeelle on vielä ottamatta. Nuorten SM-kisoissa sen sijaan menestystä ja mestaruuksia on tullut kuin myös hyviä sijoituksia aikuisten SM-kisoissa. Ja mitä pidempi matka, sen parempi.

- Kyllähän minä riemusta hyppisin, jos hiihdettäisiin 50 kilometrin kisoja ja otettaisiin sprintit pois ohjelmasta, hän naurahti, mutta sanoi uskovansa, että pääsee vielä mukaan “nykyajan” hiihtoonkin.

Piippo sanoo kuuluvansa “vanhan koulukunnan” kestävyysurheilijoihin. Niihin, jotka ovat maksimaalisessa hapenottokyvyssä huippuja ja menevät eteenpäin ennen kaikkea tämän ansiosta.

Maksimaalisen hapenottokyvyn nimiin on kestävyysurheilussa vannottu vuosikymmenien ajan – siihen, miten hengitys- ja verenkiertoelimistö kykenee kuljettamaan happea lihaksille ja miten kudokset pystyvät käyttämään happea energiantuotossa maksimaalisessa rasituksessa. Mitä kovemmat luvut urheilijalla on, sen paremmat mahdollisuudet hänellä on kestävyysurheilijaksi.

Viime vuosien ajan Suomen maajoukkueen hiihtäjät ovat kuitenkin menestyneet enemmän muun suorituskykynsä kuin hapenottokykynsä ansiosta. Päävalmentaja Reijo Jylhän mielestä Piipon tapaista kestävyysurheilijalahjakkuutta, joka menestyy niin voimakkaasti hapenotollaan, ei ole ollut maajoukkueessa hetkeen.

Myös urallaan muun muassa Krista Pärmäkoskea sekä Iivo ja Kerttu Niskasta valmentaneen Vuokatin urheiluakatemian pitkän linjan valmentajan Esko Paavolan mielestä Piipon tapaisia kestävyyslahjakkuuksia ei tule monta vastaan.

Eveliina Piippo
Tomi Hänninen

Piipon puhuessa unohtaa helposti hänen ikänsä. Puhe on pohdittua ja hän tietää, mistä puhuu. Katse on määrätietoinen ja hän kuuntelee kysymykset tarkoin. Pohdiskelijaluonne näkyy hänen analyyttisissä vastauksissaan.

Piippo tietää omat vahvuutensa, mutta myös heikkoutensa. Yksi näistä heikkouksista juontaa juurensa muutaman vuoden taakse, jolloin hänen suorittaja-perfektionistiluonteensa tuli esiin: hän sairastui syömishäiriöön. Tuolloin Piippo ajatteli, että jaksaisi hiihtää paremmin, jos olisi vähän kevyempi.

Kun syömishäiriön pahin vaihe oli ohi syksyllä 2014, Piippo halusi tuoda asian julkisuuteen blogissaan. Hän ei osannut lainkaan odottaa, miten iso juttu tällaisesta henkilökohtaisesta asiasta tulisi.

Piippo sai paljon tukea ja viestejä vastaavien ongelmien kanssa painivilta, mutta myös mediahuomiota. Jopa niin paljon, että hän päätti muuttaa bloginsa yksityiseksi. Silti asia nousee esiin yhä usein. Niin nytkin. Kun puhe kääntyy syömishäiriöön, Piipon katse terävöityy. Hänen kasvoiltaan näkee, että hän on joutunut kohtaamaan asian ja puhumaan siitä useaan otteeseen.

- Itseäni on vähän harmittanut se, että kun olen muutakin kuin se syömishäiriö. Aika usein puhe kääntyy siihen, vaikka se on ollut vain yksi kompastuskivi ja pieni osa sitä, mitä minä olen, Piippo toteaa, ja myöntää, ettei vielä vuonna 2015 kunnolla edes tiennyt, mikä syömishäiriö on ja kuinka pitkä ja kivinen tie siitä pois pääseminen on.

- Ei se elämä ihan ruusuilla tanssimista ole, eikä varmaan tule ikinä olemaankaan sen puolesta. Se on varmasti sellainen kokemus, mikä seuraa minua aina jollain tavalla. Mutta toivon, että ihmiset näkisivät minut muunakin kuin syömishäiriöön sairastuneena.

Syömishäiriö on kuitenkin vaikuttanut Piipon uraan ja vaikuttaa yhä hänen harjoitteluunsa. Hän on osannut pyytää apua ja on käsitellyt ongelmiaan urheilupsykologin kanssa. Tänä päivänä hän keskittyykin paljon siihen, että syö ja nukkuu tarpeeksi, jotta pystyy tekemään tuottavaa harjoittelua.

Kolme vuotta Piippoa valmentanut Ville Oksanen on saanut suojattinsa kanssa palapelin toimimaan, vaikka helppoa se ei aina ole ollut.

- Kyllähän se on näkynyt tuloksissani suoraan, jos syömispuolella on ollut ongelmaa. Mutta se näkyy myös tuloksissa, kun se puoli toimii.

En koe, että selkäänpuukottaminen tai muiden lynkkaaminen veisi millään tavalla omaa hiihtämistäni eteenpäin.

Kun Piippo pukee kilpailunumeron päällensä, napsauttaa suksiensa siteet kiinni ja tarttuu sauvoihinsa, tulee hänestä saman tien piinkova kilpailija. Kaikki muut samalla ladulla ovat hänen pahimpia vihollisiaan, on sitten kyse maajoukkue- tai seurakavereista. Mutta kun kilpailu on ohi, numerolaput otettu pois ja voittajat ovat selvillä, tilanne on aivan toinen.

- Olen pyrkinyt siihen, että kun otan numerolapun pois rinnastani, niin pystyisin kohtelemaan kaikkia ihmisiä ihan samalla tavalla riippumatta siitä, ovatko he minun pahimpia kilpakumppaneitani vai ei. Pyrkimykseni on, että olen ihminen ihmisille, enkä tee harjoitusoloissa kilpakumppaneista vihollisiani.

Piipon mukaan urheilun pitäisikin olla mielekästä koko ajan eikä sen pitäisi tuhota ihmisiä. Hän ei halua, että inhimillisyyden rajoja ylitetään kilpaurheilun nimissä. Eikä hän myöskään halua voittaa hinnalla millä hyvänsä eikä halua laittaa omaa tuloksentekoaan kaiken muun edelle.

- En koe, että selkäänpuukottaminen tai muiden lynkkaaminen veisi millään tavalla omaa hiihtämistäni eteenpäin.

Vaikka Piippo haluaa, että suuri yleisö tuntisi hänet urheilemisesta, toivoo hän samalla, että hänet nähtäisiin muunakin kuin vain nimenä tulospaperissa.

- Varmasti muutkin toivovat, että heitä kohdellaan ihmisinä, koska olemmehan me muutakin kuin vain urheilijoita.

Eveliina Piippo
Tomi Hänninen

Piipon siro olemus hämää helposti, sillä kisatilanteessa hänestä löytyy aimo annos taistelutahtoa ja kivunsietoa. Hän myöntää jopa nauttivansa siitä tuskasta, joka kilpailuissa tai kovissa harjoituksissa tulee, kun vetää itsensä äärirajoille.

- Se on varmaan se, mikä tässä kiehtoo. Kaikista parhaimmat fiilikset tulevat aina sen kovan kivun jälkeen. Silloin kun kulkee, niin sitä osaa jopa nauttia siitä kivusta siinä kisatilanteessa, hän sanoo ja hymyilee.

- Se on sellainen taistelu, joka ei ikinä lopu. Ei sitä happoa voi voittaa.

Piipon mukaan asiaa on vaikea selittää heille, jotka eivät ole koskaan osanneet vetää itseään äärirajoille. Kyse on hänen mukaansa ennen kaikkea tahtotilasta. Siitä, että uskaltaa ylittää oman mukavuusalueensa. Piipon mielestä monella urheilijalla tämän päivän hiihdossakin olisi vielä tässä parannettavaa.

- Enkä tiedä, onko itsellänikin vielä senkin suhteen parannettavaa. Irtoisiko kropasta vielä enemmän, jos vielä saisi napsun enemmän sitä tahtotilaa pääkoppaan?

Jos tätä tekisi vain tuloksen takia, ei tätä hirveän kauan jaksaisi.

Tuhansia harjoittelutunteja, toistoja toisensa perään, litroittain hikipisaroita. Kun on halu kehittyä ja äärettömän suuri palo harjoitteluun, suurimmat ilonaiheet löytyvät usein siitä, että huomaa jonkin ominaisuuden tai tekniikan kehittyneen.

- Ne on tällaiset pienet jutut, jotka vievät eteenpäin. Muutenkin tämä elämäntapa on sellainen, johon on rakastunut tässä vuosien aikana, Piippo myöntää ja hymy karehtii jälleen hänen huulillaan.

- Jos tätä tekisi vain tuloksen takia, ei tätä hirveän kauan jaksaisi. Väitän myös, että kovaan tulokseen ei ikinä pääse, jos se tulos on ainoa syy, minkä takia lähtee lenkille.

Piipon hiihtoura on muuttunut vähitellen ammattimaisemmaksi, yhtä lailla kuin muukin toiminta hänen ympärillään. Vaikka Piippo on vielä nuori urheilija, hän uskoo muistavansa myöhemmin parhaiten uraltaan juuri sen tuoman elämäntavan ja kaikki ne kokemukset, mitä se on antanut.

Mutta omien ajatustensa parissa ja omissa oloissaan viihtyvä Piippo ei olisi huippu-urheilija, ellei hän ajattelisi myös tuloksia. Hänen katseensa on tällä hetkellä liimattu tiiviisti tulevaisuuteen ja haaveissa on se kaikista kovin meriitti, jonka hiihtäjä voi saavuttaa: olympiakulta.

- Vapaa on aina ollut selkeästi niin paljon vahvempi kuin perinteinen, että varmasti se tulee vapaan normaalimatkalta. Mutta milloin se tulee, sitä on vaikea arvioida. Tähtään kuitenkin siihen, että vuonna 2022 (Pekingin olympialaisissa) voisin tehdä sen ehkä urani kovimman tuloksen, hän sanoo päättäväisesti.

Eveliina Piippoa haastatteli Kimmo Porttila.

Tilaa Tommi Seppälän änärikirje

Yle Urheilun Vancouverissa asuva NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikoittain maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiiristä.

Suosittelemme

Tuoreimmat