Suomalaisjulkkisten suosima kestävyyslaji nousi marginaalista muoti-ilmiöksi – triathlon oli jo henkitoreissaan, mutta nokkeluus, uudet mediat ja pieni tuuri käänsivät suunnan: “Perskules pojat, pidetään Savon teräsmieskisa”

Triathlonin Ironman-kilpailu herättää kauhunsekaista kunnioitusta ja täysmatkat ovatkin useimmalle "se juttu". Keski-ikään päässyt laji tarjoaa harrastajalleen muitakin vaihtoehtoja.

triathlon
Finntriathlonin Vanajanlinnan osakilpailu
Teemu Ojapalo / Bullseye Photography / Finntriathlon

“Ui 2,4 mailia. Pyöräile 112 mailia. Juokse maraton. Ole ylpeä itsestäsi lopun ikääsi.” Näin kirjoitti aikoinaan yhdysvaltalainen laivaston komentaja John Collins päiväkirjaansa Honolulussa vuonna 1978.

Triathlon pääsee tänä vuonna lajina kunnioitettavaan keski-ikään. Toki uinnin, pyöräilyn ja juoksun yhdistelmäkilpailuja oli ollut aiemminkin, mutta järjestäytyneeksi urheiluksi se kehittyi vasta -70-luvun loppupuolella. Ja silloinkin tarvittiin pientä kinastelua ja hullu idea.

Collins oli vuonna 1977 Havaijin Ouha-saaren kiertäneen viestikilpailun jälkeen väitellyt ystäviensä kesken siitä, onko paras kestävyysurheilija uimari, pyöräilijä vai juoksija. Väittelyssä ei voittajaa saatu selville, mutta se toimi perustana kestävyyskilpailulle, jossa suoritetaan kaikki nämä kolme urheilumuotoa yhtäjaksoisesti ja joka kestäisi vähintään työpäivän eli kahdeksan tuntia.

Ensimmäinen Havaijin Ironman-kilpailu näki päivänvalon 18.2.1978, kun Waikikin uimarannalta starttasi 15 pelotonta miestä matkaan. Kolme keskeytti, mutta voittajaksi saatiin Gordon Haller ajalla 11 tuntia 46 minuuttia ja 58 sekuntia. Tänä vuonna Saksan Patrick Langen voittoaika oli 8.01.40.

Triathlonin Ironman-kilpailu Havaijilla.
EPA

Laji levisi Yhdysvalloissa kulovalkean tavoin vuonna 1980 American Broadcasting Companyn eli ABC:n kisalähetyksen ansiosta. Kansainvälisesti laji tuli ihmisten tietoisuuteen vuonna 1982 yhden kisakoosteen ansiosta, joka näytettiin Suomessakin.

Siinä naisten kisaa johtanut Julie Moss, joka ei ollut omien sanojensa mukaan harjoitellut triathlonia lainkaan ennen kisaa, taisteli kohti maalia tajunnan rajamailla. Hän menetti tasapainonsa useaan otteeseen ja ryömi maaliin viimeiset metrit. (siirryt toiseen palveluun) Kilpailun sääntöjen mukaan maratonosuudella saa edetä juoksemalla, kävelemällä tai ryömimällä.

Mossin kannalta kirpaisevaa oli se, että toinen yhdysvaltalainen Kathleen McCartney ohitti hänet noilla viimeisillä metreillä ja voitti 29 sekunnilla. Mossin taistelu kuvasi kuitenkin triathlonia täydellisesti ja se puri katsojiin. Laji levisi maailmanlaajuisesti ja Kansainvälisen olympiakomitean tuolloinen puheenjohtaja Juan Antonio Samaranch ajoi triathlonia vahvasti olympialajiksi jo 80-luvulta lähtien. Ensimmäiset MM-kilpailut järjestettiin vuonna 1989 ja Sydneyn olympialaisissa vuonna 2000 jaettiin ensimmäiset triathlonin olympiamitalit.

Myös Suomeen laji saapui ensijoukoissa ja levisi nopeasti kestävyysurheilijoiden keskuudessa. Mutta ensimmäisten olympiakisojen aikaan laji oli pahasti laskusuhdanteessa maassamme.

Finntriathlonin Joroisen osakilpailu
Teemu Ojapalo / Bullseye Photography / Finntriathlon

“Perskules pojat, pidetään Savon teräsmieskisa.”

Tuskin arvasi Joroisten suuri puuhamies Taito “Tatu” Tuovinen, mitä sai lausahduksellaan aikaan, kun kunnan liikuntasihteerin Risto Silvennoisen varpajaisten jälkimainingeissa ja saunanlauteilla seitsemän miehen ryhmä mietti, miten saisi Joroisille hieman vauhtia ja väriä.

Tapahtuma sai nimekseen Suomen Teräsmieskilpailu ja matkoiksi valittiin puolet Havaijin Ironmanista eli 2 kilometrin uinti, 90 kilometrin pyöräily ja 21 kilometrin juoksu. Historiallinen ensimmäinen kilpailu alkoi 23.7.1983 klo 9 Valvatusjärven rannasta. Osallistujien joukossa oli niin huippu-urheilijoita kuin harrastelijoitakin. Miesten voittajaksi selviytyi Magnus Lönnqvist ja naisten Jaana Turunen.

Joroinen on säilyttänyt johtavan asemansa kotimaisissa triathlonkilpailuissa, eikä suostunut luovuttamaan vuosituhannen vaihteessakaan, jolloin laji oli hiipunut Suomessa lähinnä kansanhuviksi.

Finntriathlonin Vanajanlinnan osakilpailu
Teemu Ojapalo / Bullseye Photography / Finntriathlon

Vuonna 2005, jolloin triathlonin harrastajia oli Suomessa enää alle 200, nykyisen Finntriathlonin aktiivit asettivat riman korkealle ja lähtivät viemään lajia ja Joroisten tapahtumaa eteenpäin. “Suurella innolla sekä vähäisellä osaamisella ja kokemuksella”, kuten Finntriathlonin puuhamies ja valmentajaguru Antti Hagqvist asian ilmaisi.

Rahatilanne oli huono, joten mielikuvitusta tarvittiin. Sosiaalinen media otettiin haltuun eturintamassa ja eteenpäin mentiin kasvavalla kokemuksella, pienellä tuurilla sekä ennakkoluulottamalla asenteella. Muutaman vuoden kuluttua ratas oli saatu pyörimään ja muuallakin innostuttiin jälleen triathlonista. Lajille tärkeää oli ennen kaikkea sen leviäminen Helsinkiin ja triathlonin kokeileminen matalalla kynnyksellä.

– Vielä kymmenen vuotta sitten joutui kertomaan triathlonista laji lajilta, mitä siihen kuuluu. Nykyään lähes kaikki tietävät jo perusasiat, Hagqvist kertoi.

Finntriathlonin Joroisen osakilpailu
Teemu Ojapalo / Bullseye Photography / Finntriathlon

Vaaleansiniseen trikoopukuun pukeutunut mies saapuu Joroisten SM-puolimatkan maalisuoralle (siirryt toiseen palveluun) ja ottaa paikalla olevan yleisön haltuunsa. Hän kaartaa kummallekin puolelle suoran kunniakujaa ja heittää läpsyjä kannustajien kanssa.

Hyppy ilmaan ja tuuletus perään, kun ulkoministerinä vuonna 2010 toiminut Alexander Stubb ylittää maaliviivan. Kello pysähtyy aikaan 4.47.45 ja tuo 18. sijan, kun kisan voittaja Darby Thomas on ylittänyt maaliviivan noin 42 minuuttia aiemmin.

Sen jälkeen kun triathlonin harrastajiin ja puolesta puhujiin on liittynyt julkkiksia, kuten entinen ulkoministeri, pääministeri ja europarlamentaarikko Stubb, suosikkitoimittajat Baba Lybeck ja Mikko “Peltsi” Peltola, ja lajin kansainväliselle huipulle on löytynyt Kaisa Salin (o.s. Lehtonen) ja Liisa Liljan kaltaisia valovoimaisia huippu-urheilijoita, on laji suosio kasvanut entisestään.

Kentällä lajibuumi on näkynyt tapahtumien osallistujamäärissä sekä harjoituspaikoilla harrastajien määrissä. Lajin harrastajamäärän mittaaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä kansallisiin kilpailuihin voi osallistua ilman lisenssiäkin, se tarvitaan ainoastaan SM-kisoissa. Lisenssiurheilijoita Suomessa on tällä hetkellä noin 3 000, mutta harrastajia on arviolta 10 000. Seurojen tilanne elää jatkuvasti, mutta tällä hetkellä niitä on 113.

Finntriathlonin Joroisen osakilpailu
Teemu Ojapalo / Bullseye Photography / Finntriathlon

Hagqvistin mukaan lajin suuresta kasvusta huolimatta lajissa on säilynyt vahva, positiivista kadehdintaakin aikaan saanut yhteisöllisyys ja lajin pariin hyväksytään kaikenlaiset ihmiset.

– Laji sopii kuntoilijalle kuin nenä päähän, koska se tarjoaa mahdollisuuden haastaa itseään ja kehittymisen mahdollisuuden, vaikka aloittaisi harrastuksen vasta keski-iässä.

Kolme lajia mahdollistaa hyvin harjoittelun monipuolisuuden ja oikeanlaisella harjoittelulla pystytään myös ehkäisemään rasitusvammoja. Vaikka täyspitkät matkat ovat usein “se juttu” triathlonin harrastajalle, Triathlonliiton toiminnanjohtaja Kaisa Tamminen muistuttaa, että tarjolla on monia muitakin matkavaihtoehtoja.

Ja kynnystä kilpailuihin osallistumiseen pyritään pitämään kuntotapahtumissa matalana: pyöräilyosuuden voi polkea tavallisella pyörällä ja juoksuosuudenkin voi kävellä. Tarjolla on myös Soveltavan triathlonin lähtöjä, jotka on tarkoitettu erityistukea tarvitseville liikkujille.

– Meillä on paljon kuntourheilutapahtumia, jotka ovat sprinttikisoja. Eihän olympiamatkatkaan ole täyspitkiä, vaan neljäsosamatkoja. Köykäisemmälläkin otteella pärjää, Tamminen kertoi.

Finntriathlonin Tahkon osakilpailu lapsille
Teemu Ojapalo / Bullseye Photography / Finntriathlon

Kolmen lajin harjoittelu ei suinkaan tarkoita kolminkertaista harjoitteluaikaa, Hagqvist vakuuttaa. Siihen menee saman verran aikaa kuin jonkin muun liikuntalajin harrastaminen. Viidellä harjoitustunnilla viikossa on useampikin triathlonisti osallistunut Finntriathlonin osakilpailuihin.

Täydenmatkan triathlonin läpivieminen on lähestulkoon kaikille lajin harrastajille suuri unelma, eikä tämä ole mahdoton tehtävä. Lajia vuosikymmeniä valmentanut Hagqvist uskoo, että parin, kolmen vuoden ajan noin viiden tunnin viikkoharjoituksella 80-90 prosenttia alle 60-vuotiaista harrastajista pystyy tämän suorittamaan.

Triathlon vaatii kuitenkin harrastajaltaan rohkeutta haastaa itsensä, mutta myös nöyryyttä uusien asioiden oppimiseen. Koska kilpailusuoritukset mitataan tunneissa, täytyy harrastajan tuntea omat voimansa, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

– Uinti on monelle se suurin syy, miksi eivät ole lajia vielä kokeilleet. Samalla se tarjoaa vielä aikuisiällä hienon mahdollisuuden oppia muutenkin hyödyllinen uimataito, Hagqvist muistutti.

Siinä missä esimerkiksi taitoluistelu mielletään nuorten lajiksi, triathlon on kaikkea muuta. Tammisen mukaan valtaosa kisoihin osallistuvista on 30-40-vuotiaita, joten nuoria toivotaan lisää. Tällä tavalla triathlon saataisiin myös juurtumaan kunnolla suomalaiseen urheilukenttään.

– Lajin huippu-urheilun kehittäminen tapahtuu lasten kautta. Riittävästä määrästä nuoria löytyy sitten niitä tulevia kaisasaleja ja liisaliljoja, jotka kannustavat lisää lapsia sekä myös aikuisia lajin pariin, Hagqvist muistutti.

Finntriathlonin Tahkon osakilpailu lapsille
Teemu Ojapalo / Bullseye Photography / Finntriathlon

Hagqvistin vinkit aloittelijoille:

– Lajin pariin tullessa kannattaa muistaa maltti, jotta välttyy vammoilta ja jotta iloisuus säilyy tekemisessä, vaikka tavoitteet mahdollisesti kasvavat.

– Harjoittelumääriä kannattaa nostaa maltilla ja sopeuttaa samalla muu elämä pikkuhiljaa tavoitteen mukaisiin elämän valintoihin.

– Jos uinti on suurin haaste, kannattaa hakeutua rohkeasti uintikurssille. Se ei ole pelkästään investointi triathloniin vaan myös parempaan niska-hartiaseudun hyvinvointiin.

– Kannattaa muistaa, että niin pyöräily kuin juoksukin ovat tekniikkalajeja ja niiden opetteluun kannattaa varata aikaa sekä malttia.

– Koska valtaosa harrastajista tulee lajin pariin haastamaan itsensä sekä vähentämään stressiä elämästään, on hyvä muistaa olla kovasta lajista huolimatta armollinen itselleen. Ei siis kannata tuijottaa pelkästään tuloksiin, vaan opetella nauttimaan niin harjoittelusta, yhteisöstä kuin siitä, että on tehnyt fiksun investoinnin itseensä.

Lue myös:

“Kun vaimo jostain innostuu, niin kannattaa olla mukana” – Kekäläisten pariskunta hurahti hittilaji triathloniin, jonka harjoittelu on lapsiperheessä aivan oma taiteenlajinsa

Lähteet: Triathlon-kirja, kirjoittaneet Pauli Kiuru ja Seppo Nuuttila

Suosittelemme

Tuoreimmat