Suora

  • Urheiluruutu
  • UEFA Nations League: Kreikka - Suomi
  • Urheiluruutu

Miten jääkiekon MM-kisoista tuli poikkeuksellinen ilmiö Suomessa? ”Olemme todella paljon monipuolisempaa kiekkokansaa kuin mediassa annetaan ymmärtää”

Jääkiekon MM-kisahuuman historiaa ja lajin vankkumattoman suosion taustoja selvitettiin Urheiluhullut-ohjelmassa.

Jääkiekon MM 2018
Faneja
Tomi Hänninen.

Kuuntele Urheiluhullut-ohjelma Yle Areenasta

Sama kaava toistuu joka vuosi vapun jälkeen. Toukokuussa Suomi on parin viikon ajan sekaisin. Yksi puheenaihe on ylitse muiden. Siihen törmää työpaikalla, kotisohvalla ja baareissa. Kaikilla on vahva mielipide – niilläkin, joita koko homma ei liiemmin edes kiinnosta.

Jääkiekon MM-kisat on monella tavalla täysin poikkeuksellinen ilmiö Suomessa.

Parhaimmillaan yli kolmannes kansasta seuraa Leijonien pelejä jääkiekon MM-kisoissa tänäkin keväänä. Kiekkofaneista välittyy silti mediassa usein melko yksipuolinen kuva: siniseen peruukkiin pukeutunut, äijäkulttuuria ja maskuliinisuutta huokuva, oluenhuuruinen hahmo.

- Olemme todella paljon monipuolisempaa kiekkokansaa kuin mediassa annetaan ymmärtää. Lapset, vanhukset, isät, äidit, vähemmistöt, maahanmuuttajat. Kaikista yhteiskuntaluokista ja tulotasoista olevat ihmiset seuraavat jääkiekkoa. Vaikka on toki niitäkin, jotka eivät lajia seuraa, mutta ilmiö koskettaa silti heitäkin, Benita Heiskanen kertoo.

Heiskanen on tutkinut jääkiekon ja lajin arvokisojen suosiota perinpohjaisesti. Hän on toimittanut yhdessä Hannu Salmen kanssa Kiekkokansa-kirjan (Teos 2015), jossa selvitetään jääkiekon merkitystä suomalaisille. Laajan kyselytutkimuksen tulokset kertovat jääkiekon moninaisista vaikutuksista suomalaisiin.

”Laji oli vähällä häipyä mielenkiinnon keskiöstä”

Nykyään jääkiekon ja erityisesti MM-kisojen suosio tuntuu itsestäänselvyydeltä. Mutta suomalaisessa urheiluhistoriassa ei tarvitse mennä kovinkaan paljon taaksepäin, kun lätkäkisat eivät suuria massoja kiinnostaneet.

- Laji oli vähällä häipyä kokonaan mielenkiinnon keskiöstä 1990-luvun alussa, koska ei ollut vielä tullut tarvittavaa menestystä, eikä Yle halunnut kisojen tv-oikeuksia 1990-luvun alussa, Ilta-Sanomien urheilutoimituksen esimies Vesa Rantanen sanoo.

Leijonat oli jo tätä ennen onnistunut voittamaan ensimmäiset arvokisamitalinsa. Olympiahopeaa tuli Calgaryn kisoissa 1988 ja MM-hopeaa Prahassa 1992, mutta ne eivät vielä nostaneet jääkiekkoa koko kansan lemmikiksi.

Jos haluaa ymmärtää, mistä jääkiekon arvokisojen suosio juontaa juurensa, on haettava perspektiiviä aina 1960-luvulta asti. Tappioilla – kitkerilläkin sellaisilla – oli merkittävä vaikutus myöhemmälle megasuosiolle.

- Häviöiden merkitys, häviön voima. Se on hyvin olennaista koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Jos et saavuta sitä mihin olet pyrkinyt, se pakottaa tekemään paremmin, Rantanen sanoo.

Pieni toivon kipinä kylvettiin 1960-luvulla, jolloin Suomi onnistui ensimmäisen kerran kaatamaan lajin suurmaan Kanadan. Vuoden 1974 kotikisoissa Suomi olisi jo ottanut mitalin ilman Stig Wetzellin dopingkäryä.

- Ja 1980-luvulla odotettiin, että nyt pitäisi jo saada jotain, se tulee sieltä vaikka väkisin. Mutta sitten oltiinkin vielä aika kaukana suurmaista, Rantanen kertoo.

Rantanen näkee suomalaisen jääkiekon tarinan myötäilevän koko yhteiskunnan kehitystä.

- Aina on pitänyt pyrkiä tekemään paremmin, koska meitä on vähemmän ja meillä on pienemmät resurssit, mutta silti uskalletaan tavoitella suurempia, jääkiekossa Kanadaa, Ruotsia, aiemmin Neuvostoliittoa.

- Minkälainen suomalaisuus on mahdollista, se tulee pelin kautta ilmi. Jääkiekosta tulee suomalaisuuden esittämisen ja tulkitsemisen paikka, ja se on todella kiinnostavaa, Heiskanen innostuu.

Vuosi 1994 räjäytti pankin

Suomalaisessa urheiluhistoriassa muistellaan erityisellä lämmöllä kultaista kevättä 1995, jolloin Leijonat voitti ensimmäisen kerran maailmanmestaruuden. Vuosikymmenet jääkiekkoa työkseen seurannut Rantanen muistuttaa kuitenkin, että jo vuotta aiemmin tapahtui jotain, joka muutti suomalaista jääkiekkoa ja sitä kautta MM-kisojen suosiota peruuttamattomasti.

Vuoden 1993 MM-kisojen jälkeen Curt Lindström tuli Suomen päävalmentajaksi. Pelaajina oli 1970-luvulla syntyneiden suuri sukupolvi Saku Koivun ja Ville Peltosen johdolla.

- Suomi ryhtyi Koivun ja Peltosen johdolla pelaamaan sellaista jääkiekkoa, joka havahdutti ja vavahdutti koko Suomen seuraamaan uudestaan tätä lajia. Yle alkoi näyttää taas kisoja ja Antero Mertaranta ryhtyi selostamaan Leijonien peliä, Rantanen sanoo.

- Vuoden 1995 kulta, se ei aiheuttanut oikeastaan yhtään mitään. Se oli palkinto, palkinto vuosikymmenien työstä. Mutta se kiima ja huuma, tämä Leijona-aate, oli syttynyt jo vuoden 1994 aikana, Rantanen jatkaa.

Ilmiö paisui ensimmäisen maailmanmestaruuden jälkeen pikavauhdilla koskettamaan paljon muutakin kuin vain jääkiekkoa.

- Populaarikulttuuri, musiikki, Tupu-Hupu-Lupu, sketsit, Mertarannan lausahdukset. Yhtäkkiä huomattiin urheilun ulkopuolisia elementtejä, ja sitten alettiin keskustella myös valtasuhteista, joita urheiluun liittyy: taloudelliset, sosiaaliset, yhteiskunnalliset. Valta, raha, kuka päättää asioista. Sitä alettiin problematisoida voittojen jälkeen enemmän, Benita Heiskanen kertoo.

- Kaikenlaiset filosofit, muusikot ja muut yrittivät päästä ilmiöön mukaan. Ja se levitti siitä laajemman populaarikulttuurin ja yhteiskunnallisen tematiikan. Oli ihan hyvä, että laji avasi ovensa näille siipeilijöille, koska suurin osa heistä on jättänyt laivan myöhemmin, ja laji kasvoi sitä kautta merkittävästi, Rantanen sanoo.

”Jääkiekko istuu kansakunnan syvimpään perimään”

Selvää on, että jääkiekon MM-kisoista ei olisi tullut nykyisenkaltainen ilmiö, jos lajilla ei olisi erityistä asemaa ja merkitystä Suomessa.

- Jääkiekko lajina on siinä mielessä ainutkertainen, että se istuu kansakunnan syvimpään perimään niin vahvasti, että suosion täytyy perustua myös johonkin selittämättömään, joka on meidän dna:ssamme, Rantanen pohtii.

Suomalaisten lisäksi samanlainen suhde jääkiekkoon on Rantasen mukaan vain kanadalaisilla. Maiden välillä onkin lukuisia yhtymäkohtia paitsi urheilussa myös yhteiskunnassa. Lajin emämaassa on kaiken lisäksi eletty pitkälti samanlaisten maantieteellisten reunaehtojen sanelemana kuin Suomessa.

- Keskelle tundraa on lyöty läjä ihmisiä, jotka joutuvat kylmässä, kovassa, raa’assa maailmassa taistelemaan ja raivaamaan paikkansa. Sitten tulee laji, peli, joka heijastelee tismalleen samoja alkukantaisia värähdyksiä. Sen vuoksi suomalaiset samaistuvat jääkiekkoon ihan eri tavalla kuin mihinkään muuhun pallopeliin, vaikka moni muu peli on maailmalla sivistyneempi, suurempi ja tyylikkäämpi. Mutta niistä puuttuvat ne elementit, jotka jääkiekossa on, Rantanen selittää.

Rantasen mukaan valtaosa lajiin kiintyvistä ihmisistä ei osaa edes pukea sanoiksi niitä asioita, joita he aistivat. Heiskasen tutkimustulokset tukevat Rantasen näkemystä.

- Jääkiekkoon liitetään voimakkaita symbolisia merkityksiä. Kannattajat puhuvat myös esimerkiksi talvisodan hengestä, sisusta, siitä, kuinka vaikeuksien kautta noustaan voittoon. Pieni kansakunta suuria vastassa, Heiskanen sanoo.

Rantanen pitää sota-assosiaatioita inhottavina, mutta osaa selittää, mistä ne juontuvat.

- Maalivahti on isänmaa, jota puolustetaan. Kentällä otetaan kovia iskuja toisten puolesta. Jääkiekossa tulee uhreja: mustelmia, aivotärähdyksiä ja muuta. Ihan eri tavalla kuin missään muussa lajissa.

Lajituntemus Suomessa täysin poikkeuksellista

MM-kisat näyttäytyy yhä monille hassuina sinivalkoisina peruukkeina ja parin viikon pituisena karnevaalina, mutta peruukkien alta löytyy jotain, joka yllätti aihetta tutkineen Heiskasen.

- Lajin tekninen tietämys ja asiantuntijuus kiinnostavat meidän tutkimuksemme mukaan suomalaisia jääkiekon seuraajia todella paljon, Heiskanen kertoo.

Lätkäfanit haluavat toki nähdä Leijonien voittavan, mutta tutkimus paljasti selvästi, että itse pelillä ja sen tasolla on huomattava vaikutus lajin ja arvokisojen suosioon.

- Kyselyissämme toistui, että on kiinnostavampaa seurata hyvää ja oikeudenmukaista peliä eikä niinkään katsoa peliä sinivalkoisten linssien läpi, Heiskanen sanoo.

Rantanen näkee, että tutkimustulokset kertovat ainutlaatuisen piirteen suomalaisesta jääkiekkokulttuurista.

- Lajin itsetunto on niin jättimäisen vahva johtuen menestyksestä ja supertähdistä NHL:ssä, että suomalaiset eivät ole enää niin kiinnostuneita tuloksesta. Suomalainen ei loukkaannu, vaikka Leijonia haukutaan. Suomalaisilla ei mene tunteisiin, vaikka Leijonat häviää, kunhan joukkue pelaa hyvin.

Lue myös:

Näin jatketaan MM-jääkiekossa: Suomi - Sveitsi torstaina kello 21.15

Sebastian Ahon matka NHL-tähdeksi ja Leijonien pisterohmuksi alkoi 10-vuotiaana voimistelusalilta – hämmästyttävä peliäly ei ole ainoa syy dominointiin MM-kisoissa

Marko Anttila on noussut Suomi-kiekon kulttipelaajaksi, jota joukkuetoverit arvostavat ja vastustajat vihaavat – tällainen on "Mörkö-Marko", joka saa Ilja Kovaltshukin ja muut supertähdet raivon partaalle

Suosittelemme

Tuoreimmat