Koe uusi yle.fi

Suora

  • Urheiluruutu

Ville Larinto teki päätöksen hyppyuransa lopettamisesta Salpausselän karsinnan jälkeen, itku tuli kotona – "Olihan se hyvin katkera ja surullinen hetki, kun sen loppujen lopuksi ääneen sanoi"

Polvivamma pysäytti Ville Larinnon nousun mäkihypyn huipulle seitsemän vuotta sitten. Larinto kuntoutti itsensä takaisin Suomen maajoukkueen parhaimmistoon ja kuului siihen 11 vuoden ajan, mutta haluamalleen tasolle hän ei enää päässyt. Salpausselän kisojen jälkeen Larinto päätti lopettaa kilpauransa.

mäkihyppy
Ville Larinto
Ville LarintoTomi Hänninen

Ville Larinto istuu Garmisch-Partenkirchenin mäkitorninpuomilla ja valmistautuu hyppyyn. Tuuli mäessä on myötäistä, mikä ei ole suomalaishyppääjälle suotuisaa. Alhaalla velloo tuhatpäinen yleisö, joka on saapunut katsomaan legendaarista Keski-Euroopan mäkiviikkoa.

Larinnolle kausi 2010-2011 vaikuttaa läpimurtokaudelta. Rukan avausosakilpailussa hän oli lähellä palkintokoroketta, mutta Kuopiossa hän leiskautti elämänsä ensimmäisen maailmancupin osakilpailuvoiton. Lillehammerissakin Larinto oli päässyt palkinnoille ollessaan toinen.

Tuuli kääntyy vastaiseksi, kun Larinto päästää puomista irti. Koekierroksella hypätty 131,5 metriä vaikuttaa vain paperilta, kun lahtelainen leijailee komeasti 140,5 metriin. Mutta hyppy on liian pitkä ja liian kovavauhtinen telemark-alastuloon. Larinto tekee sen kuitenkin ja kaatuu. Hänen oikea polvensa vääntyy ja eturistiside katkeaa.

– Ehkä se loukkaantuminen oli jonkinlainen vedenjakaja. Siihen asti kaikki meni loistavasti. Pääsin huipulle ja voitin jopa maailmancupin osakilpailun. Siitähän ne vaikeat vuodet alkoivat, enkä ikinä päässyt enää sille tasolle, millä olin ennen loukkaantumisia, Ville Larinto pohtii toukokuisena iltana.

Suomen mäkimaajoukkue on samaan aikaan leirillä Kuopiossa, mutta Larintoa ei enää joukkueessa nähdä. Hän ilmoitti jo maaliskuussa Salpausselän kisojen viimeisen mäkikilpailun jälkeen valmennusjohdolle, että hänen kilpauransa päättyi siihen.

Ville Larinto kaatui Garmisch-Partenkirchenissä vuonna 2011.
Ville Larinto kaatui Garmisch-Partenkirchenissä vuonna 2011.AOP

Larinnon viimeiseksi maailmancupin kilpailuksi jäi Salpausselän ison mäen karsinta. Hän hyppäsi HS130-mäessä vain 95 metriä ja jäi karsinnassa 63. sijalle. Se oli kaikkea muuta, mitä Larinto oli halunnut.

– Olen unelmoinut sellaisesta, että olisin saanut lopettaa urani huipulla, mutta se ei ole aina mahdollista. Olihan se hyvin katkera ja surullinen hetki, kun sen loppujen lopuksi ääneen sanoi.

Kun Larinto kertoi lopettamispäätöksestään maaliskuussa päävalmentaja Andreas Mitterille ja muulle joukkueelle, ei se tuntunut tuolloin pahalta. Suru saapui kuitenkin nopeasti.

– Kun tulin mäeltä yksin kotiin, ja ymmärsin asian ja merkityksen tarkemmin, itkin yksin kotona varttitunnin putkeen. Tajusin, että nyt loppui se työ, jota olen rakastanut, ja välillä niinä vaikeina hetkinä vihannutkin, mutta pääasiassa rakastanut.

Larinto kuului nuorempana lajin suurimpiin lupauksiin. Hän oli fyysisten ominaisuuksiensa perusteella kuin luotu mäkihyppääjäksi nopeutensa ja kimmoisuutensa vuoksi.

Larinnon ura maailmancupissa alkoi jo 11 vuotta sitten, kun hän 17-vuotiaana hyppääjälupauksena sijoittui Rukan osakilpailussa 36:nneksi. Ensimmäistä kertaa maailmancupin pisteille hän hyppäsi jo saman kuukauden aikana, kun hän sijoittui Oberstdorfissa 39:nneksi.

Vuosien varrella Larinto pääsi hyppäämään 95 maailmancupin kisassa. Näissä hän nousi viisi kertaa palkintokorokkeelle ja kerran, joulukuussa 2010 Kuopiossa sille kaikkein korkeimmalle palkintopallille.

– Palkintokorokesijat ovat hyvin muistissa edelleen, ja osaan niistä olla ainakin myöhemmällä iällä erittäinkin ylpeä.

Ville Larinto
Ville LarintoAOP

Garmisch-Partenkirchenin kisan kaatuminen ja loukkaantuminen pysäyttivät Larinnon nousun mäkihyppymaailmanhuipulle. Lahtelainen on yrittänyt olla ajattelematta tapahtumaa ja vielä vähemmän jossittelemaan sitä, mutta hän myöntää, ettei se aina ole helppoa.

Loukkaantumisen jälkeen Larinto yritti keskittyä parhaansa mukaan siihen, että saisi polvensa niin hyvään kuntoon, että pystyisi hyppäämään ja urheilemaan huoletta. Joka kerta, kun vaivat tulivat takaisin, hän hätääntyi.

Olympialaiset olivat Larinnolle suuri tavoite. Vancouver ja Sotshi jäivät hänelle haaveiksi, mutta hän oli lohduttautunut näiden jälkeen, että seuraavissa olympialaisissa hän olisi iskussa. Siksi Pyeongchangin kisat olivat Larinnolle uran tärkein tavoite.

– Olin panostanut siihen, että niissä olympialaisissa tulen menestymään. En ainoastaan olemaan paikan päällä kisaamassa, mutta menestymään siellä urheilijana.

Viime kesä antoikin lupauksen hyvästä talvesta. Larinnon fysiikkaharjoitukset ja mäkiharjoitukset sujuivat paremmin kuin aikoihin ja asiat rullasivat hyvin eteenpäin. Kunnes kehon pienet ongelmat alkoivat. Ja syksyn edetessä ja talven saapuessa ne vain pahenivat.

– Oli vaikeaa saada itseään täysin vakuutettua, että kyllä tästä vielä ehtii olympialaisiin. Varsinkin, kun lääkärit totesivat, että eturistiside on löysällä ja muutakin pientä häikkää siellä oli.

Tutkimuksissa Larinnon nilkasta löytyi vaurioita ja ne tiesivät pakkolepoa, mutta polvi oli suurempi ongelma. Pitäisikö se leikata jo kolmannen kerran? Tilanne oli Larinnon mukaan 50/50. Jos polvi olisi operoitu, olisi hän saanut heittää jälleen kerran hyvästi olympialaisille. Sen takia hän päätyi kuntoutukseen.

Pitkään polvi olikin hyvässä kunnossa,mutta sitten kivut palasivat. Lopulta ne olivat läsnä jokaisessa harjoituksessa. Larinto oli aina tehnyt harjoituksissa parhaansa ja antanut kaikkensa. Viimeisissä harjoituksissa hänellä oli kuitenkin sellainen tunne, ettei enää pysty parempaan.

– Se oli sellainen piste, josta oli vaikea päästä ylitse mitenkään. Seuraavat olympialaiset ovat neljän vuoden päästä, Larinto totesi.

– Ajattelin, että nyt tämä peli riittää minun osaltani.

Ville Larinto
Ville LarintoTomi Hänninen

Olympialaisunelman romuttuminen oli Larinnolle suuri pettymys, kuten myös se, ettei hän enää koskaan päässyt sille tasolle, missä aikoinaan oli. Vielä hän ei osaa katsoa uraansa niin, että olisi ylpeä saavutuksistaan, mutta uskoo näin käyvän tulevaisuudessa. Ehkä jo muutaman vuoden päästä.

– Ne minun saavutukseni ovat kuitenkin lajin historiassa aika pieniä verrattuna moniin muihin legendoihin. Mutta ei näitäkään ihan joka poika tule saavuttamaan, hän myönsi.

Onnistumisen hetket ja ne hetket, jolloin oivaltaa jotain, joka saa hypyn kulkemaan, ovat niitä, joita Larinto jää kaipaamaan. Kuten myös menestymistä. Sitä, että saa tuulettaa joko omaa tai kaverin onnistunutta suoritusta.

– Toki kavereita kannustetaan edelleen ja toivon heidän pärjäävän, mutta onhan se aina ihan eri asia olla itse siellä ja tuulettaa. Jään kaipaamaan myös itseni ylittämistä treeneissä tai kilpailussa. Ja sitä treenaamista myös, hän pohti.

– Urheilu on antanut paljon, mutta on se jotain juttuja ottanutkin. Ura on antanut minulle käsittämättömiä kokemuksia, joita moni ei koskaan tule saamaan. Täytyy arvostaa tuota matkaa, jonka sain kokea ammattiurheilijana.

Vaikka huippu-urheilu-ura on nyt Larinnon kohdalta loppunut, hän ei usko jättävänsä koskaan liikuntaa tai urheilua. Larinnon tulevaisuus on kuitenkin nyt avoin, eikä hän aio kiirehtiä seuraavaa askeltaan.

Hänellä on opiskelupaikka ammattikorkeakouluun tradenomilinjalle, joten täysin tyhjän päälle hän ei putoa.

Mutta nähdäänkö Ville Larintoa vielämäkihypyn parissa? Tähän hän ei osaa sanoa suoraa vastausta.

– Jollain tapaa voisi olla kiva olla vaikuttamassa muihin urheilijoihin ja junioreihin. Aika näyttää, mitä haluan jatkossa lajin eteen tehdä. Ehkä jollain tasolla olisi kiva olla mukana, hän myönsi.

Suosittelemme

Tuoreimmat