Suora

  • Uimahyppyjen MM, miesten 10 m:n alkukilpailu
  • Uimahyppyjen MM, miesten 10 m:n välierät

Pahaa oloa pakoon palloa potkimalla – Hetemaj’n perhe löysi kodin Suomesta, kun Kosovon painajainen ei päättynytkään: "Yhtäkkiä uutisissa ilmoitettiin, että äidin veli oli tapettu"

Jalkapallosta tuli Hetemaj'n veljeksille Perparimille ja Mehmetille keino paeta elämän karuja kokemuksia. Hetemaj'n perheen tarinasta on nyt tehty dokumentti Kotimaa Kosovo-Suomi.

jalkapallo
Hetemaj't puutarhapalstalla
Hetemaj't puutarhapalstallaKotimaa Kosovo–Suomi-dokumentti

Katso Kotimaa Kosovo-Suomi -dokumentti Yle Areenassa.

Vuonna 1992 Oulun Heikinharjun vastaanottokeskus oli entinen mielisairaala-alue. Sen käytävät muistuttivat rakennuksen menneisyydestä, värimaailma oli karu. Pimeään käytävään tehty värikäs maalaus talosta sateenkaarineen ei tuonut turvallista oloa. Sängyt eivät vastanneet hotellimajoitusta, kerroksen keittiössä värimaailma ja tarvikkeet olivat kaukana nykytrendeistä.

Tähän vastaanottokeskukseen Kosovon albaaniväestöön kuulunut Hetemaj’n perhe muutti pakoon kotimaassaan kokemaansa sortoa. Isä Miftar oli tullut Suomeen jo aiemmin, äiti Emine saapui neljän lapsen kanssa kolme kuukautta myöhemmin.

Lapset Fatlume, Perparim ja Mehmet ymmärsivät jollain tavalla, mikä heitä odotti, mutta he eivät osanneet aavistaa, että matkasta tulisi yksisuuntainen. Pesueen toiseksi vanhimmalle lapselle, Fatbardhelle, asioita sen sijaan kaunisteltiin. Pettymys olikin suuri, kun odotettuja prinsessalinnoja ja barbeja ei ollutkaan.

“Jos kaikki on hyvin Kosovossa, meidän perhe lähtee nopeasti takaisin,” Emine Hetemaj sanoi perhettä haastattelevalle toimittajalle pian saapumisen jälkeen.

Nopea paluu vaihtui kuitenkin vuoden kuluttua muuttoon Helsinkiin. Siellä perhe sai oman asunnon, mutta Kosovon sota oli koko ajan läsnä Hetemaj’n olohuoneessa. Vanhemmat olivat fyysisesti läsnä, mutta mitä enemmän satelliittikanavat toivat tietoa Kosovon tilanteesta, sitä enemmän he olivat henkisesti poissa. Perheen poikien mielestä usein oli helpompi mennä ulos potkimaan palloa kuin olla kotona.

- Yksi päivä pahin pelko toteutui. Yhtäkkiä uutisissa ilmoitettiin, että äidin veli oli tapettu. Siinä samalla hetkellä isä romahti maahan, äiti yritti olla itkemättä, koska tiesi, että isällä oli kovia sydänvaivoja ja astma, ettei kävisi mitään pahempaa. Hän joutui menemään sairaalaan tämän vuoksi. Minä ja “Perpa” mentiin pelaamaan jalkapalloa, Mehmet Hetemaj muisteli Kotimaa Kosovo-Suomi -dokumenttia varten tehdyssä haastattelussa.

- Siinä sai sen hetken pois siitä ajatuksesta, pahasta olosta, mitä oli juuri kuullut.

Jalkapallo piti pojat poissa pahanteosta, mutta samalla siitä kasvoi heille suuri intohimo.

- Joka ilta ennen kuin nukahdin, mietin vain, että haluan, että minusta tulee jalkapalloilija. Haluan pelata ulkomailla ja haluan olla hyvä, Perparim Hetemaj kertoi.

Fatbardhe, Fatlume, Mehmet ja Perparim Hetemaj.
Fatbardhe, Fatlume, Mehmet ja Perparim Hetemaj.Hetemaj'n kotialbumi

Pukinmäen kentältä näkyi Hetemaj’n perheen asuntoon, sillä kerrostalon ylimmästä kerroksesta näkyi Pasilan tv-linkkitornikin. Perheen vanhemmat eivät tarkkailleet, olivatko Perparim ja Mehmet potkimassa palloa kentällä, sillä he luottivat ja tiesivät, että pojat olivat juuri siellä.

Kaksikko haaveili ammattilaisurasta ja aina kun kentän vahtimestarien silmä vältti, he kiipesivät aitojen yli nurmikentälle. Jos nurmikolle ei päässyt, he potkivat palloa viereisellä hiekkakentällä.

Jalkapallo auttoi poikia sopeutumaan Suomeen. Jos koulussa olo tuntui ulkopuoliselta, tunne ei seurannut jalkapallokentälle. Perparim ja Mehmet tekivät vaikutuksen paikalliseen HJK-Malmi -86 -joukkueen valmentajaan, vaikka heillä ei ollut asianmukaisia varusteitakaan.

Pelaamista joukkueessa haittasikin rahan puute, sillä perheen kaikki rahat menivät ruokaan. Joukkue löysi kuitenkin keinot pitää taitavat veljekset mukana, ja vanhemmat pystyivät kuittaamaan harrastuksen tuomia kuluja talkootöillä.

- Se oli upea fiilis, ja nautimme Perpan kanssa joka hetkestä. Tietysti saatiin vähän huonompia kenkiä kuin muut, mutta me ymmärsimme ja arvostimme jo sitä, että saimme edes jotkut kengät. Saimme pelata, olla mukana ryhmässä ja nauttia jalkapallosta, Mehmet sanoi.

Molemmat vanhemmat ovat eläneet sekä Perparimin että Mehmetin uralla tiiviisti mukana niin kotona kuin katsomossa. Hyviä neuvoja on tullut, mutta yhtä lailla moitteita, jos peli ei kulkenut tai harjoitteleminen ei maistunut.

- Jos ei kiinnostanut mennä harjoittelemaan vapaa-ajalla, tuli moitteita, että tuolla teidän ystävänne ovat treenaamassa, miksi te ette ole. “Täällä kotona istutte, ei näin tule pelaajaksi”, Mehmet kertoi.

Perparim ja Mehmet Hetemaj
Perparim ja Mehmet HetemajHetemaj'n kotialbumi

Satojen tuntien harjoittelu kantoi hedelmää molempien Hetemaj’n poikien kohdalla. Perparim pääsi vuonna 2004 pelaamaan HJK:n reservijoukkueeseen Klubi 04:ään ja debytoi HJK:n edustusjoukkueessa 18-vuotiaana. Vuotta nuorempi Mehmet kulki samoja polkuja ja pelasi ensimmäisen Veikkausliiga-ottelunsa vuonna 2006.

Veljesten nykyiset pelinumerot ovat kunnianosoitus vanhemmille, sillä Perparim pelaa numerolla 56 ja Mehmet 58. Numerot tulevat vanhempien synnyinvuosista, Miftar on syntynyt vuonna 1956 ja Emine 1958.

- Minä sain valita ensin, koska menin ensin ulkomaille, AEK Ateenan riveihin vuonna 2006 siirtynyt Perparim kertoi. Mehmet lähti ulkomaille pelaamaan kahta vuotta myöhemmin. Hän kiersi Kreikassa pari vuotta, ennen kuin palasi Italian kautta takaisin Suomeen ja SJK:hon.

Perparimin tie on vienyt Kreikan ja Alankomaiden kautta Italiaan, ja hän on kesästä 2011 lähtien pelannut Serie A:ssa Chievossa.

- Suomesta pois muuttamisessa oli omat plussansa, mutta siinä oli paljon totuttelemista. Periaatteessa ei ole ketään lähellä, pitää olla uudet kaverit ja ihmiset. Suurin ero on siinä, kun ei ole perhettä. Olin tottunut, että äiti jeesaa kaikissa kotitöissä ja siskot myös. Itse vain toin runkoa ruokapöytään ja lähdin lepäilemään, Perparim sanoi.

Ammattilaiskentillä taistelu peliajasta on ollut jopa kovempaa, mitä Perparim oli odottanut, ja se on ollut myös vaikeinta. Perparim haluaa ympäröidä itsensä yleensä ihmisillä, jotka haluavat hänelle vain hyvää.

- Minun on vaikea olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka mukamas haluavat hyvää, mutta eivät kuitenkaan. On ollut tosi vaikea olla oikeasti kaveri jonkun kanssa Italiassa, hän myönsi.

Perparim Hetemaj on joukkueen entisen päävalmentajan Rolando Maran mukaan hiljainen johtaja, joka ei puhu paljon, mutta näyttää esimerkkiä omalla tavallaan tekemällä kovasti työtä niin otteluissa kuin harjoituksissakin. Perparimin mukaan pukuhuone-elämä on erilaista Italiassa kuin Suomessa.

- Varsinkin Italiassa tuntuu, että kaikki kilpailevat keskenään, kuka puhuu enemmän. Suomessa taas kilpaillaan, että kuka on eniten hiljaa.

Ylärivissä vasemmalta Mehmet, Miftar ja Perparim, alarivissä vasemmalta Fatlume, Emine ja Fatbardhe Hetemaj.
Ylärivissä vasemmalta Mehmet, Miftar ja Perparim, alarivissä vasemmalta Fatlume, Emine ja Fatbardhe Hetemaj.Hetemaj'n kotialbumi

Vuonna 1994 jalkapallon MM-kilpailut pelattiin Yhdysvalloissa. Poninhäntäinen Roberto Baggio oli johdattanut Italian viidellä maalillaan loppuotteluun. Finaalissa hänestä tuli epäonnen hahmo, kun hän laukoi pallon rangaistuspotkukilpailussa taivaan tuuliin ja Brasilia vei maailmanmestaruuden.

Tämä loppuottelu oli Perparim Hetemaj’n ensimmäinen jalkapalloon liittyvä muisto. Miftar oli Italian suuri kannattaja. Pojan pääseminen Italian kentille oli isälle iso asia, ja hän halusi nähdä, kun Perparim pelasi Brescian riveissä, mutta matkasta tulikin painajainen.

Miftar Hetemaj oli sairastunut Suomessa ja joutui Italiassa sairaalaan, jossa hän vietti kuukauden päivät. Hetemaj’n sisarukset päättivät maksaa isälleen ambulanssikuljetuksen Suomeen, mutta pari päivää sen jälkeen, kun Miftar saapui Suomeen, hän menehtyi.

- Isä oli aina painottanut, että minun pitää kunnioittaa valmentajia. Heidän sanansa on laki, ja sitä oli vaikea hyväksyä aina. Isän kuoleman jälkeen ajattelin, että minun on pakko onnistua, Perparim muisteli.

Pian isänsä kuoleman jälkeen Perparim teki uransa ensimmäisen maalin Italiassa. Hän omisti sen isälleen.

- Olisin toivonut, että isä olisi nähnyt Perpan ensimmäisen maalin Serie A:ssa. Olen varma, että isä olisi ollut tosi iloinen, jos hän olisi nähnyt, minkälaisen uran Perpa on pystynyt Italiassa tekemään, minkälaisen nimen ja arvostuksen hän on saanut siellä. Se olisi ollut todella suuri kunnia hänelle, Mehmet sanoi.

Hetemaj'n perhe puutarhapalstallaan.
Hetemaj'n perhe puutarhapalstallaan.Kuvakaappaus dokumentista

Ison pahvilaatikon päällä lukee “Komuna Skenderaj” osoitteineen. Lähettäjänä on Perparim Hetemaj. Vastaavia laatikoita lähtee Italian Veronasta Kosovon köyhimpiin kuntiin kuuluvaan Skenderaj’hin ja siellä pääsarjassa pelaavalle KF Drenican joukkueelle kolmesta neljä kertaa vuodessa.

Perparim Hetemaj ei ole unohtanut, mistä hän on kotoisin. Hän haluaa antaa takaisin, ja niinpä hän lähettää kotikuntansa jalkapalloilijoille pelikenkiä, maalivahdin käsineitä, palloja, paitoja.

- Ei ole vielä tullut mestaruuksia siellä. Parempia kenkiä varmaan pitää lähettää, Perparim vitsaili.

- Se on vaan semmonen juttu, se tulee sydämestä. En sitä enempää mieti. On kiva antaa vähän takaisin siinä mielessä, että heilläkin on kivempi pelata paremmilla varusteilla.

Perparim ja Mehmet ovat molemmat kuuluneet Suomen nuorisomaajoukkueisiin, mutta vain Perparim on ollut miesten maajoukkueen vakiopelaajia. Kun Kansainvälinen jalkapalloliitto (Fifa) antoi Kosovolle jäsennyyden, antoi se myös Hetemaj’lle mahdollisuuden siirtyä Kosovon maajoukkueen pelaajiksi.

Sekä Perparim että Mehmet miettivät asiaa pitkään. Kummankin maan edustaminen tuntui oikealta, joten ratkaisu oli molemmille äärimmäisen vaikea. Perparim päätyi edustamaan Suomea, mutta lopetti maajoukkueuransa tammikuussa. Mehmet on pelannut Kosovon A-maajoukkueessa yhden ottelun. Hän ei ole sulkenut ovia kummaltakaan, mutta on hyväksynyt sen, ettei kutsua välttämättä tule kummaltakaan.

- Äiti halusi kummatkin. Hän sanoi, että pelaa kummallekin. Tiedän, että isä olisi aina halunnut, että olisin pelannut Kosovolle. En ole yhtään päivää katunut, että päädyin Suomeen, Perparim sanoi.

- Olen syntynyt Kosovossa ja minulla on albanialainen kasvatus, joten pidän Kosovoa isänmaana. Koska olen kasvanut ja saanut paljon Suomessa, pidän Suomea kotimaana. Tämä on yhtä tärkeä minulle.

Mehmet uskoo, että Miftar-isä olisi loppujen lopuksi ajatellut asian samalla tavoin kuin poikansakin.

- Sanoin Perpalle, että minun mielestäni on oikein, että annat mahdollisuuden kosovolaisille uusille tulevaisuuden tähdille mahdollisuuden pelata, etkä vie heiltä paikkaa.

Jalkapallo on antanut Perparim ja Mehmet Hetemaj’lle mahdollisuuden täyttää unelmansa. Mehmet on onnellinen perheensä kanssa Seinäjoella ja nauttii jokaisesta päivästä, jolloin pystyy harjoittelemaan terveenä.

Peliuransa jälkeen takaisin Suomeen palaavan Perparimin mukaan jalkapalloammattilaisuuden todellisuus on ihan erilainen kuin mitä hän lapsena kuvitteli. Jalkapallon pelaaminen vaatiikin huomattavasti enemmän työtä. Mutta Perparim tekee sen, mitä täytyy.

- Totta kai lapsuuden unelmat ovat täyttyneet. Ei minulla ollut mitään tavoitteita sen suuremmin kuin päästä ulkomaille pelaamaan ja elättää perheeni. Tämä on oikeastaan se, mitä olen toivonut pienestä pitäen.

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat