Jalkapallon MM-kisat ovat Venäjälle ulkopoliitiikan väline – Putinin projektiin käytetään miljardeja, jotta viesti menee kansalle ja koko maailmalle

Jalkapallon MM-kisat ovat tarkoin varjeltu tuote, jolla Venäjä haluaa jälleen todistella mahtiaan.

Kuva: AOP

Miljoonien ihmisten kuviteltu yhteisö näyttäytyy aidompana, kun se esitetään yhdentoista nimellään esiintyvän pelaajan joukkueena.

Näin kuuluu historioitsija Eric Hobsbawmin ajatus jalkapallon arvokisoista, joissa 11 pelaajaa edustaa viheriöllä maataan, ja kansa seuraa katsomossa ja kotisohvilla.

Tuskin mikään tapahtuma sitoo maailmaa yhteen saman asian äärelle niin kuin jalkapallon MM-turnaus. 14. kesäkuuta alkava MM-jalkapallo tuo Venäjälle kuukauden ajaksi miljoonia kisaturisteja. Kisojen aikana peli pääsee keskipisteeseen, mutta television kautta välitettävä tapahtuma on vuosia kestäneellä työllä toteutettu huoliteltu tuote.

Venäjän asema isäntänä on ollut kiistanalainen puheenaihe (siirryt toiseen palveluun). Tutkijoiden mukaan MM-kisojen avulla on tarkoitus muokata Venäjän imagoa ulkomailla ja toisaalta vankistaa sekä valtion asemaa että uskottavuutta kansainvälisen yleisön silmissä. Kriisien keskelläkin Venäjä haluaa esiintyä vahvana ja modernina valtiona, jolla on edellytykset järjestää maailman seuratuimpia tapahtumia.

– Niillä voidaan pyrkiä vahvistamaan Venäjän kansallista asemaa, lisäämään houkuttelevuutta esimerkiksi matkailumaana sekä tietysti osoittamaan Venäjän urheilujärjestelmän voimakkuutta ja vahvuutta, sanoo tutkijatohtori Piia Koivunen Turun yliopistosta.

Venäjä on usein kritisoinut länttä, mutta suurvalta on omaksunut MM-jalkapallon kaltaisten megatapahtumien länsimaisen perinteen. Presidentti Vladimir Putin on ollut valmis rikkomaan tapojaan hakuprosessien pönkittämiseksi. Kansainväliset haastattelunsa yleensä venäjäksi antava valtionpäämies on ollut itse vauhdittamassa hakemuksia ja puhui Kansainväliselle olympiakomitealle englanniksi saadakseen vuoden 2014 olympialaiset Sotshiin.

Halpoja hankkeet eivät ole. Tulevien MM-kisojen alla on panostettu isäntäkaupunkeihin ympäri Venäjää. Lopulliset 11 kisakaupunkia ovat laajalta alueelta Venäjän eurooppalaisesta osasta, pohjoisimpana Pietari, eteläisimpänä Sotshi, läntisimpänä Kaliningrad ja itäisimpänä Jekaterinburg. Kauimpana toisistaan sijaitsevat Kaliningrad ja Jekaterinburg, jotka erottaa 3100 kilometriä.

Stadioneista suurin osa on rakennettu tyhjästä. Rakennus- ja remontointibudjetiksi arvioitiin kaikkiaan 3,82 miljardia dollaria. Nämä lukemat kuitenkin ovat muuttuneet usein. Viime syksynä venäläiset kertoivat kisojen kokonaiskustannusten kasvaneen noin 12 miljardiin dollariin.

Pietariin rakennettiin 67 000 katsojaa vetävä stadion. Sille asetettiin noin 250 miljoonan dollarin budjetti, joka kuitenkin ylittyi lopulta jopa viisinkertaisesti. Alihankkijoiden loputtoman ketjun, siirtotyöläisten armeijan ja kaasu- ja öljy-yhtiö Gazpromin rahoituksen leimaama projekti valmistui noin yhdeksän vuotta myöhässä miljardiluokan kustannuksin.

Pietarin 67 000 katsojaa vetävällä jalkapallostadionilla pelataan alkulohkopelien lisäksi muun muassa toinen välierä ja pronssiottelu. Kuva: AFP / Lehtikuva

Imagon rakentamista

Sotshin kisoja pidettiin onnistuneina, vaikka eksoottiset olosuhteet tuskastuttivat esimerkiksi lumilautailijoita auringon sulattaessa hankien sekaan lätäköitä. Venäjä oli kisojen mitalitaulukon ykkönen ainoana maana, joka keräsi yli 30 mitalia. 33 palkintokorokesijan potti alkoi kuitenkin sulaa keinoluntakin ankarammin, kun laajamittainen doping-skandaali purkautui julkisesti.

Tutkijoiden mielestä pelkkä tapahtuma ei vielä riitä. Se on tärkeä väline ulkopoliittisesti, mutta vielä vahvemman viestin antaa kotoisissa maisemissaan maailman parhaita vastaan menestyksekkäästi kamppaileva Venäjä.

– Kyllä esimerkiksi juuri Sotshissa Venäjällä oli selkeä pyrkimys myös päästä sinne mitalitilaston kärkeen. Kisat täytyy itsessään pystyä järjestämään menestyksekkäästi, jotta niillä olisi positiivisia vaikutuksia myöhemmin, mutta eivät merkitykset missään tyhjiössä synny. Koko ympäröivä maailma, erityisesti ulkopolitiikan tapahtumat, vaikuttavat siihen ja isäntämaan imagoon, Koivunen sanoo.

– Järjestäminen on pääasia. Siinä tärkeintä on tunnustus, joka saadaan muulta maailmalta. Menestyminen saa erityisesti oman kansan tyytyväiseksi. Monet järjestelmät, niin demokraattiset kuin diktatuuritkin, ovat huomanneet urheilun käyttöpotentiaalin myös tässä mielessä, huomauttaa Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares.

Kuva: AFP / Lehtikuva

"Punakoneesta" oppia

Urheilu ja politiikka ovat kulkeneet käsi kädessä jo vuosikymmeniä. Olympialaisten boikotit ja esimerkiksi MM-jalkapallon lahjontakohut ovat varjostaneet suurtapahtumia pitkään ja järisyttäneet Kansainvälisen jalkapalloliiton johtoa.

– Poliittinen kytkentä on pantu merkille jo aiempinakin vuosikymmeninä, ja sitä on pystytty käyttämään hyväksi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksa suljettiin kaksista seuraavista kisoista ja jalkapallotoiminnasta, ja Benito Mussolini sekä Adolf Hitler järjestivät itse suurkisat, Vares sanoo.

Joidenkin arvioiden mukaan niin Sotshi kuin MM-jalkapallokin saavat Putinin toiveissa ainakin venäläiset unohtamaan korruption ja ulkopoliittisen epävarmuuden. Yhteisöllisyyttä on aiemmin luotu urheilumenestyksen avulla lähes kaikkialla, poliittisiin tarkoituksiin sitä on hyödynnetty muun muassa Italiassa ja Saksassa.

Italiassa Mussolini perusti maan ensimmäisen kansallisen jalkapallosarjan ja maajoukkueesta tuli vahvan maskuliinisuuden symboli, joka myös niitti menestystä kansainvälisillä kentillä. Vuonna 1936 Saksa isännöi ”Hitlerin olympialaisia”, joita varten maahan rakennettiin paljon uutta. Myöhemmin Itä-Saksassa urheilu valjastettiin järjestelmällisesti oman identiteetin luomiseen ja sosialististen kansalaisten kasvattamiseen. Venäjällä monen tunnetun seuran taustat ovat esimerkiksi armeijan tai lainvalvojien joukkueina. Ajan myötä Neuvostoliiton jääkiekkojoukkueesta tuli edustamansa järjestelmän vahva symboli, jonka mittelöt erityisesti Kanadan kanssa ovat yhä ohittamaton osa lajihistoriaa.

Neuvostoliitossa ei aluksi arvostettu urheilua, mutta sitten opittiin, että sillä pystytään hallitsemaan joukkoja ja että kansalta ei kannata kieltää kaikkia asioita, joista se selvästi pitää.

Vesa Vares

”Punakoneen” juuret olivat toisen maailmansodan jälkeisessä Neuvostoliitossa, joka valtavin panostuksin alkoi kehittää valtakunnallista urheilujärjestelmää. Jääkiekkomaajoukkue luotiin käytännössä tyhjästä 1940-luvulla, ja jo seuraavalla vuosikymmenellä Neuvostoliitto saavutti olympia- sekä MM-kultaa. Pelaajat olivat käytännössä jääkiekkoammattilaisia, joille annettiin nimelliset ammatit amatööristatuksen takaamiseksi. Moskovalaisesta TsSKA:sta tuli seuratason lippulaiva parhaine pelaajineen ja poikkeuksellisen ankarine harjoitusaikatauluineen.

– Neuvostoliitossa ei aluksi arvostettu urheilua, mutta sitten opittiin, että sillä pystytään hallitsemaan joukkoja ja että kansalta ei kannata kieltää kaikkia asioita, joista se selvästi pitää. Se on ollut myös ongelma siinä mielessä, että urheilua ei sinänsä voi ihan sellaisenaan säännöstellä. Kylmän sodan aikana oli hyvin tärkeää kilpailla läntisen järjestelmän kanssa ja osoittaa sosialistisen järjestelmän paremmuus, Vares summaa.

Kuva: AOP

Jääkiekko hallitsijan suosiossa

Venäjällä pyrkimykset järjestää suuria kansainvälisiä tapahtumia ovat lisääntyneet erityisesti Putinin valtakaudella. Sotshin olympialaisten ja MM-jalkapallon lisäksi maa on hakenut ja järjestänyt lukuisia muitakin kansainvälisiä arvokisoja, kuten alle 20-vuotiaiden naisten MM-jalkapallokisat vuonna 2006 ja vuoden 2013 kesäuniversiadit. Lisäksi Venäjä on pyrkinyt isännöimään kansainvälisiä tapahtumia urheilun ulkopuolelta, esimerkiksi huippukokouksia.

– Esimerkiksi kylmän sodan aikana Neuvostoliitto järjesti megatapahtumista ainoastaan Moskovan olympialaiset. 2000-luku ja Putinin presidentti- sekä pääministerikaudet ovat ajanjakso, jona Venäjä on järjestelmällisesti pyrkinyt järjestämään erilaisia megatapahtumia, sanoo Koivunen.

– Megatapahtumat ovat yleisesti globaaleja tapahtumia, jotka keräävät maailmanlaajuisen mediahuomion, niillä on suuria kustannuksia ja niihin liittyy paljon erilaisia rakennushankkeita. Ne ovat tapahtumia, joissa isäntämaa pääsee valokeilaan, joka mahdollistaa omien tavoitteiden ja oman maan esittelyn.

Putinin presidentti- sekä pääministerikaudet ovat ajanjakso, jona Venäjä on järjestelmällisesti pyrkinyt järjestämään erilaisia megatapahtumia.

Piia Koivunen

Isännyyksien avulla Venäjä on pyrkinyt esittäytymään vahvana ja vähintäänkin tasavertaisena valtiona länteen nähden. Se on myös ollut valmis satsaamaan kisoihinsa paljon. Sotshin kisojen järjestäminen maksoi moninkertaisesti enemmän kuin aiemmat talviolympialaiset. Urheilullisesti Neuvostoliiton valtiollisen järjestelmän perintö on vahva, ja venäläisillä on kova tarve voittaa kansainvälisillä areenoilla.

Parin viimeisen vuosikymmenen aikana jääkiekko on noussut Venäjällä yhä tärkeämmäksi lajiksi osin juuri edellä mainituista syistä, vaikka kansan suosiossa jalkapallo on ollut perinteinen ykköslaji. Lisäksi jääkiekon vahvan aseman taustalla ovat hyväntekeväisyysotteluissa pelanneen ja MM-kultajoukkueiden kanssa juhlineen presidentin omat mieltymykset.

– Neuvostoliitossa jalkapallo ei ollut mikään ensisijainen laji, vaan ajatuksena oli menestyä olympialaisissa ja saada mahdollisimman paljon mitaleja siellä. Jääkiekosta tuli sitten punakoneen myötä symbolisesti merkittävin. Jääkiekko on yhä etusijalla, osin siksi, että se on Putinin eniten arvostama laji, ja toiseksi, koska se on paljon perinteikkäämpi ja siinä on helpompi menestyä, Vares kertoo.

Vladimir Putin on innokas jääkiekon seuraaja ja harrastaja. Kuva: AOP

Jääkiekkomenestys on jatkunut Neuvostoliiton jälkeenkin, mutta jalkapallossa Venäjä ei vieläkään ole saavuttanut kansainvälistä huippua. Sinnekin on pyritty monin keinoin, kuten valtiojohdon suosiossa olevien oligarkkien rahoittamien jalkapalloseurojen miljoonahankinnoilla. Esimerkkinä voi toimia Anzhi Mahatshkala, joka vuonna 2011 omistajanvaihdoksen jälkeen hankki muiden muassa Samuel Eto’on, Willianin sekä Lassana Diarran ja palkkasi Guus Hiddinkin valmentajakseen. Pari vuotta myöhemmin miljardööriomistaja päätti leikata budjetin kolmasosaan ja joukkue putosi pääsarjasta.

Hollantilainen Hiddink on toiminut myös Venäjän maajoukkueen päävalmentajana. Hänen alaisuudessaan Venäjä eteni EM-lopputurnauksessa alkulohkostaan jatkoon ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran. MM-lopputurnauksessa maa on pelannut kolmesti sijoittuen parhaimmillaan 18:nneksi.

– Jalkapallo oli jo Neuvostoliiton aikana maailmanlaajuisesti niin tärkeä laji, että siinäkin oli yritettävä pärjätä, koska kyse oli järjestelmän uskottavuudesta. MM-kisojen järjestäminen tuo aivan huikean näkyvyyden. Kisat näkyvät maailmanlaajuisesti joka tapauksessa ja valtaosa kansoista on kiinnostunut, joten pitää olla näkyvä ja yrittää menestyä, vaikka viimeiset parikymmentä vuotta onkin mennyt Venäjällä vähän heikosti, Vares sanoo.

Kaksi vuotta sitten Ranskan isännöimä turnaus oli Venäjälle suuri pettymys, joka päättyi Slovakia- ja Wales-tappioiden jälkeen alkulohkon jumbosijaan. Kansainvälisesti Venäjä nousi otsikoihin huligaaneiksi leimatuista kannattajistaan, jotka ottivat verisesti yhteen muun muassa brittifanien kanssa. Venäläisessä mediassa näitä kannattajia kuitenkin kiiteltiin enemmän kuin joukkuetta.

– Se kertoo nationalistisesta ja länsivastaisesta hengestä. Venäjällä halutaan aina todistaa, että se on vanha tosimiesten maa, joka pärjää nimenomaan fyysisesti ja jota ei tule aliarvioida. Tämän vuoksi myös nämä huligaanit oli mahdollista nähdä tässä valossa Venäjän kunnian puolustajina, Vares selittää.

Kuva: AOP

Tavoitteena puhtoinen mediatuote

MM-kisojen aikana sekä Venäjä että Fifa pyrkivät luomaan kaikista tapahtumista mahdollisimman puhtoisen kuvan. Vaikka ulkomailta tulee kritiikkiä, Venäjälle tulevat viestit pyritään suodattamaan ja käyttämään sisäisen koheesion rakentamiseen. Varsinaiset kisa-alueet ovat tarkoin suunniteltuja ja valvottuja, rajattuja ja seesteisiä alueita, jotka eristetään mahdollisilta mielenosoittajilta. Alueelle halutaan yhteisen juhlan tuntu, ja se täytetään yhdessä tarkoin valikoitujen yhteistyökumppaneiden kanssa.

Fifa pyrkii muutoinkin huolellisesti välttämään negatiivisia kuvia tai uutisointia tärkeimmän tuotteensa ympärillä. Kisaisäntien on sitouduttava tarkkoihin ehtoihin, joista osa on vuotanut viime vuosina myös julkisuuteen. Fifa muun muassa vaatii monien lainsäädännöllisten ehtojen täyttämistä, kuten verovapauksia Fifalle ja sen kumppaneille sekä työlakien sopeuttamista kisojen sujuvan järjestämisen takaamiseksi. Etelä-Afrikan kisojen yhteydessä Fifa puuttui Kapkaupungin suunnitelmiin isännöidä otteluja Athlonen stadionilla, koska se ei halunnut esimerkiksi köyhän asuinalueen näkyvän tv-yleisölle. Kaupunki joutui taipumaan sopimusehtojen edessä ja Kapkaupunkiin rakennettiin uusi stadion, jota on sittemmin vaadittu purettavaksi vähäisen käytön vuoksi.

Venäjälle lähtökohdat tulevaan kesään ovat jokseenkin huonommat kuin vuoden 2014 talviolympialaisten alla. Kriisi Ukrainassa ja sota Syyriassa ovat kiristäneet tilannetta jo vuosia, hiljattain jännitteitä ovat lisänneet myös väitetty sotkeutuminen Yhdysvaltojen presidenttivaaleihin ja entisen venäläisvakoojan murhayritykseen Iso-Britanniassa. Urheilupiirien sisällä dopingkohu langettaa varjonsa Venäjän ylle vielä pitkään, varsinkin kun skandaalin myötä elinikäisen pannan olympialaisiin saanut Vitali Mutko oli jalkapalloturnauksen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja. Entinen urheiluministeri valittiin vuonna 2015 myös Venäjän jalkapalloliiton puheenjohtajaksi, mutta nyt hän on virallisesti syrjässä kisoista, mutta läsnä kulisseissa.

Venäläisillä on paineita osoittaa olevansa yhtä hyviä ja pystyvänsä tekemään asioita paremmin kuin ne, jotka heitä arvostelevat.

Vesa Vares

Jännitteet vaikuttavat juuri muiden maiden Venäjä-kuvaan. Kisoilla on määrä esitellä Venäjän taloudellista mahtia, urheilullista suorituskykyä, kulttuuria ja luontoa. Kansa halutaan osallistaa mukaan ”yhteiseen isännyyteen” ja ottamaan maailma vieraakseen, mutta samalla aktivistit ja protestoijat vaiennetaan jo hyvissä ajoin ennen kisoja.

– Esimerkiksi Sotshissa Venäjällä oli selkeä pyrkimys päästä mitalitilaston kärkeen. Kisat täytyy itsessään järjestämään menestyksekkäästi, jotta niillä olisi positiivisia vaikutuksia myöhemmin, mutta eivät merkitykset missään tyhjiössä synny. Koko ympäröivä maailma, erityisesti ulkopolitiikan tapahtumat, vaikuttavat siihen ja isäntämaan imagoon, Koivunen sanoo.

– Yleinen venäläinen näkemys on, että länsi aina sortaa Venäjää. Venäläisillä on paineita osoittaa olevansa yhtä hyviä ja pystyvänsä tekemään asioita paremmin kuin ne, jotka heitä arvostelevat. Ulko- ja sisäpolitiikka kulkevat käsi kädessä, mutta näkisin, että ulkopoliittinen merkitys menee tässä edelle, näkee Vares.

Lue myös: