Koe uusi yle.fi

Suora

  • Urheilukierros
  • Parayleisurheilun EM, 1. kilpailupäivä
  • The International 2018
  • Urheiluruutu
  • Ensimmäinen kilpailupäivä
  • Urheiluruutu

Henrik Dettmannin kolumni: Näin vierestä, miten perinteinen saksalainen jalkapallo tuhoutui

Saksan MM-pronssille koripallossa luotsannut Henrik Dettmann kertoo kolumnissaan, miten perinteet kahlitsivat maan jalkapalloa vielä 20 vuotta sitten. Sitten oivallettiin, että robotit eivät palloile, vaan elävät ihmiset.

FIFAn jalkapallon MM 2018
Henrik Dettmann
AOP

Vanhat urheilustereotypiat kertovat, että Brasilia luottaa yksilöpelaajien virtuositeettiin, Saksa pelaa mekaanista suoritusjalkapalloa ja Nigeria puolustaa sääntöjen rajamailla. Pitävätkö nämä stereotypiat paikkansa enää globalisaation aikakaudella?

Kun valmistauduimme syksyllä 1995 koripallomaajoukkueen kanssa kohtaamaan Makedonian EM-karsinnoissa, pyysin apuvalmentajaani Robert ”Petteri” Peterseniä katsomaan Makedonian ottelunauhan ja arvioimaan sitä minulle. Päivää myöhemmin Petteri löi nauhan kouraani ja summasi: ”Tyypillistä makedonialaista koripalloa”. Mentorini kieli poskessa lausumilla sanoilla oli viisas piilomerkitys. Jokaisella joukkueella ja pelityylillä on selkeästi tunnistettavat juurensa, jotka ulottuvat joukkueessa toimiviin yksilöihin; eläviin ihmisiin, joilla on oma kasvatus- ja kulttuuritausta. Kukaan ei tule tyhjiöstä. Kun tänä päivänä joukkueeni valmistautuu peliin, VHS-nauhojen sijaan tieto on muutaman klikkauksen takana. Pelaajat ja valmentajat sukkuloivat maasta toiseen ketterämmin kuin koskaan, eikä tiedolla ole enää kotimaata – tieto on pilvessä. Tämä on muuttanut kaiken inhimillisen tekemisen dynamiikkaa.

Hymy kohosi kasvoilleni kesällä 2014, jolloin Saksa seppelöitiin jalkapallon maailmanmestariksi Mario Götzen laukauksella. Maali palautti mieleeni muistoja vuosista 1997–2003, jolloin toimin Saksan koripallomaajoukkueen valmentajana ja näin vierestä, kuinka Der Bundestrainer Berti Vogts luotsasi kaikki langat käsissään Saksaa kohti vuoden 1998 MM-fiaskoa. Vogtsin komennossa Saksa pelasi perinteistä saksalaista jalkapalloa; pelaajat olivat robotteja, joita valmennettiin samalla tavalla kuin ”Terrieriä” oli valmennettu 30 vuotta aikaisemmin. Kisojen jälkeen menestymättömyyden syy vieritettiin perinteiden mukaan valmentajan niskaan. Seuraava ex-maajoukkuepelaaja Rudi Völler sai mahdollisuuden Erich Ribbeckin lyhyeksi jääneen pestin jälkeen, mutta hänkin luovutti 2004 EM-kisojen jälkeen huomattuaan, että perinteisen saksalaisen jalkapallon pelityylin seinä oli hänelle liian vahva kaadettavaksi.

Muutos nähtiin vasta Jürgen Klinsmannin aikakaudella. Klinsmannin nimitys noudatti vanhoja saksalaisia perinteitä siinä mielessä, että Saksan jalkapalloliiton johtoporras luotti kovapäisesti ex-pelaajien oppeihin. Klinsmann oli kuitenkin poikkeus – hän oli ammentanut valmennusoppinsa Yhdysvalloista. ”Piilaakson eteläkärjessä” hän oli nähnyt, miten moderni asiantuntijaorganisaatio toimii jakamalla vastuun eri alojen asiantuntijoille. Hylättyään vanhat oppinsa Saksa palasi MM-mitalipeleihin 2006. Kahdeksan vuotta myöhemmin maa juhli MM-kultaa.

Vuonna 1997 sain mahdollisuuden lanseerata Saksan koripallomaajoukkueeseen pohjoismaista, asiantuntijavetoista valmennusmallia. Työnsarka oli helpompi kuin jalkapalloympyröissä, koska koripallolla oli vähemmän menneisyyden painolastia ja innovatiivisempi toimintaympäristö kuin jalkapalloympyröissä. Eräs kollegani totesi vuoden 2002 MM-pronssin jälkeen leikkisästi: ”Te pärjäätte niin hyvin, kun teillä on niin vähän saksalaisia.” Hän viittasi pelaajieni taustaan – heistä puolella oli sukujuuria Afrikassa, Italiassa, Turkissa tai entisessä Jugoslaviassa. Käänsimme asetelman toisinpäin: saksalaisuuden määritelmä muuttuu, ja sen pitääkin muuttua.

Robotit eivät palloile, vaan sen tekevät elävät ihmiset. Kylmän sodan Saksa ei ole vuosituhannen vaihteen kansainvälinen Saksa. Avasimme koripallomaajoukkueen kanssa rohkeasti ovet maailmalle, koska näimme siinä menestymisen mahdollisuuden. Der Spiegel kirjoitti artikkelin, jossa meitä nimitettiin maan ensimmäiseksi monikulttuuriseksi joukkueeksi. Saksan jalkapallomaajoukkue toisti saman kymmenen vuotta myöhemmin – karisti menneisyyden haamut ja hyppäsi rohkeasti kohti tulevaa.

Maailma muuttuu ja suuret ihmisjoukot liikkuvat sinne, missä elämän edellytykset ovat paremmat. Ihmiset oppivat toisiltaan ja omaksuvat toistensa tapoja. Petteri Petersen on edelleen oikeassa: globaalissa maailmassa joukkueen jäsenet tuovat kukin oman taustansa ja tarinansa yhteiseen käyttöön ja muodostavat yhtenäisen identiteetin, joka rakentaa joukkueen. Tämän vuoden MM-kisoissa ei enää nähdä perinteistä saksalaista tai brasilialaista jalkapalloa.

Kiitos nykyajan valmennustietoisuuden, parhaat yksilöt eivät vie automaattisesti joukkuettaan edes mitaleille. Parhaiten menestyvät joukkueet, jotka ovat ymmärtäneet globalisoituvan maailman pelisäännöt ja löytäneet identiteettinsä niissä puitteissa. Mestaruuden voittaa hyvien yksilöiden kokonaisuus, jolla on vahva kemia ja ennakkoluuloton kyky sekoittaa erilaisia pelillisiä elementtejä kaikkialta maailmasta.

Henrik Dettmann on Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja, joka luotsasi Saksan MM-pronssille 2002. Hän on vakiovieras Urheiluhullut-ohjelmassa, joka kuullaan maanantaisin Radio Suomessa klo 18.05. Tänään Dettmann keskustelee jalkapallon MM-kisoista HJK:n jalkapallojohtajan Juho Rantalan ja juontaja Jussi Paasin kanssa.

Lue myös:

Marianne Miettisen kolumni: Valmentajana voit sanoa lapselle yhden asian, joka muuttaa toisen ihmisen elämän

Mikä yhdistää Patrik Lainetta, Lauri Markkasta ja Pikkuhelmareita? Voittajatyyppien sukupolvi uudistaa täydellisesti Suomen urheilukulttuurin

Huippututkija hämmästelee: Urheilijasta tulee Suomessa helposti asiantuntija yhdellä mitalilla – "Se on surullista"

Suosittelemme

Tuoreimmat