Hyppää sisältöön

Ainoana tyttönä poikien pukukoppiin uskaltautunut Eveliina Summanen vähät välitti vastustajien huudoista ja mustelmista kropassa – maajoukkueessa loistanut pelaaja kertoo, miten hänestä tuli suomifutiksen nouseva tähti

HJK:n keskikentän moottori Eveliina Summanen on toistuvasti pyrkinyt astumaan mukavuusalueensa ulkopuolelle. Se on vienyt hänet kansainvälisen läpimurron kynnykselle.

Ensimmäiset MM-karsintaottelunsa pelannut Eveliina Summanen tuuletti maaliaan Serbiaa vastaan 12. kesäkuuta. Kuva: AOP

Lappeenrannassa hän on ollut tähti jo pitkään. Lahjakkaasta jalkapalloilijasta Eveliina Summasesta on kohuttu siellä ala-asteikäisestä lähtien.

Valtakunnallisesti Summasesta on vasta tulossa tähti. Summasen nimi nousi suomalaista jalkapalloa seuraavien huulille kesäkuussa, kun hän tykitti komean kaukolaukauksen Serbian verkkoon MM-karsinnoissa.

Ottelua oli pelattu runsaat 80 minuuttia, kun Summanen sai pallon tyhjään tilaan keskialueella. Hän tunnisti tilanteen, tökkäsi palloa hieman eteenpäin ja viritti noin 30 metristä laukauksen, joka kimposi yläriman ja Serbian maalivahdin Milica Kosticin kautta verkkoon.

– Siinä oli vähän onnea mukana, mutta fiilis oli aika mieletön sen maalin jälkeen. Toisaalta ottelua oli vielä jäljellä, joten liikaa ei voinut nauttia, Summanen sanoo.

Ottelun viimeiseksi jäänyt 2–0-osuma merkittiin lopulta Serbian omaksi maaliksi. Summanen, 20, antoi joka tapauksessa sellaiset näytöt, ettei häntä varmasti sivuuteta keskustelusta, kun Suomen maajoukkueen avauskokoonpanon paikkoja seuraavan kerran jaetaan.

– Evestä kertoo aika paljon, että hän pystyi maajoukkuepeleissä tekemään samoja asioita, joita hän tekee harjoituksissa ja liigaotteluissa. Hän pystyi säilyttämään tasonsa ja pelaamaan omien vahvuuksiensa kautta, Summasta HJK:ssa valmentava Joonas Rantanen sanoo.

Helmarit tuulettaa
Eveliina Summasen kaukolaukaus Serbian verkkoon

Pelkällä lahjakkuudella Summanen ei tähän pisteeseen ole päässyt. Hän on toistuvasti hakeutunut oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, mikä on kunnollisen kehittymisen edellytys.

Tässä jutussa Summanen kertoo, miten hänestä on tullut Naisten Liigan tähti ja maajoukkuetason keskikenttäpelaaja.

Ensimmäinen askel – pelaaminen poikia vastaan

Summanen meni ensimmäistä kertaa toden teolla epämukavuusalueelleen kesällä 2014, kun hän 16-vuotiaana asteli lappeenrantalaisen PEPOn poikien B-juniorijoukkueen pukukoppiin.

Summanen alkoi pelata ainoana tyttönä poikien joukkueessa, jonka pelaajista suurin osa oli vanhempia kuin hän.

– Se oli iso muutos. Tyttöjen ja poikien treenit ja pelit ovat aika eritasoisia kovuudeltaan. Ensimmäisissä treeneissä sai tuntea sen kovuuden. Pojat eivät yhtään varoneet, mikä oli hyvä asia, Summanen kertoo.

Summanen oli aikaisemmin pelannut PEPOn edustusjoukkueessa naisten Kakkosta. Haastetta lisätäkseen hän oli harjoittelut välillä myös nuorempien poikien kanssa. Summanen pärjäsi noissa treeneissä hyvin, joten hän kysyi, pääsisikö hän kokeilemaan B-poikien harjoituksiin.

Hän ehti olla mukana treeneissä vain pari kertaa, kun valmentaja kysyi mukaan turnaukseen. Summanen lähti, ja jäi joukkueeseen lopulta kahdeksi vuodeksi.

– Lappeenrannassa ei ollut naisten ja tyttöjen tasolla kovaa joukkuetta. Poikien kanssa pelaaminen oli minulle melkein ainoa vaihtoehto kehittyä Lappeenrannan suunnalla, Summanen sanoo.

Piti hyväksyä, että olin tavallaan yksin joukkueessa.

Eveliina Summanen

Alku PEPOn B-pojissa oli Summaselle jatkuvaa taistelua. Suurin osa joukkuekavereista oli Summasta parempia pelaajia, mutta sellainen asetelma kehitti.

Haasteet eivät olleet pelkästään pelillisiä. Ajat ja asenteet muuttuvat, mutta tyttö poikien sarjassa herättää yhä tavallista enemmän huomiota.

– Eihän se helppoa ollut, kun joukkueessa ei ollut ketään muuta naispuolista henkilöä. Piti hyväksyä, että olin tavallaan yksin joukkueessa, Summanen muistelee.

PEPOn pelipaita löytyy yhä Summasen vaatekaapista. Kuva: Yle

Pojat ottivat kuitenkin hyvin vastaan. Pukukopissa oli paljon Summasen koulukavereita, joten täysin tuntemattomaan maailmaan hän ei hypännyt.

Enemmän Summasen sukupuoleen kiinnittävät huomiota vastustajat.

Suomalaisessa jalkapallossa on yhä paljon konservatiivista ajattelua, mitä tulee sukupuolirooleihin. Yle Uutiset kertoi kesäkuussa, kuinka juniorityttöjä ei haluttu päästää poikien piirisarjaan.

– Olen kuullut kaikenlaista. Yksi joukkue, paikallisvastustaja Kouvolasta, jäi mieleen. Heiltä tuli aika ikävää kommenttia, mutta se ei ole jäänyt painamaan mieltä, Summanen kertoo.

Toisaalta Summanen sai kahden PEPOn pojissa viettämänsä vuoden aikana paljon myös positiivista palautetta omilta ja vastustajilta, kun peli kulki.

Toinen askel – Mäkelänrinteen urheilulukio

Summanen oli ala-asteella, kun hän ensimmäisen kerran kuuli Helsingissä sijaitsevasta urheilulukiosta. Siitä lähtien oli selvää, että hänestä tulisi märskyläinen.

Summasesta välittyy kuva, että hän on rakentanut omaa jalkapallouraansa määrätietoisesti jo pienestä pitäen. Hän on tiennyt, että Lappeenrannasta on lähdettävä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, jos haluaa kehittyä.

Syksyllä 2014 Summanen muutti 16-vuotiaana yksin Helsinkiin ja aloitti Mäkelänrinteen urheilulukion.

– Se oli ensimmäisiä askeleita epämukavuusalueelle, kun asuin eri kaupungissa yksin. Oli jännittävää tulla isoon kaupunkiin, mutta koulu auttoi rytmittämään elämää, kun oli sellainen selkeä jokapäiväinen asia, jota tehdä.

Koti-ikävästä Summanen ei kärsinyt, koska hänellä oli mahdollisuus käydä perheen luona Lappeenrannassa joka viikonloppu.

Elämä Helsingissä oli kuitenkin aluksi yksitoikkoista. Koulu mahdollisti täysipainoisen jalkapalloharjoittelun, joten päivät pyörivät kahden asian ympärillä. Hiljalleen Summanen tutustui uuteen kotikaupunkiinsa ja elinpiiri alkoi laajentua.

Valkolakin viime syksynä saanut Summanen entisen lukionsa edessä. Kuva: Yle

Kolmas askel – läpimurto HJK:ssa

Summanen oli jo sopeutunut helsinkiläiseen elämänmenoon, kun hän teki Naisten Liigassa pelaavan Helsingin Jalkapalloklubin kanssa sopimuksen syksyllä 2015.

Hän sai HJK:ssa peliaikaa heti ensimmäisellä kaudellaan, mutta isompaa vastuuta hän alkoi ottaa viime kesänä. Hyvä kausi päättyi voitonjuhliin Suomen Cupin finaalissa ja vuoden lopuksi juhlistettiin vielä ylioppilaslakkia.

– HJK on ollut tähän mennessä hyvä ratkaisu, askel uudelle epämukavuusalueelle. Meillä on todella kova taso ja kilpailu treeneissä. Yhtään ei voi löysäillä, Summanen sanoo.

HJK:n päävalmentajan Joonas Rantasen mukaan Summanen on tänä kesänä tehnyt lopullisen läpimurtonsa Naisten Liigan eliittiin. Summanen pelaa entistä tasaisemmin ja sen myötä tehoja tulee enemmän.

– Hän on viime kuukausien aikana kehittynyt hurjasti. Se liittyy henkiseen kehitykseen ja kasvuun ihmisenä, mitä on tapahtunut paljon parin vuoden aikana, Rantanen sanoo.

– Hän ottaa vastuun omista asioistaan kentän ulkopuolella ja se näkyy futiskentällä. Hänen pelaamisensa on paljon kypsempää. Myös fyysiset ominaisuudet ovat parantuneet, niin kestävyys kuin voima, ja sitä kautta myös nopeutta ja räjähtävyyttä on tullut lisää.

Neljäs askel – maajoukkue

Suomen naisten maajoukkueen päävalmentaja Anna Signeul huomioi Summasen loistavan alkukauden ja antoi hänelle rohkeasti vastuuta kesäkuun alun MM-karsintaotteluissa.

Viime kesänä maajoukkuedebyyttinsä tehnyt Summanen pääsi ensimmäistä kertaa avauskokoonpanoon karsintapeleissä.

Komea kaukolaukaus Serbian verkkoon oli vain jäävuoren huippu. Summasen kokonaisvaltainen pelaaminen oli erinomaisella tasolla Itävaltaa ja Serbiaa vastaan.

– Haluan vakiinnuttaa paikkani maajoukkueringissä. Se on ihan ensimmäinen tavoite. Täytyy olla sillä tavalla realistinen, että siellä on paljon muitakin hyviä pelaajia, Summanen sanoo.

Eveliina Summanen esiintyi hyvin myös Itävaltaa vastaan kesäkuussa. Kuva: AOP

Summanen pystyi välittömästi vastaamaan kansainvälisen huippufutiksen fyysiseen vaatimustasoon. Hän uskoo, että fyysinen valmius on peruja PEPOn poikien B-junioreissa vietetyistä vuosista.

– Pojat alkavat 17–18-vuotiaina olla aika isoja. Siellä piti vääntää ja ottaa iskuja vastaan. Uusia mustelmia tuli joka treeneissä ja peleissä. Se näkyy nykyään pelityylissäni, että pystyn vääntämään eri tilanteissa, Summanen sanoo.

Summanen ei suinkaan ole ainoa nuori naispelaaja, jolta löytyy paljon pelejä poikien sarjoissa. Esimerkiksi huippulupaava Vilma Koivisto, 15, on pelannut koko ikänsä myös poikia vastaan.

– Oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että poikien kanssa pelaaminen tekee hyvää ja voin suositella sitä, Summanen toteaa.

Milloin on viidennen askeleen vuoro?

Tässä vaiheessa tarinaa lienee käynyt selväksi, että Summanen tekee elämänsä suuret päätökset jalkapallon ehdoilla. Hän tekee niin, koska hänen tavoitteensa on pelata ammattilaisena ulkomailla.

Keskikentän keskustassa pelaava Summanen on pelaaja, jolta löytyy osaamista sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan. Hänen vahvuutensa ovat pallollisessa pelaamisessa ja pelinlukemisessa, minkä lisäksi bonuksena on vaarallinen laukaus.

– Hän on kehittynyt paljon päätöksenteossa niin hyökkäys kuin puolustussuuntaan. Puolustuspelin osalta hän sijoittuu paljon paremmin kuin aikaisemmin, voittaa kaksinkamppailuja ja pystyy käyttämään kokoaan hyödyksi. Hän on poikkeuksellisen kokonaisvaltainen pelaaja, HJK:n Rantanen kehuu.

Joonas Rantanen (oik.) jakoi Eveliina Summaselle ohjeita HJK:n harjoituksissa heinäkuun alussa. Kuva: Yle

Sellaiselle pelaajalle lienee kysyntää kansainvälisillä kentillä. Rantanen ja Summanen eivät osaa kuitenkaan sanoa, milloin lahjakkaan pelaajan on aika lähteä HJK:sta.

– Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Naisten Liiga ei ole päätepysäkki Even uralla. Seuraava steppi täytyy ottaa jossain vaiheessa, Rantanen sanoo.

– Tärkeintä on, että pääsen pelaamaan. En välttämättä ihan ensimmäisenä haaveile mistään isoista seuroista. Peliaika on tässä iässä tärkeää, Summanen pohtii.

Tähän mennessä Summanen on mennyt jatkuvasti eteenpäin HJK:ssa, joten mitään kiirettä ulkomaille hänellä ei ole.

Summanen on kuitenkin kehittynyt pelaajana sille tasolle, että Rantanen ja muu valmennustiimi joutuvat päivittäisessä arjessa pohtimaan, mitä HJK voi vielä antaa Summaselle.

– Meidän täytyy istua säännöllisin väliajoin Even kanssa alas ja käydä läpi asioita, joissa hänen täytyy vielä kehittyä ja mihin pitää kiinnittää huomiota kentällä ja sen ulkopuolella, Rantanen sanoo.

– Toisaalta meidän pitää vaatia Eveltä sitä, että se seuraava steppi täytyy ottaa itse, eikä odottaa, että se tulee jostain syliin.

Lue myös:

Helmareiden MM-haave pysyi elossa – "Niin kauan kuin on mahdollisuuksia, ei luovuteta"

“Kai te ymmärrätte että tämä on poikien piirisarja?” – juniorityttöjä ei aluksi haluttu päästää poikien jalkapallosarjaan