Hyppää sisältöön

Suomen yleisurheilijoiden pääkisa edessä – kärkikaartilla hankalat kaksi vuotta Rion olympialaisten jälkeen

Suomi lähtee yleisurheilun EM-kisoihin Berliiniin kovin tavoittein, vaikka harva kärkiurheilija on pystynyt valmistautumaan ilman terveysongelmia. Kun Tokion olympialaisiin on aikaa kaksi vuotta, edellisten olympiakisojen edustajista vain kourallinen on pysynyt terveenä.

Antti Ruuskanen Kuva: Diego Azubel / EPA

Yleisurheilun EM-kisat alkavat Berliinissä maanantaina, ja Suomen joukkueessa on 42 urheilijaa. Suomen kärkiurheilijoista poissa ovat vammojen vuoksi keihäänheittäjä Tero Pitkämäki, estejuoksija Camilla Richardsson, aituri Oskari Mörö ja kestävyysjuoksija Anne-Mari Hyryläinen.

Rion olympialaisissa Suomen joukkueessa oli 16 yleisurheilijaa. Kaksi vuotta myöhemmin Rion eliittiryhmältä odotettiin paljon, sillä EM-kisat ovat suomalaisille todennäköisin paikka menestyä. Suomen Urheiluliitto on asettanut tavoitteeksi 3-4 mitalia.

Karu totuus kuitenkin on, että peräti yhdeksällä olympiaedustajalla on ollut huomattavia terveysongelmia kahden viime vuoden aikana. Kärkinimistä David Söderberg, Wilma Murto ja Antti Ruuskanen pystyvät lähtemään EM-Berliiniin, mutta heidänkin kisamatkansa on ollut vaikeuksien takana.

Kuva: Tommi Anttonen / Lehtikuva

Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtajaksi keväällä siirtynyt, pitkän linjan yleisurheilumies Mika Lehtimäki ei ole tilanteesta kovin huolissaan, vaikka kato käy kärkipäästä.

– Aina yksikin kärkiurheilija aiheuttaa huolta, mutta mielestäni tänä vuonna on poikkeuksellisen pieni loukkaantumisprosentti, parempi tilanne kuin aikoihin. Jos meillä on yli 30 apurahaurheilijaa, poissaoleva porukka edustaa aika pientä ryhmää.

Lehtimäen mukaan yhtä syytä tilanteeseen on mahdotonta löytää.

– Yleisurheilu on monimuotoista, eikä ole kyse yhdestä, vaan useasta eri lajista. Pitää mennä sinne urheilijoiden taakse ja katsoa tapauskohtaisesti heidän taustoihinsa. Olisi niin helppoa sanoa, että syynä ovat ylikova harjoittelu ja liian vähäinen palautuminen, kuten 90 prosentin kohdalla rasitusvammoista puhuttaessa, Lehtimäki toteaa.

Suomen Olympiakomitean vastuulääkärinä ja Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa Jyväskylässä liikuntalääketieteen erikoislääkärinä työskentelevä Maarit Valtonen muistuttaa, että huippu-urheilu ja varsinkin yleisurheilu on tasapainottelua.

– Huippu-urheilussa kuljetaan fyysisen suorituskyvyn äärirajoilla ja kehitys vaatii sitä, että elimistöä uskalletaan kuormittaa. Joskus kokonaiskuormituksen hallinta pettää.

– Yleisurheilu on haastava lajiryhmä, ja erityisesti tuki- ja liikuntaelimistö on kovilla. Kuormitus voi kasaantua puutteellisen suoritustekniikan tai yksipuolisten toistojen kautta ylittäen tietyn kehonosan kestävyyden.

Vammojen nopea ja oikea hoito on tärkeää, mutta Valtosen mukaan urheilijoiden terveydenhoitoa tulisi keskittää enemmän vammojen ehkäisyyn.

– Yleisurheilussakin järjestelmää rakennetaan niin, että fysioterapia on osa päivittäisvalmennusta. Ennaltaehkäisevä työ täytyy saada kiinteämmin päivittäiseen tekemiseen mukaan.

Yleisurheilijat liian hajallaan

Talven ykköslajissa maastohiihdossa urheilijoiden terveyttä seurataan tarkasti ja fysioterapeutit sekä lääkärit ovat helposti maajoukkueen saatavilla. Vuoden 2017 Lahden kotikisoja kohti mentäessä maajoukkuehiihtäjien terveydenseurantaa kehitettiin, ja Suomi sai parhaat urheilijansa parhaassa kunnossa starttiviivalle.

Yleisurheilussa vastaavaa on tällä hetkellä hankala järjestää.

– Jos urheilijat ovat hauleina ympäri Suomea ja leireilevät haluamissaan paikoissa, ei voida tuottaa kansallisen tai kansainvälisen tason huolto-olosuhteita. Se on täydellisesti resurssikysymys Suomessa, se on päivänselvää, Lehtimäki painottaa.

Koko ajan mietitään sitä, mikä olisi järkevä tapa toimia ja olemme kyllä valmiita auttamaan. Meillä ei kuitenkaan ole ihmisiä tai rahaa tehdä sitä.

Mika Lehtimäki

Hajanaisuus näkyy selvästi. Huippu-urheiluyksiköllä ei ole tarpeeksi tietoa yleisurheiluhuippujen tilanteesta.

– Olemme paljon paremmin kiinni yksittäisen hiihtäjän kuin yksittäisen yleisurheilijan terveydentilassa. Koko ajan mietitään sitä, mikä olisi järkevä tapa toimia ja olemme kyllä valmiita auttamaan. Meillä ei kuitenkaan ole ihmisiä tai rahaa tehdä sitä. Se jää lajin itsensä ratkaistavaksi.

Kun rahaa ei liiemmin ole, avainasemassa on niin Valtosen kuin Lehtimäenkin mukaan toimintojen keskittäminen, verkostoituminen ja yhteistyö.

– Meidän viestimme on ollut yksikön perustamisesta lähtien, että joukot on kerättävä mahdollisimman hyvin yhteen. Puhumme harjoituskeskusten puolesta, joissa valintavaiheen jälkeinen ammattimainen harjoittelu tapahtuu. Sitten olisi helpompi keskittää samaan paikkaan palveluita, kuten fysioterapiaa, psyykkistä valmennusta ja ravintovalmennusta, Lehtimäki toteaa.

Lehtimäki korostaa, että yleisurheilun puolella terveydenhuoltojärjestelmät ovat vasta rakentumassa.

– Jos meillä olisi Norjan toimintamalli, jossa on 70 palkattua asiantuntijaa hoitamassa asioita, olisimme aivan eri pohjalla. Sellaista kaiken kattavaa isoa ratkaisua ei ole, vaikka se mielellään tarjottaisiinkin.

Koordinoiva lääkäri luo verkostoja

Suomen Urheiluliittoon palkattiin vuosi sitten osa-aikaisena työskentelevä koordinoiva lääkäri Tanja Komulainen, jonka tehtävänä on luoda verkostoja ympäri Suomen ja saattaa urheilija-valmentaja-pareja sekä terveydenhuollon ammattilaisia yhteen.

Entinen kiekonheiton SM-pronssimitalisti ja naisten maajoukkueen kapteeni Komulainen, 38, toimii myös joidenkin urheilijoiden omalääkärinä.

– Olen ollut konsultoitavissa, yrittänyt järjestellä ja luoda verkostoja ympärille, että olisi saatavissa aina se oma lääkäri. Mielestäni olemme onnistuneet siinä aika hyvin, että on aina löytynyt joku, kun niitä yhteydenottoja on urheilijoilta tullut.

– Loppuvuodesta on tarkoitus tehdä kirjauksia ja seurantaa, paljonko vammoja ja sairastumisia on ollut, ja mistä ne ovat johtuneet. Urheilijalla olisi hyvä olla sellainen luottoporukka ja terveydenhuoltotiimi, joka urheilijan kanssa toimii.

Tanja Komulainen. Kuva: YLE / Hanna Juopperi

Komulaisen lisäksi yleisurheilumaajoukkueen lääketieteellisestä osaamisesta vastaavat Ilkka Räsänen ja Timo Kuusisto, jotka matkaavat kisalääkäreinä myös Berliiniin. Liikuntalääketieteeseen erikoistunut Komulainen kertoo, että yhteydenottopyyntöjä tulee myös valmentajien kautta.

– Joka toinen viikko on Skype-palaveri, jossa on mukana liiton valmentajia. Sieltä tulee tietoa urheilijoista, joille olen sitten soitellut ja olen välittänyt myös tietoa urheilijoiden suuntaan, että minun suuntaani voi soitella. Vuoden aikana yhteydenotot ovat lisääntyneet selvästi, mutta urheilijat voisivat olla vieläkin aktiivisemmin yhteydessä.

Vuoden pestin aikana hän on päässyt kartalle siitä, missä tällä hetkellä mennään, mitä ongelmia on olemassa ja minkälaisia vammatyyppejä eri lajeissa on noussut esille.

– Aitajuoksussa on esimerkiksi ollut lonkkavammoja ja niiden suhteen on ajatuksia, miten niitä voisi ennaltaehkäistä paremmin. Moukarissa on yleisesti selkäongelmia. Rasitusmurtumat ovat tietysti olleet meidän nuorten urheilijoidemme ongelma. Niihin liittyy nuorilla tytöillä syömisen ja energiavajeen asioita.

– Olen suunnitellut urheilijoille sellaista vuosikelloa, jossa ennaltaehkäisevästi olisi tiedossa, millaista verenkuvaseurantaa esimerkiksi pitäisi tehdä missäkin kohtaa vuotta.

Yleisesti myös Komulainen näkee haasteena sen, että yleisurheilussa lajeja on paljon ja ryhmissä on paljon eritasoisia urheilijoita erilaisista lähtökohdista.

– Penään myös urheilija-valmentaja-parien vastuuta, että he hakeutuisivat akatemiatoimintaan ja pyrkisivät hyödyntämään omia resursseja myös oman seuran kautta. Täytyy olla myös selkeä jako, mitä Olympiakomitea tekee, mitä SUL:n tasolla on ja mistä seurat taas ottavat koppia, ettei tehdä päällekkäistä työtä.

Vammojen ennaltaehkäisy osaksi valmennusohjelmaa

Yleisurheilijoiden päivittäiseen valmennukseen halutaan tuoda fysiologian tai lääketieteen asiantuntijoilta lisää tietoa esimerkiksi kuormituksen ja palautumisen hallinnasta. Myös mahdolliset loukkaantumiset tai sairastelut olisi hyvä käydä läpi asiantuntijaryhmän kanssa.

– Päivittäisvalmennusta halutaan kehittää siihen suuntaan, että meitä lääkäreitä, fysioita, ravitsemuksen ja psyykkisen valmennuksen asiantuntijoita on mukana valmennustiimeissä. Tämä vaatii toimintaympäristöjä, joissa eri asiantuntijat voivat työskennellä yhdessä. Valmennuskeskukset Suomessa eivät tässä ole vielä riittävällä tasolla, Olympiakomitean vastuulääkäri Maarit Valtonen sanoo.

– Ensisijaisen tärkeää myös on urheilijan halu oppia itsestään ja löytää keinot hallita kuormituksen ja palautumisen tasapainoa. Loppujen lopuksi urheilijan täytyy myös haluta kehittää omaa tiimiään siinä ympärillä ja haluta tehdä yhteistyötä asiantuntijoiden kanssa. Monen urheilijan kohdalla on opittu ja on löydetty parempaa kokonaiskuormituksen hallintaa, Valtonen toteaa.

Lue myös: