Suora

  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu
  • Aviopari katoaa

Leikkauksen jälkeen halvaantuneen Marjaana Heikkisen oli vaikea hyväksyä vammautumistaan – "Urheilun ansiosta hyväksyn itseni yhteiskuntaan"

Parakeihäänheittäjä Marjaana Heikkinen lähtee Berliinin EM-kisoihin puolustamaan mestaruutta. Heikkinen vammautui 10 vuotta sitten traagisten tapahtumien seurauksena. Vammautumisen jälkeen elämän tarkoitus piti etsiä uudestaan ja se löytyi urheilun parista.

vammaisurheilu
Marjaana Heikkinen
Toni Pitkänen

51-vuotiaan Marjaana Heikkisen elämä muuttui silmänräpäyksessä kymmenen vuotta sitten. Välttämätön niskaleikkaus johti komplikaatioihin. Heikkinen kävi kuolemanporteilla ja halvaantui. Lisäksi pikkuaivojen geenivirhe hidastaa ja hankaloittaa kuntoutumista.

Vaikka kotiin olisi ollut helppo jäädä makaamaan, päätti masennuksesta kärsinyt Heikkinen ettei halua opettaa kouluikäiselle pojalleen luovuttamisen mallia. Esimerkkiä, jonka mukaan sairaan ja vammaisen elämä ei olisi yhtä arvokas kuin ehjän ja terveen. Vuosi vammautumisen jälkeen Heikkinen aloitti treenaamisen.

– Se oli vaikeaa. Valehtelisin silmät kirkkaina, jos muuta väittäisin. Neuronin akuuttikuntoutuksen fysioterapeutti sekä porukka Pihtiputaan keihäaslarnevaaleilla houkuttelivat minut urheilemaan. Ehkä heitä miellyttääkseni ja että vähemmällä riitelyllä tästä selvitään, suostuin, Heikkinen naurahtaa.

– Aika nopeasti jouduin toteamaan, no miksi ei. Voisihan tämä ollakin mun juttu ja voihan tätä ainakin kokeilla.

Vakavammin Heikkinen alkoi suhtautua urheilu-uraan Lontoon paralympialaisten pronssimitalin jälkeen.

– Lontoo tuli niin äkkiä. En edes muista, mitä ensimmäisinä vuosina tuli tehtyä. Mä vaan treenasin kovaa. Lontoon jälkeen syttyi ajatus, että voisinko tehdä tätä ammattimaisesti ja voisiko tämä korvata työelämän, Heikkinen muistelee.

Urheilu korvaa työelämän

Heikkinen on kohdannut paljon ennakkoluuloja eikä elämä vammautuneena urheilijana ole helppoa. Uskottavuutta ja itsetuntoa on koiteltu monet kerrat. Omaa paikkaa ei ole ollut vammautumisen jälkeen helppo löytää.

– Tottakai sitä välillä miettii, onko se viimeinenkin järki tuulen mukana hävinnyt, kun koko elämänsä pyhittää urheilulle. Mua motivoi menetetty työelämä. Nyt teen urheilua samalla pieteetillä kuin tein töitä, Heikkinen kertoo.

– En varmaan koskaan tule hyväksymään, että diakonissan työ, joka oli mulle kutsumus, vietiin pois. Urheilun avulla hyväksyn itseni yhteiskuntaan. Kun olen urheilemassa, kulutan myös vähemmän yhteiskunnan varoja kuin kuluttaisin, jos en urheilisi. Tarpeellisuus ja itsensä hyväksyminen, ne ovat loppupelissä aika kaukana siitä mitalista.

Marjaana Heikkinen
Toni Pitkänen

Kinnunen vie äärirajoille

Heikkisen valmennusyhteistyö Kimmo Kinnusen kanssa, kurinalainen huippu-urheilijan elämä ja valoisa asenne alkavat tuottaa tulosta. Kehitys on ollut koko ajan nousujohteista ja heinäkuun lopussa Lapinlahdella syntyi uusi Euroopan ennätys 19,58.

– Tulos on peräisin kovasta ja onnistuneesta harjoittelusta. Kimmo on oppinut tuntemaan minun olemukseni, vammani ja sen miten paljon ruuvia voidaan kiristää. Välillä liikutaan äärirajoilla ja lihashuolto pelastaa, Heikkinen hymähtää.

– On ilo kuulua suomalaiseen keihäsperheeseen. Ehjät heittäjät ovat hienosti tuupanneet minua eteenpäin. Minähän olen toisella kierroksella meidän ikäluokasta. Minä olen keihäskoululainen ja muut valmentajia. En missään nimessä vaihtaisi lajia, Heikkinen toteaa.

Marjaana Heikkinen
Toni Pitkänen

Heikkisen kahdeksan arvokisamitalin joukosta puuttuu yksi, paralympiakulta. Jos kaikki menee hyvin, sitä tavoitellaan Tokiossa kahden vuoden kuluttua. Berliinissä hallitsevalle Euroopan mestarille kelpaa vain se kirkkain mitali.

– Mulla on parhaat vuodet vielä edessä, sen kertovat tämän kesän tulokset ihan selkeästi. Kroppa kestää sen, minkä mun nuppi kestää. Siitähän se on kiinni, kuinka kauan on paloa, tämä ei tule helpolla, Heikkinen arvioi.

– Tokion parakulta vaatii, että kaksi seuraavaa vuotta mennään vielä vähän kovemmin ja tarkemmin. Pitää sitä miettiä, sillä jos siihen leikkiin lähtee, se pitää myös jaksaa. Kyllä Tokio kiinnostaa.

– Ja Berliinistä en ilkeä tulla kotiin ilman kultamitalia. Puolustan mestaruutta viimeiseen asti enkä aio siitä luopua!

Lue myös:

Suomi suurella joukkueella EM-parayleisurheiluun – Tähti kelaa neljä matkaa

Paraheittäjä Heikkinen sivalsi Euroopan ennätyksen Lapinlahdella

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat