Suora

  • Huuhkajia ja panelistijuoruja
  • Käsipallon Champions League: Cocks - Sporting CP

"Hissutellaan ja sanotaan, ettei kannata nostaa meteliä" – Miksi suomalaisurheilijat eivät osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun?

Huippu-urheilijat ovat Suomessa lähes täysin yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolella. Jääkiekkoilija Teemu Ramstedt ja koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann toivovat, että urheilijat uskaltaisivat ottaa Suomessa rohkeammin kantaa muuhunkin kuin urheiluun.

Muu urheilu
Teemu Ramstedt tuulettaa Amur Habarovskin paidassa.
Teemu Ramstedt haluaa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, eikä pelkää sanoa mielipiteitään suoraan.AOP

Kuuntele Urheiluhullut Yle Areenasta

– Mustikkasoppaa rinnalla, räkä poskella, ja kun tulet maaliin, turpa kiinni, Henrik Dettmann veistelee.

Koripallomaajoukkueen päävalmentaja hahmottelee vahvan huumorin sävyttämänä taustaa sille, miksi Suomessa urheilijat loistavat poissaolollaan yhteiskunnallisessa keskustelussa. Härmässä urheilijat ovat perinteisesti pysyneet lestissään, eikä heiltä ole edes odotettu minkäänlaisia kannanottoja muihin kuin urheiluun liittyviin kysymyksiin.

Asetelma on Dettmannin mielestä monella tavalla vääristynyt, sillä urheilijoilla olisi painavaa sanottavaa muustakin kuin urheilusta. Eikä urheilu saisi hänen mielestään olla erillään muusta yhteiskunnasta. Urheilijoiden ääni pitäisi saada kuuluville.

– Urheilijathan ovat nuoria, aktiivisia, fiksuja, kyllä heillä on sanottavaa. Ja heitä kannattaa kuunnella. Ei urheilu ole mikään erillinen saareke yhteiskunnassa. Täällä puhutaan jostain urheilun autonomiasta, mutta ei ole olemassa mitään urheilun autonomiaa, Dettmann sanoo.

Urheilijoilla olisi Dettamannin mukaan sanottavaa, mutta silti juuri kukaan heistä ei halua – tai uskalla – sanoa mitään. Urheiluväki pysyttäytyy Suomessa lähes täysin yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolella.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa tilanne on päinvastainen. Koripallon supertähdet ottavat voimakkaasti kantaa poliittisiin kysymyksiin. Samoin tekevät myös muun muassa amerikkalaisen jalkapallon pelaajat. Protestoinnilla ja vahvojen mielipiteiden esittämisellä on USA:n urheilussa pitkät perinteet.

– Koripallon NBA-liigan johto suosittelee pelaajille, että he osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun ja ovat sitä kautta osa yhteiskuntaa, Dettmann kertoo.

"Hissutellaan ja sanotaan, ettei kannata nostaa meteliä”

Jääkiekkoilija Teemu Ramstedt kuuntelee hymyillen Dettmannin puhetta. Ramstedt miettii, miltä tuntuisi, jos vaikka SM-liigan johto toivoisi kiekkoilijoiden ottavan kantaa muuhunkin kuin urheiluun.

– Olisihan se hienoa, mutta eihän sitä täällä Suomessa tietenkään tapahdu. Enemmänkin mennään toiseen suuntaan, hissutellaan ja sanotaan, ettei kannata nostaa meteliä. Haluaisin, että kulttuuri muuttuisi täällä siihen USA:n suuntaan, hän sanoo.

Ramstedt on poikkeuksellinen urheilija Suomessa, sillä hän haluaa ottaa kantaa ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin aina, kun siihen on mahdollisuus. Hän tietää toimivansa toisin kuin valtaosa urheilijoista.

– Niin, jos olisit kysynyt jotakuta toista urheilijaa puhumaan tästä aiheesta, niin aika monen vastaus olisi ollut ”kiitos, mutta ei kiitos”, Ramstedt hymähtää.

Hänelle vaikeistakin asioista puhuminen on luontaista.

– Haluan olla mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja kun on mahdollisuus vaikuttaa asioihin, niin pyrin myös käyttämään sitä, Ramstedt kertoo.

Ramstedt on käyttänyt julkisuuden tuomaa vaikutusmahdollisuuttaan muun muassa puhumalla avoimesti sairaudestaan. Sairauden nimi on IBD (inflammatory bowel disease), eli krooninen tulehduksellinen suolistosairaus. Ramstedtin perustama pyöräilyseura IBD Cycling pyrkii lisäämään tietoutta sairaudesta.

Onko urheilijalla velvollisuus ottaa kantaa?

Henrik Dettmannin valmentama Susijengi on ottanut joukkueena kantaa esimerkiksi tasa-arvoasioissa ja vastustanut rasismia. Hyvien asioiden puolesta puhuminen ja epäkohtien esille nostaminen ovat poikineet hyvän ohella myös negatiivista palautetta.

– Kuraa siitä on tullut, kun monet ovat sitä mieltä, että meidän ei sellaiseen kannata osallistua, koska se ei muka kuulu urheiluun. Toivon silti, että meidän pelaajamme osallistuvat mahdollisimman laajasti yhteiskunnalliseen keskusteluun, Dettmann sanoo.

Ramstedtin mielestä urheilijoilla on jopa velvollisuus ottaa kantaa urheilukenttien ulkopuolisiin kysymyksiin.

– Jos ja kun perustellaan urheilua ja huippu-urheilua sen yhteiskunnallisella merkityksellä, niin siinä mielessä se on velvollisuus. Kun yhteiskunta on mukana rahoittamassa tekemistä, niin meidän pitää olla monella tavalla ja tasolla mukana yhteiskunnassa. Eikä niin, että kyllä meille raha kelpaa, mutta emme halua muuten osallistua. Siinä meillä on vastuu ja velvollisuus, Ramstedt sanoo.

Hän muistuttaa samalla, että kaikkien huippu-urheilijoiden ei tietenkään tarvitse olla aktiivisesti laukomassa mielipiteitään eri asioista. Joillekin se rooli sopii, toisille taas ei.

– Ei tässä nyt haluta sitä, että joka ikinen urheilija ottaa kantaa, vaan sitä, että kulttuurimuutos tapahtuisi, ja kantaaottavia urheilijoita olisi nykyistä enemmän, Ramstedt sanoo.

– Jos jotain sanot, niin olisi kiva, että on myös jotain sanottavaa. Mutta ei sitä pidä missään nimessä estää. Urheilijoita pitäisi ehkä vähän rohkaista tässä, Dettmann pohtii.

Millä urheilijoiden suut saataisiin auki?

Sekä Ramstedt että Dettmann toivovat suomalaiseen urheiluun avoimempaa ja rohkeampaa keskusteluilmapiiriä, jonka turvin voitaisiin puhua muustakin kuin urheilusta. Mistä kulttuurimuutos sitten voisi lähteä liikkeelle?

– Näkisin, että muutos lähtee urheilujohdosta. Liitto- tai seuratasolta viesti, esimerkiksi siihen NBA:n tyyliin. Mutta tämä on todella monen tekijän summa, Ramstedt sanoo.

Kulttuurimuutoksen tiellä on Suomessa monta tekijää. Dettmann nostaa esiin yhden asian, josta vaikeneminen urheiluväen keskuudessa hänen mielestään johtuu. Suomi on pieni maa, jossa urheilupiiritkin ovat pienet. Kaikki ovat jollain tavalla toisistaan riippuvaisia.

– Ja silloin joskus ajatellaan, että on parempi ettei sano mitään, koska sanominen saattaa vahingoittaa itseä tai isompaakin joukkoa. Mutta pitäisi ajatella niin, että ei aina tarvitse olla aggressiivinen tai kriittinen. Vaan voi viestiä myös jotain hyvää, jolla voi auttaa toisia. Eikä niin, että yrittää näyttää omaa erinomaisuutta toisia piikittelemällä.

Suomessa urheilija voisi halutessaan ottaa Dettmannin mukaan kantaa mihin tahansa asiaan, jonka kokee merkitykselliseksi.

– En keksi, mihin ei voisi ottaa kantaa. Enemmän kyse on juuri siitä, millä tavalla ottaa kantaa. Ei kai sellaista tabua ole meidän yhteiskunnassamme, josta ei saisi puhua. Tai ei sellaisia ainakaan saisi olla. Ja jokaisella pelaajalla pitää olla oikeus omaan mielipiteeseen. Jokainen vastaa omista sanoista ja teoistaan.

Dettmann toivoo uudenlaisen kulttuurin rakentamisessa apua myös urheilutoimittajilta.

– Ei aina tarvitse kysyä, että mitä mieltä olit siitä pelistä. Vaan voi kysyä mielipidettä jostain muistakin asioista. Keskustelua voidaan viedä ihan eri tasoille, jos vain halutaan. Mutta meillä ei ole sitä kulttuuria, että voitaisiin laventaa keskustelunaiheita ja näkemystä, Dettmann sanoo.

– Sysäisin vastuuta myös urheilijoille itselleen. Jos meillä on se kuuluisa ”urheilija keskiössä” -malli, niin miksei se ole tässäkin mielessä keskiössä. Toki toimittajat voivat edesauttaa muutosta, Ramstedt kommentoi.

Absolutisti mainostamassa alkoholia

Yhteiskunnallinen aktiivisuus ja suorapuheisuus ei ole urheilijalle välttämättä helppoa. Ei, vaikka toimittajat auttaisivat kysymällä muustakin kuin urheilusta.

Tämän Teemu Ramstedt tietää hyvin. Kaupallisuus ja sponsorit asettavat omat haasteet urheilijan kannanotoille.

– Minulla on ollut monta kertaa pelipaidassa jonkin alkoholijuoman mainos, vaikka olen absolutisti. Ennemmin haluaisin tuoda esille sitä, että alkoholi ei ole hyvä juttu, mutta samaan aikaan kun sitä mainostaa, niin miten voin sanoa sitä huonoksi asiaksi… Pitää totta kai aina ottaa huomioon, että kuka urheilijaa tukee, Ramstedt kertoo.

Sponsorien lisäksi urheilijan pitää miettiä kenelle hän tekee töitä. Kaikki työnantajat eivät välttämättä katso hyvällä urheilijan aktiivista osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Ramstedt pelasi kaudella 2012-13 KHL-liigassa venäläisen suurseuran Pietarin SKA:n riveissä. Olisiko hän voinut silloin kritisoida KHL-liigaa ja nostaa esiin vaikkapa Venäjään liittyviä poliittisia kysymyksiä?

– Hyvä kysymys. Olin siellä aikanaan muutaman kuukauden, eikä kukaan kysynyt mitään kriittistä. Ei edes suomalaiset toimittajat. Jos olet urheilijana eri mieltä työnantajan kanssa, niin onhan siinä todella vaikeassa paikassa, jos sanoo julkisesti jotain poikkeavaa, Ramstedt kertoo.

– Jos vasta siinä kohtaa miettii, kun on jo KHL:ssä, että millä arvopohjalla liiga toimii, niin sitten sen arvopohjan on jo hyväksynyt, Dettmann kommentoi.

Ramstedtin mielestä yksilölajien edustajien on helpompaa ottaa kantaa ja puhua vaikeistakin asioista.

– Joukkuelajeissa tilanne on vähän toinen. Jos olet vaikka maajoukkueen kapteeni, ja sanot jotain painavaa, sitten mietitään, että onko kyseessä koko maajoukkueen kanta, Ramstedt sanoo.

Henrik Dettmann ja Teemu Ramstedt keskustelivat aiheesta Urheiluhullut-ohjelmassa. Kuuntele koko lähetys Yle Areenasta. Urheiluhullut joka maanantai suorana lähetyksenä Radio Suomessa kello 18.05 ja podcastina Yle Areenassa.

Lue myös:

Kannattaako lahjakkaan urheilijan lähteä Suomesta teini-ikäisenä? Sami Kapanen ei olisi päästänyt poikaansa liian nuorena maailmalle

Liikkumattomuus on jo maailmanlaajuinen epidemia - mitä liikuntapommille pitää tehdä Suomessa?

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat