Hyppää sisältöön

Ulkopeli vei Tampereen taas finaaleihin – ”Kyllähän sitä 30 peliä harjoiteltiinkin”

Tamperelainen Manse PP eteni naisten Superpesiksen loppuotteluihin toisena syksynä peräjälkeen. Pronssiotteluun putoaminen on sen sijaan Porin Pesäkarhuille erittäin tuttu kohtalo.

Kuva: AOP

Kun otetaan huomioon, ettei Tampereella ollut kuusi vuotta sitten minkäänlaista huippupesäpalloa, naisten Superpesiksessä pelaavan Manse PP:n toista peräkkäistä finaalipaikkaa voi hyvällä syyllä pitää poikkeuksellisen kovana suorituksena. Naisten Superpesikseen kesällä 2013 MansenRäpsä nimellä noussut joukkue on kasvanut nopealla tahdilla sarjan kestomenestyjäksi.

Nykyään Manse PP:n nimellä toimiva seura osoitti kovuutena välieräsarjassa Porin Pesäkarhuja vastaan. Parasta virettään läpi loppukesän hakenut tamperelaisjoukkue pelasi välierävaiheessa etenkin ulkopelissä kauden parasta peliään. Ja, kun ulkopeli napsahti paikoilleen, myös sisällä alkoi kulkea.

Vaikka Poria pidettiin ennakkoon laadukkaampana sisäpelijoukkueena, lopulta Tampere vei Poria lähes miten tahtoi. Porin piti Tamperetta kovalyöntisempi joukkue, mutta ottelusarjan ainot kunnarit iski lopulta Tampere – Kirsi Ala-Lipastin ja Ida Lähteen toimesta.

Myös läpilyönnit kirjattiin selkeästi Tampereen eduksi.

Manse PP:n pelinjohtaja Jarkko Pokela oli lauantaina syystäkin yhtä hymyä.

– On hyvä muistaa, että kasvettiin aika tavalla tähän sarjaan. Puolivälierissä Raumaa vastaan ulkopeli alkoi olla jo jollakin tasolla, mutta nyt sieltä tuli jo aikamoisia suorituksia tähän sarjaan. Nyt se alkaa näyttää sellaiselta, mitä se joskus parhaimmillaan oli, Pokela virkkoi Yle Urheilulle ottelun jälkeen.

– Kyllähän sitä tuossa kolmekymmentä peliä harjoiteltiinkin, Pokela hymyili.

Kasvu näkyi tylysti myös tulostaululla. Jos välieräsarjan ensimmäisen ottelun tappio laskettiin mukaan, Manse PP oli viime sunnuntain toiseen otteluun lähtiessä hävinnyt naisten Superpesiksen neljälle kärkijoukkueelle yhteensä kahdeksan kertaa putkeen.

Nyt se on kolmen ottelun voittoputkessa. Kuudesta viimeisestä jaksosta Poria vastaan se hävisi yhden.

Tampere tylsytti Porin kliinisellä ulkopelillään. Etenkin ykköstilanteessa Manse PP sai hienolla tavalla Porin taitavat vaihtajat kuriin. Etenkin Tampereella Porilla oli suuria vaikeuksia ykköstilanteen purkamisessa. Se onnistui kahdessa Tampreen ottelussa vain kolmetoista kertaa 35 yrittämällä.

Esimerkiksi Susanne Ojaniemen kärkilyöntiprosentiksi sarjassa jäi luokaton 35. Eikä Ojaniemi ollut ainoa, kenen lyöntipeli oli tukossa .

– Se, että saimme etutilanteesta paloja, oli todella iso asia tähän sarjaan. Se oli kuitenkin asia, mistä olin etukäteen hieman huolissani. Tiedossa oli, että jos he sitä väliä pääsevät juoksemaan, olemme lirissä, Pokela kertasi.

Lopulliset niitit Porin arkkuun Tampere iski sisäpelissä. Henna Suomisen kakkossaumasta kahdella palolla keskiviikkona iskemä ratkaisujuoksu muodostui yhdeksi sarjan kulminaatiopisteistä. Kirsi Ala-Lipastin ja Ida Lähteen upeat kunnarit lauantai-iltapäivässä sinetöivät Porin kohtalon.

– Tiedetään, että Kaupissa kenttä on avarampi, joten mietittiin sitä kakkospuolta jo Porin pelin jälkeen. Päätettiin, että annamme painetta rajoihin ja luukkuihin. Nyt ne onneksi tuottivat tulosta, Ala-Lipasti hymyili ottelun tauottua.

Tuttu pronssipeli

Katkeran tappion kärsineelle Porille pronssitaisto on tuttu kohtalo. Vaikka vahvasta kulttuurista Porissa puhutaan paljon, huipputuloksiin seura on yltänyt harvoin. Edellinen mestaruus on vuodelta 2002 ja nyt edessä oleva pronssitaisto kuudes kahdeksaan edellisvuoteen.

Mitä pidemmälle sarja eteni, sitä vähemmän Pesäkarhuista huokui voittava kulttuuri tai henkinen kovuus.

Pehmeys näkyi lopulta karulla tavalla niin sisällä kuin ulkona. Sisällä ratkaisut olivat ennalta-arvattavan pehmeitä ja ulkona se luovutti Tampereelle kasan juoksuja käsistä. Vaikka Henna Juka ja Milla Lindström ansaitsevat sarjasta puhtaat paperit, avain pelaajista lähes kaikki muut pelasivat selvästi alle tasonsa.

Pahiten petti vuoden pesäpalloilijaksi vuosi sitten valittu Susanne Ojaniemi, jonka käsistä Tampere lypsi sarjan voiton kannalta isoja juoksuja. Ja, kun Ojaniemellä ei kulkenut ulkona, sisäpelikin sakkasi.

– Uskottiin, että Tampere oli kupla, joka puhkeaa, mutta ei se puhjennut. On annettava kunnia heille, he eivät tehneet virheitä räpylässä. Heidän lyönneistään Lähteen kunnari oli ottamaton, mutta muuten juoksut tuli aika tavalla meidän käsien kautta, pelinjohtaja Sami Österlund harmitteli.

Sisäpelissä keskiosumat jäivät tulematta, kun joukkue olisi niitä eniten tarvinnut.

– Yritimme sisäpelissä ihan kaikkea, mutta ei vain auennut. Kyllähän kyse oli ihan keskikepin ongelmista. Ymmärrän, että pelaajatkin tuskastuvat, kun ei vain osu. Harmittaa, että oltiin lampaita, Österlund puhisi.