Suora

  • FIFAn jalkapallon naisten MM päivän kooste

Suomalaistytön hyväksikäyttötapaus ei yllätä huippututkijaa, joka ihmettelee salailua: "Urheilun maine on tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi"

Urheilussa paljastuneet hyväksikäyttöskandaalit ovat herättäneet viranomaiset eri maissa suojelemaan lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä, kertoo englantilainen huippututkija Daniel Rhind.

Muu urheilu
Jalkapallo yleiskuva
Tomi Hänninen

– Järkyttävää ja surullista, mutta valitettavasti tuttua. Olemme nähneet tämän saman kaavan ja tarinan lukuisissa tapauksissa ympäri maailmaa. Valmentajilla on valta- ja auktoriteettiasema, jota voi käyttää hyväksikäyttösuhteen muodostamiseen. Nuoret, lahjakkaat urheilijat ovat kaikkein alttiimpia hyväksikäytölle.

Näin sanoo englantilainen huippututkija, tohtori Daniel Rhind, joka on työskennellyt vuosia lasten ja nuorten suojelemiseksi urheilussa. Rhind kommentoi Yle Urheilun esiin nostamaa tapausta. Siinä 13-vuotias tyttö joutui jalkapallovalmentajansa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi useiksi vuosiksi.

Valmentaja tuomittiin tiistaina kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeuteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä itäsuomalaisessa käräjäoikeudessa. Mies aikoo valittaa tuomiosta hovioikeuteen.

– Urheiluvalmentajat mielletään synnynnäisesti hyviksi ja turvallisiksi, eivätkä ihmiset usko, että he voisivat tehdä jotain pahaa. Urheilussa on jotain sellaista, joka saa aikaan sen, että ihmiset luottavat automaattisesti verryttelyasussa olevaan valmentajaan. Siksi on ymmärrettävää, ettei lapsen jättämistä valmentajan seuraan koeta ongelmaksi, Rhind kertoo.

Suomalaisen tytön vanhemmat saivat tietää hyväksikäytöstä vasta kaksi vuotta sen loppumisen jälkeen. Valmentaja oli luonut luottamuksellisen suhteen sekä tyttöön että hänen vanhempiinsa. Rhindin mielestä toiminnassa on merkkejä “groomingista” eli prosessista, jossa tekijä valmistelee lasta seksuaalisiin tarkoituksiin.

– Grooming tarkoittaa asteittaista rajojen murtamista, jossa rajat hyväksyttävälle käytökselle hämärtyvät. Se ei tapahdu hetkessä, vaan on prosessi. Tekijä hankkii koko laajemman sosiaalisen ympäristön luottamuksen ja arvostuksen, ei vain yksilön. Seura, vanhemmat ja muut ihmiset luottavat ja arvostavat, ja lopulta myös lapsi. On epätavallista pitää yksityisharjoituksia joukkueurheilijalle. Jotta se nähdään hyväksyttävänä, edellyttää se koko systeemin luottamusta, Rhind kuvailee.

– Olemme nähneet lukuisia kertoja eri tapauksissa, kuinka urheilijat ovat saaneet olla yötä valmentajan kotona tai hotellihuoneessa ja matkustaa yhdessä. Vanhempien näkökulmasta sitä ei nähdä riskinä eikä kyseenalaisteta, koska valmentajaan luotetaan. He uskovat, että valmentaja auttaa ja kehittää lasta kohti urheilullisia tavoitteita.

“Urheilun maine on tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi”

Isossa-Britanniassa herättiin urheilussa tapahtuvaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön 1990-luvulla laajan hyväksikäyttöskandaalin jälkeen. Vuonna 1995 olympiatason uintivalmentaja Paul Hickson tuomittiin 17 vuoden vankeusrangaistukseen (siirryt toiseen palveluun), kun selvisi, että hän oli käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen lukuisia uimareita.

– Paul Hickson oli ensimmäinen iso tapaus. Sen myötä ihmiset alkoivat ymmärtää, että tätä voi tapahtua myös urheilussa, Rhind sanoo.

Vuoden 2016 lopussa entinen ammattijalkapalloilija Andy Woodward kertoi (siirryt toiseen palveluun) joutuneensa lapsena valmentajansa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Woodwardin esiintulon jälkeen uhrien määrä kasvoi yli 700:n. Suurin osa tapauksista ajoittui 1970-luvulta 1990-luvulle saakka. Uhreista valtaosa oli poikia, ja seurojen kerrottiin peitelleen hyväksikäyttöä.

Rhind kollegoineen osasi odottaa paljastusta.

– Vuonna 2011 tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että erityisesti pojat, viisi prosenttia heistä, olivat joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi urheilussa. Se tarkoittaa, että yksi kahdestakymmenestä on joutunut hyväksikäytetyksi. Silti tuomioita oli annettu vain vähän, tutkija toteaa.

– Näemme saman kaavan missä tahansa instituutiossa ja organisaatiossa, jossa on valtaa ja jossa tapahtuu hyväksikäyttöä. Kyse on salailusta, ja oikeastaan urheilun maine on tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi. Siitä tulee enemmän urheilun kuin yksilön suojelua, mikä on vääristynyttä.

Englantiin perustettiin vuonna 2001 valtion rahoittama yksikkö CPSU (siirryt toiseen palveluun) (Child Protection in Sport Unit), jonka tehtävänä on vähentää lasten hyväksikäytön riskiä urheilussa. Yksikkö asetti urheilujärjestöille ja -seuroille standardit, jotka niiden on täytettävä saadakseen valtion rahoitusta.

– Taloudellisella uhalla oli suuri vaikutus siihen, että ohjeita ryhdyttiin toteuttamaan. Tekosyitä on helppo keksiä, Rhind sanoo.

Rhind kertoo, että kaikilta valmentajilta tarkistetaan tausta ja rikosrekisteriote. Seuroissa järjestetään koulutusta siitä, mitä hyväksikäyttö on, miten sen tunnistaa ja miten tulee toimia tapausten tullessa ilmi. Jokaisella seuralla on työntekijä, jonka vastuulla on valvoa tilannetta sekä hoitaa ja raportoida tapauksista eteenpäin viranomaisille.

– On silti eri asia muuttaa seuran kulttuuria ja sitä, miten valmentajan ja valmennettavan väliseen suhteeseen suhtaudutaan. Joillakin seuroilla on hyvin selvä käytäntö, jonka mukaan valmentajalla ja valmennettavalla ei saa olla seksuaalista suhdetta, olivat he minkä ikäisiä tahansa. Jos niin käy, joko valmentaja tai urheilija vaihtuu.

Vasta skandaalit ovat herätelleet eri maissa

Loughborough’n yliopistossa työskentelevä Rhind toimii useissa asiantuntijaryhmissä. Hän on laatinut johtamansa tiimin kanssa kansainväliset ohjeet lasten suojelemiseksi urheilussa. Mukana on kymmeniä organisaatioita ympäri maailmaa. Yksikään niistä ei ole suomalainen.

Rhindin mukaan on tyypillistä, että eri maissa ongelman olemassaoloon herätään vasta skandaalien kautta.

– Valitettavasti kaava on mennyt niin eri maissa, että asian vakavuus ymmärretään vasta sen jälkeen, kun media on uutisoinut merkittävästä tapauksesta. Niiden jälkeen herätään siihen, että jotain on tehtävä, Rhind kuvailee.

– Englannissakin tämä vei kauan. Yli 20 vuotta sitten pioneerityön aloittanut Celia Brackenridge sai ihmisiltä tappouhkauksia. He valittivat, että kuinka kehtaat sanoa jotain tällaista tapahtuvan urheilussa. Hän oli se paha ihminen, joka aiheutti ongelmat. Nykyään hänet nähdään alan palkittuna pioneerina.

Rhind työskenteli professori Brackenridgen kanssa tiiviissä yhteistyössä Brunelin yliopistossa Lontoossa. Brackenridge perusti yliopistoon verkoston, joka keskittyy urheilijan hyvinvoinnin tutkimukseen. Rhind ryhtyi johtamaan verkostoa Brackenridgen jäätyä eläkkeelle.

Mitä Suomessa pitäisi huippututkijan mielestä tehdä? Ensimmäinen askel on ymmärtää ja tunnustaa asian vakavuus. Sen jälkeen on ryhdyttävä toimiin ja otettava käyttöön selkeät käytännöt ja toimintamallit tapausten löytämiseksi ja käsittelemiseksi.

– Ei ole mitään syytä sanoa, ettei tapauksia olisi, sillä niitä on jokaisessa maassa. Kyse on vain siitä, löydetäänkö ne ajoissa ja jäävätkö tekijät kiinni. Urheilussa ajatellaan, että tapaukset ovat pahasta ja tavoitteena on, ettei niitä olisi yhtään. Todellisuudessa nolla tapausta on huolestuttavaa, koska niihin pitäisi päästä kiinni mahdollisimman aikaisessa vaiheessa grooming-prosessia, Rhind painottaa.

– Lasten suojeleminen urheilussa ei tarkoita sitä, ettei urheilullisia tavoitteita saavutettaisi. Päinvastoin, kyse on urheilijan hyvinvoinnista. Kun tapauksia alkaa tulla, tarkoittaa se, että ihmiset uskaltavat puhua ja tekijät saadaan kiinni.

Tutkija Daniel Rhind haastateltiin ennen lokakuussa julki tullutta Suomen urheilun eettisen keskuksen selvitystä. Selvityksen mukaan joka kymmenes jalkapallon ja jääkiekon maajoukkuepelaajista oli kokenut seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa häirintää uransa aikana. Joukossa oli sekä aikuisia että alaikäisiä naisia ja miehiä. Kolmessa tapauksessa oli seksuaalisen väkivallan tai kaltoinkohtelun merkkejä. Erityisesti vakavissa häirintätapauksissa tekijä oli valta-asemassa urheilijaan nähden.

Lue lisää:

Jalkapallovalmentajalle 2 vuotta ja 8 kuukautta vankeutta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä – 13-vuotiaana uhriksi joutunut Emilia: “Se oli minulle helvetti”

Junioriseuran pomo järkyttyi nuoren tytön hyväksikäytöstä – eettinen valvoja Palloliiton toiminnasta: ”Heidän olisi pitänyt pontevammin puuttua”

Seksuaaliseen hyväksikäyttöön puuttuminen on monelle hankalaa – "Osa ihmisistä katsoo, ettei sekaannuta, koska se on ylimääräistä työtä"

Valmentajia on tuomittu seksuaalirikoksista myös Suomessa, mutta ilmiötä ei ole juuri tutkittu: "Hämmentävän vähän tietoa"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat