Suora

  • Tunturien kirjastoauto
  • Urheiluruutu
  • Jalkapallon U17 tyttöjen MM Ghana - Uusi-Seelanti
  • Kirja ja karja, vankila uskoo sivistykseen
  • FIFAn jalkapallon U17 tyttöjen MM Suomi - Uruguay

Kuuden vuoden korpivaellus alasarjoissa kouli kritiikkiä karsastaneesta taiturista tähden – nyt hänelle ei enää riitä edes SM-liiga

Oula Palveen tie SM-liigaan oli pitkään tukossa. Nyt kunnianhimoinen hyökkääjä uhkuu itseluottamusta ja on valmis vieläkin suurempiin saavutuksiin.

Jääkiekon miesten SM-liiga
Oula Palve.
AOP

Kokeneiden lähtijöiden jälkeen TPS:n koettiin menettäneen merkittävän osan joukkueensa ytimestä. Joidenkin silmissä viime kevään pronssiottelu oli "Tomi Kallion TPS:n" kolmen vuoden projektin huipentuma, mikä kuitenkin päättyi karvaaseen neljänteen sijaan odotetun mestaruuden sijasta.

TPS-leirissä menetykset eivät kuitenkaan ole painaneet. Joukkue keikkuu jälleen sarjan kärkipaikoilla ja hyökkäysketjuissa riittää ratkaisijoita vaikka muille jaettavaksi.

Ilari Filppula on tuttu taituri, Kaapo Kakko taas ylistetty jättilupaus.

Joukkueen kenties paras pelaaja lienee kuitenkin keuruulaislähtöinen taituri, joka vielä vuonna 2016 pelasi Mestiksessä ja joutui miettimään tulevaisuuttaan tarkasti.

26-vuotias Oula Palve olisi todennäköisesti TPS:n paras pistemies, jos hän ei olisi joutunut huilaamaan pelikieltonsa vuoksi.

– Ei niistä pistetavoitteista ja muista kai saisi puhua liikaa, mutta olen asettanut tälle kaudella isot odotusarvot. Tavoitteet olivat kovat. Hyvin olen myös kyennyt niihin vastaamaan, Palve sanoo Yle Urheilulle.

SM-liigan maalipörssissä hän on antamastaan tasoituksesta huolimatta kärkikahinoissa. Pistepörssin voittokin on tavoiteltavissa, niin tasaista on ollut hyökkääjän tehoilu.

Tämän hetken Palveelle sekin olisi kuitenkin vain yksi askel pitkällä matkalla.

Kova nälkä menestyä ja vuosi vuodelta yltyvä kunnianhimo ovat asettaneet päämäärät pilviin.

Oula Palve.
AOP

"Pari viimeistä vuotta Jyväskylässä menivät hukkaan"

Vuoden 2014 helmikuussa Palve ei ollut läheskään yhtä varma jatkostaan tai suunnastaan. Silloin hän oli täyttämässä 22 vuotta ja päässyt pelaamaan JYPissä vain neljä SM-liigaottelua.

Määrä oli alle odotusten, eikä lisävastuusta ollut takeita.

– Olin ollut hyvän juniorijoukkueen parhaita pistemiehiä. Oletus oli, että pelaisin ehkä yhden kauden Mestiksessä ja sitten nousisin liigajoukkueen mukaan. Ehkä ajattelin, että seura puskee minusta liigapelaajan vaikka väkisin. Kun sitä ei tapahtunutkaan, hukkasin jotenkin päämäärätietoisuuteni, Palve ymmärtää nyt.

Tie ylöspäin oli tukossa ja kohtalona oli kolmas kausi JYP-Akatemiassa. Siinä vaiheessa Palve päätti viheltää pelin poikki ja ottaa riskin.

Näyttöpaikka oli löydettävä jostain muualta. Muuten jääkiekosta ei ehkä koskaan tulisi uraa.

– Aloin miettiä, miten sinne liigaan sitten oikein pääseekään. Jollain tapaa pari viimeistä vuotta Jyväskylässä menivät ihan hukkaan, kun en päässytkään kokeilemaan SM-liigassa. Siinä vaiheessa oli tärkeää päästä muualle.

Tutut seudut, vuosikausia kannettu hurrikaanipaita ja menestyvän liigaseuran farmijoukkue jäivät taakse, kun Palve lähti Mikkeliin.

Oula Palve.
AOP

JYP-Akatemia oli Mestiksen häntäpään joukkue, joka hävisi enemmän kuin voitti. Jukurit oli aivan toista maata. Se oli jo pitkään lukeutunut Mestiksen hallitsijoihin, Palveen tullessakin se oli hallitseva mestari ja runkosarjan voittaja.

Antti Pennanen oli valmentajamarkkinoiden nouseva nimi, nuorekas uuden sukupolven valmentaja. Hänkin halusi päästä seuraavalle tasolle hankittuaan kokemusta nuorten sarjoista ja kakkosvalmentajan paikalta. Seuraavaksi piti päästä miesten joukkueen päävalmentajaksi, ja Jukurit antoi siihen mahdollisuuden.

Mestaruusvalmentaja Jarno Pikkarainen sai potkut ja Pennanen astui ruoriin kesken kauden. Hän saapui joukkueeseen vain pari kuukautta ennen Palvetta, joka seuraavien talvien mittaan löysi sarvipäiden penkin takaa itselleen sopivan käskyttäjän.

– Hän ei puhunut minulle pelaajana, vaan enemmän ihmisenä, ja sai luonteestani kiinni. Kasvoin henkisesti ja ymmärsin, etten nuorempana osannut ottaa kritiikkiä vastaan. Jos olin päättänyt tehdä jotain jollain tavalla ja joku ehdotti muuta, en oikein osannut kuunnella. Mikkelissä silmäni avautuivat, Palve muistelee.

– Jäi sellainen olo, että olin hänelle jonkinlainen projekti. Hän huomasi potentiaalin ja halusi ehdottomasti tehdä minusta liigapelaajan, jotta saataisiin oikeasti nähdä, mihin pystyn. Huomasin, että hän piti minusta huolta. Voi olla, että jonkun muun alaisuudessa olisi käynyt toisin.

Jukureiden Oula Palve ja TUTOn Tuukka Pulliainen.
Tomi Hänninen.

Mikkelin vuodet olivat Palveen uran kannalta käänteentekeviä. Vasta kahden viime kauden aikana hän on noussut laajaan tietoisuuteen, mutta nykypäivän suoritukset mahdollistavat askeleet otettiin nimenomaan Jukureissa.

Ensimmäisen kautensa hän pelasi kohtalaiseen tahtiin, toisella hän oli jo Mestiksen pistepörssin toinen. Talvi 2015-2016 on oma lukunsa Mestis-historiassa, kun 32 maalia ja 71 pistettä mättänyt Palve voitti pistekuninkuuden, vaikka oli sivussa seitsemän ottelua. Pistemäärä on Mestiksen yhden kauden ennätys, keväällä Jukurit voitti toisen peräkkäisen mestaruutensa.

Joukkueen tähti oli kuin uusi pelaaja. Nousu moiselle tasolle vaati aikaa, mutta ei tapahtuessaan jäänyt huomaamatta.

Terävät kulmat hiottiin pois ja Palve vastasi luottamukseen antamalla lajille kaikkensa.

– Lähtö toiselle paikkakunnalle pelaamaan nimenomaan Mestistä, eikä SM-liigaa, veti varmaan mielen nöyräksi. Siinä ei paljon noussut pissa päähän. Mikkelissä vielä ensimmäisen kauden jälkeen päättyi parisuhde, ja sen jälkeen keskitin kaiken huomion jääkiekkoon. Panostin kaiken kehittymiseen urheilijana, eikä lepopäiviä pidetty hirveästi. Muut ottivat viikonlopun vapaata, mutta yritin treenata silloinkin.

– Pidemmän päälle ei varmaan olisi kauhean tervettä panostaa kaikkea energiaa jääkiekkoon, mutta silloin tulokset huomasi. Sain kurottua kiinni sitä etumatkaa, mitä olin parina vuonna jättänyt muihin.

Samaan aikaan Pennasenkin osakkeet olivat hurjassa nousussa. Hänestä tuli HPK:n uusi päävalmentaja ja sopimus julkistettiin jo kesken Mestis-kauden. Jukureiden mestaruusjuhlien tiimellyksessä HPK tiedotti pelaajahankinnoista, joihin lukeutui liigaportit vihdoin läpäissyt Palve.

HPK:n Oula Palve ja Lukon Peter Tiivola.
AOP

Kärsivällisyys kasvatti omaan rooliin

Mestiksen asema, kilpailukyky ja tulevaisuus ovat suomalaisen jääkiekkokeskustelun jatkuvia aiheita. Palveen kohdalla sarja teki tehtävänsä kehitysportaana nuorten sarjojen ja ammattilaisuuden välissä, mutta pelkästään rakenteen nimiin hänen onnistumistaan ei voi laittaa.

JYP-Akatemiassa hänestä ei ehkä olisi koskaan tullut nykyisenlaista pelaajaa.

Toimintansa edelliskauteen lopettaneen akatemian emoseura on tottunut pelaamaan mitaleista. Palveen viimeisinä vuosina Risto Dufva ja Jyrki Aho luotsasivat JYPin jatkuvasti kärkisijoille, vuonna 2012 kultaan asti.

Palve pelasi ensimmäiset liigaottelunsa seuraavana talvena, jolloin NHL:n työsulku toi JYPiin yllätysvahvistuksina Rich Peverleyn ja Lars Ellerin – molemmat keskushyökkääjiä, kuten Palve. Keskikaistalle tarjolla olivat myös ainakin Eric Perrin, Miika Lahti ja Jonne Virtanen.

Oula Palve.
Tomi Hänninen.

Moisen joukon sekaan on vaikeaa änkeä - ainakin, jos kyse ei ole superlupauksesta. Palve oli pelannut B-nuorissa jopa I-divisioonatasolla, joten vaikka hän oli aina juniorijoukkueensa sisällä taitavimmasta päästä, JYPin riveihin murtautuminen oli kova haaste.

Se johti kuuden kauden Mestis-taipaleeseen.

– Kun muistelen omasta ikäluokastani pelaajia, jotka pääsivät liigajoukkueeseen todella nuorena, kun itse vielä pelasin Mestiksessä tai A-nuorissa, monella kehitys on pysähtynyt. Heille oli tarjolla SM-liigassa liian pieni rooli, eivätkä he sitten kyenneetkään raivaamaan tietään suurempaan vastuuseen. Sitä kautta monille kävi niin, että pelipaikkaa ei kohta enää löytynytkään, Palve huomauttaa.

– Rehellisesti sanottuna en ollutkaan valmis SM-liigaan. Lisäksi vähän vieroksuin ajatusta siitä, että olisi pitänyt pelata nelosketjun riskitöntä ja mielikuvituksetonta 0-0-peliä. Se ei tuntunut lainkaan mieluisalta. Mestiksessä sain pelata ja kehittyä omassa roolissani. Pystyin ottamaan aina vähän isompaa palaa kakusta ja kasvamaan haasteisiin. Sarjatasosta huolimatta olen tottunut ison roolin suuriin minuutteihin eturivin pelaajana. Nyt se on palkittu.

Ensimmäisen SM-liigakautensa alkaessa Palve lähestyi jo 25:tta syntymäpäiväänsä. Esimerkiksi tämän kauden TPS:ssä pelaa kymmenkunta sitä nuorempaa pelaajaa, joilla on jo kohtuullisesti kokemusta pääsarjatasolta.

Oula Palve.
AOP

Palveen reitti on vaatinut malttia, mutta vastapainona se on valmistanut hänet nimenomaan ratkaisijaksi.

– Pelasin A-nuorissa siihen asti, että olin siellä todella hyvä. Sitten menin Mestikseen useammaksi kaudeksi siihen asti, että olin siellä todella hyvä. Tulin SM-liigaan ja parin kauden jälkeen olen taas tällä tasolla hyvä. Se on siis ihan luonnollista jatkumoa, Palve sanoo.

– Mielestäni jäin jopa vähän jälkeen siitä aikataulusta, jonka olin kuvitellut. Viime kausi oli vahva, mutta odotin sellaista jo ensimmäiseltä SM-liigakaudeltani. Se meni sattuneista syistä aika lailla mönkään, hän jatkaa viitaten HPK:n vaikeisiin vuosiin sarjataulukon häntäpäässä.

Samat vaikeudet johtivat tyhjennysmyyntiin, jotka kuljettivat Palveen helmikuussa Turkuun.

Luistelukin muiden taitojen tasolle

Tämän päivän Oula Palveessa näkyvät samat vahvuudet kuin juniorinakin, mutta selvästi tehostettuina. Kiekko on pysynyt aina lavassa ja veri on vetänyt hyökkäyssuuntaan. Luistelussa hän ei erityisemmin vakuuttanut, mutta nyt sekin on kunnossa.

– Oma pelaaminen on löytynyt oikeastaan vasta viiden viime vuoden aikana. Sen ajan se on näyttänyt enemmän tai vähemmän samalta kuin nyt. Olen toki aina ajatellut hyökkäysvoittoisesti, nuorempana ehkä vähän liikaakin puolustamisen kustannuksella. Senkin tasapainon pitää olla kunnossa, jos haluaa johonkin isompiin sarjoihin, Palve sanoo.

– Yksi keskeinen asia on halukkuuteni saada kiekko aina kovaan vauhtiin ja mahdollisimman alhaalla, jotta pääsisin siitä lähtemään harhauttelemaan, ja silloin mennään sitten ihan vaistoilla. Olen mielestäni hyvä tunnistamaan vapaan tilan yhden ohituksen jälkeen ja vähän väkisinkin hakeudun sinne, minne muut eivät välttämättä uskaltaisi lähteä.

Jesse Saarinen ja Oula Palve.
AOP

TPS:ssä Palve on ykkösketjun ja ykkösylivoiman pelaaja, joka on voittanut joukkueelleen alkukauden aikana pisteen jos toisenkin. Turkulaisten ylivoima on erityisen pelätty, kun Filppula ja Palve leipovat kiekkoa vastakkaisilla laidoilla ja ruokkivat sekä toisiaan että kolmea muuta pelaajaa.

Palve uskaltaa pitää kiekkoa hallussaan ja ottaa puolustavien pelaajien haastot vastaan. Hän on nyt niitä harvoja, joilla näyttää aina olevan kiekon kanssa sekunti enemmän aikaa kuin muilla. Käännökset pienessä tilassa ovat sulavia, samoin vaihtelu pelintekijän ja maaliniskijän välillä.

– Kuljettaminen ja harhautukset ovat aina olleet vahvuuksiani, mutta mielestäni olen parina viime vuonna ottanut niissäkin todella suuria kehitysaskelia – varmaan siksi, että minusta on tullut paljon parempi luistelija. Nyt pääsen paljon parempaan vauhtiin, mikä antaa paremmat asetelmat vastustajan ohittamiseen.

– Jyväskylässä en erottunut kentällä luistelullani mitenkään. En ollut hidas, mutta en nopeakaan. Olen aina ollut teknisesti hyvä luistelija, mutta Mikkelissä panostettiin voimantuottoon ja siihen, miten voisin olla vielä sulavampi ja taloudellisempi. Varsinkin viime kaudella huomasin, miten merkittävää kehitys on ollut. Siitä on tullut jopa vahvuus, jonka avulla haastan puolustajia ja luon paikkoja.

Oula Palve ja Urho Vaakanainen.
AOP

Tähtäin pilvissä

Alkuperäisessä suunnitelmassa Palveesta olisi tullut SM-liigan kärkipelaaja tutussa JYP-nutussa. Sen polun itselleen kuvittelee valtaosa junioreista, jotka kasvavat ja harjoittelevat liigaorganisaation alaisuudessa.

Harva pääsee huipulle, vielä harvempi helpointa reittiä samassa ympäristössä. Palve on kulkenut monen mutkan kautta, mutta pitänyt kiinni päämäärästään.

Erityisesti Mikkelissä koitti kuitenkin hetkiä, jolloin reitti jääkiekkotähdeksi vaikutti pelottavan kuoppaiselta. Palve on suorittanut liiketalouden verkko-opintoja, mutta lähinnä tasapainottavana tekijänä urheiluelämälle. Haasteista huolimatta hän vakuuttaa, että luovuttaminen ei ollut lähellä.

– Olen aina tiennyt, mihin pystyn, mutta iän myötä joutui miettimään asioita uudelleen. Pelasin Mestistä aika myöhään, 24-vuotiaanakin, ja siinä vaiheessa aloin vähän miettiä, mitä tapahtuu, jos kukaan ei tarjoakaan sopimusta, hän myöntää.

– Vaikkapa tenniksessä riittää voittaa kulloinenkin vastustaja ja voittamalla tarpeeksi pääsee aina eteenpäin. Jos on hyvä jääkiekkoilija, mutta kukaan SM-liigassa ei tarjoa sopimusta, niin sitten ei vain pelaa - täällä on niin arvokas, kuin joku uskoo.

Oula Palve.
AOP

Palve itse uskoo, että hän on riittävän hyvä menestymään kotimaisen pääsarjan ulkopuolellakin. Hän aloitti SM-liigauransa kunnolla vasta reilut kaksi vuotta sitten, mutta nyt tähtäin on jo edempänä.

TPS-pelaajana hänellä on kaikki mahdollisuudet voittaa Suomessa, mutta vuoteen 2020 kestävän sopimuksen pelaaminen loppuun on aivan oma asiansa.

– Totta kai pitää mennä päivä kerrallaan ja jos liikaa alkaa unelmoimaan, unohtuu keskittyä tähän hetkeen ja nauttia. Silti NHL on ykköstavoitteeni niin kauan kuin pelaan jääkiekkoa. Miksi laittaisin jonkun katon sille, minne voin päästä? Ei olisi järkeä ajatella, että Ruotsiin pääseminen olisi ihan kiva homma. Siinä oma kunnianhimo loppuisi ja kehitys seisahtuisi. Korkein mahdollinen tavoite ei välttämättä toteudu koskaan, mutta olenpa ainakin yrittänyt.

Tuntuisiko jämähtämiseltä, jos pelaisit loput urastasi SM-liigan pistepörssin kärkiviisikossa?

– Kyllä se tuntuisi. Olen jo yli vuoden ajan ollut SM-liigan parhaiden pelaajien joukossa. Aina kun olen siirtynyt korkeammalle sarjatasolle, olen pystynyt nousemaan kärkipelaajaksi. Miksi se ei siis olisi mahdollista isommassakin liigassa? Ei olisi huono tilanne pelata seuraavat 15 vuotta huipulla SM-liigassa, mutta nyt kun olen päässyt tähän asemaan kaiken korpivaelluksen jälkeen, niin totta kai se pitää käyttää hyväkseen.

Oula Palve.
AOP

Jyväskylän jälkeen ovat tulleet tutuiksi 55 000 asukkaan Mikkeli ja 67 000 asukkaan Hämeenlinna ennen asettumista Turkuun. Lapsuudenystävien lähtiessä muille paikkakunnille opintojen perässä Palve on reissannut peliuransa ehdoilla. Tämä hetki on kaiken työn kruunu, mutta ei lopullinen maali.

Palve uskaltaa myöntää sen ja tavoitella kuuta taivaalta. Kunnianhimon kääntöpuoli on, että kilometrien mittaan se kuukin siirtyy aina vähän edemmäs. Himo menestyä vaatii uhrauksia, mutta Palve on niihin jo tottunut.

Nyt hän haluaa vain enemmän ja enemmän.

– Kaikesta muuttamisesta huolimatta aina on tuntunut siltä, että koti on siellä, missä asun. Nyt voisi silti olla kova paikka lähteä pariksi vuodeksi johonkin Lappeenrantaan. Mikkeli ja Hämeenlinna olivat pieniä, Turussa on nyt todella mukavaa.

– Ulkomaan kaukalot ovat sitten oma asiansa. Koen, että jääkiekon ulkopuolellakin on paljon elämää ja haluaisin nähdä mahdollisimman paljon maailmaa ja erilaisia kulttuureja, jos se vain on mahdollista.

Lue myös:

SM-liigan maalitykit tulittivat perjantai-illan kunniaksi! Näin Oula Palve täräytti kauden seitsemäntensä ja TPS:n sarjakärkeen

SM-liigan kiinnostavin pelaaja on vasta 17-vuotias – TPS:n tuorein timantti Kaapo Kakko on ensi kesän kärkivaraus, joka on ansainnut paikkansa turkulaisseuran ykkösketjussa

Keskisuomalaisen kiekkoperheen suurin lahjakkuus joutui pettymään Pohjois-Amerikassa – NHL-seuransa hylkäämä Julius Nättinen ei aio enää kiirehtiä ulkomaille

Suosittelemme

Tuoreimmat