Suora

  • PUBG Europe League karsintojen finaalit
  • Alppihiihdon MC, Alta Badia
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Marianne Miettinen on tv:stä tuttu kasvo, johon kiteytyy Suomen tyttöfutiksen nousu – menestystarinan taustalta löytyy raju identiteettikriisi

Huippujalkapallopäälliköksi valitun maajoukkuevalmentajan oli käytävä pohjalla noustakseen takaisin ylös.

jalkapallo
Marianne Miettinen
AOP

Helsinkiläinen jalkapallokenttä yli kymmenen vuotta sitten. Pelataan Naisten Liigaa.

Kotijoukkueen päävalmentaja käy pelin aikana kuumana ja huutaa aikansa laitapuolustajan nimeä, kunnes tämä viimein kääntyy äänen suuntaan. Pelaaja reagoi vihaiseen ”ohjeeseen” jollakin tavoin, mutta hänen suoritustasonsa ei merkittävästi parane.

Ottelun lopputulos ei ole jäänyt mieleen, mutta sitä tärkeämpi asia kylläkin. Marianne Miettinen, 43, on nykyään muuttunut valmentaja. Työ tekijäänsä opettaa. Elämä koulii.

Miettinen on tuttu kasvo Yle Urheilun jalkapallolähetyksistä, mutta kommentaattorin pestin ja asiantuntemuksen lisäksi suuri yleisö tietää hänestä vähän. Mistä Suomen naisten jalkapallon voimahahmo on tullut ja mihin suuntaan hän lajia vie?

Paha olo ja huono ihminen

Seurajoukkueuransa jälkeen Palloliitossa tyttöjen maajoukkuevalmentajana sekä useissa vastuutehtävissä toiminut Miettinen ei ole työssään ainoastaan kehittynyt, vaan muuttanut näkemyksensä koko valmentamisesta. Liiton tuore tyttöjen huippujalkapallopäällikkö koki ratkaisevan herätyksen vuonna 2009 jouduttuaan jättämään tehtävänsä Ruotsin pääsarjan Damallsvenskanin nousijaseurassa Stattena IF:ssä.

– Huonojen tulosten takia minut käytännössä painostettiin irtisanoutumaan. Se oli tosi kova paikka. Joukkueen nuoret pelaajat olivat valmennuksessani henkisesti romahtaneet. Päätin, että joko jatkan tätä työtä ja mietin todella tarkasti miten voin kehittyä tai sitten lopetan kokonaan, Miettinen muistelee.

– Tunsin aiheuttaneeni pelaajille pahaa oloa. Koin itseni huonoksi ihmiseksi, enkä aluksi kehdannut edes palata Suomeen. Sain onneksi Ruotsissa pelanneelta ystävältäni Anne Mäkiseltä tärkeää tukea ja realismia ajatteluuni.

Marianne Miettinen
Lehtikuva

Identiteettikriisin taustalla oli valmennustavan valinta, joka ei ollut Miettiselle luontainen. Hän oli perustanut toimintansa vahvasti perinteiseen johtamistyyliin, jossa valmentaja on ehdoton auktoriteetti ja päättää melkein kaikesta yksin. Kokemus rajusta henkilökohtaisesta epäonnistumisesta sai miettimään synkkiä asioita.

– Menin sitten yhtenä päivänä kirjakauppaan ja ostin vihkon, johon aloin joka päivä listata toimintani plussia ja miinuksia. Terapioin itseäni ja päätin selvittää perin pohjin, mitä olisi muutettava ja mitä säilytettävä.

Toisena päivänä Miettinen sai rumpalikaveriltaan kutsun tulla tämän treenikämpälle soittamaan. Futisvalmentajan nuoruudenharrastus auttoi pääsemään hetkeksi irti jalkapallosta ja ikävistä ajatuksista.

– Soitin Guns N’ Rosesin musiikkia hiki päässä kolme tuntia putkeen. Tästä alkoi paraneminen. En voi sietää luovuttamista, joten luonteeni ei antanut periksi lopettaa. Pääsin sopimukseen Åland Unitedin kanssa ja olin siis mielessäni päättänyt jatkaa valmentamista. Opin, että kaikesta voi selvitä.

Voin tänä päivänä olla oma itseni. Vedin aiemmin roolia ja valmensin niin kuin itseäni oli joskus valmennettu.

Marianne Miettinen

Nykyään Miettinen on täysin uudistunut valmentaja, kuin nahkansa luonut. Hän korostaa toistuvasti etenkin tiimityöskentelyn merkitystä. Valmentajan ei tarvitse tietää kaikesta kaikkea, mikä on helpottavaa myöntää sekä itselleen että ympäristölle.

– Voin tänä päivänä olla oma itseni. Vedin aiemmin roolia ja valmensin niin kuin itseäni oli joskus valmennettu. En ollut sama ihminen kuin olin kentän ulkopuolella, mikä oli puhtaasti omaa epävarmuuttani, Miettinen arvioi rehellisesti.

– Olen ymmärtänyt, että muillakin kuin minulla on hyviä ajatuksia, joista voi paljon oppia. Isoin kasvu on tapahtunut johtajuudessani, joka on nykyään samaa kuin olen ihmisenä. Lisäksi ymmärrykseni itse pelistä on toki kehittynyt koko ajan.

Kun Miettinen vastasi vuosia sitten naisten A-maajoukkueen päävalmentajan Andrée Jeglertzin kanssa tyttöjen pelaajakoulutuslinjauksista, he pilkkoivat opetettavat asiat pelipaikkakohtaisiin osaamistavoitteisiin suhteessa huippumaiden tasoon. Isona lähtökohtana oli, että Suomessa on kehitettävä lisää pallollisena taitavia pelaajia.

Miettinen, Jeglertz ja tyttöjen toinen maajoukkuevalmentaja Marko Saloranta kiersivät erittäin aktiivisesti ympäri maata ja jalkautuivat seurojen arkeen. Avainteemat olivat ja ovat yhä toiminnallisesti mahdollisimman laadukas päivittäinen harjoittelu sekä pelillisesti pyrkimys pallonhallintaan ja aikaisiin pallonriistoihin.

– Halusimme tarjota seuroille kaiken mahdollisen apumme, tukemme, resurssimme ja arvostuksemme. Opetimme harjoituskulttuuria ja tekemään fysiikkatestejä, sillä kansainvälisen futiksen fyysinen vaatimustaso nousee jatkuvasti. Tärkeintä oli, että eri tahoille syntyi vahva yhdessä tekemisen tunne.

Jo vuosia jatkunut yhteistyö on koko ajan kehittynyt ja tiivistynyt. Näkyvimpänä saavutuksena on vuonna 2001 syntyneiden U17-tyttöjen paikka marraskuussa pelattavassa MM-lopputurnauksessa, jonka alkulohkossa Suomi kohtaa kisojen järjestäjämaan Uruguayn lisäksi Uusi-Seelannin ja Ghanan.

Suomen U17 tytöt juhlii kisapaikkaa
Lehtikuva

Pelin logiikka edellä

Vaikka yhteistyön ja tiimityöskentelyn voimaa korostava Miettinen ei halua itselleen kunniaa suomalaisen tyttöfutiksen vauhdikkaasta kehityksestä ja hyvistä tuloksista, hänen panostaan ei sovi vähätellä. Valmentamisen jo 15-vuotiaana aloittaneen kokeneen ammattilaisen pitkäjänteinen työ on vaikuttanut erittäin vahvasti niin seura- kuin maajoukkuetoiminnan merkittävään tasonnousuun.

– Olemme tietoisesti tehneet tiettyjä valintoja sen mukaan, millaisia jalkapalloilijoita suomalaiset voivat olla. Tavoitteena on kehittää laatupelaajia, jotka voivat uransa jossakin vaiheessa siirtyä ulkomaille.

En pelkää tietäväni jostakin asiasta vähemmän kuin joku toinen.

Marianne Miettinen

Miettinen on lähimpien kollegojensa kanssa tehnyt tarkkoja maaottelu- ja arvokisa-analyysejä, jotka ovat vaikuttaneet niin pelillisiin kuin valmennuksellisiin painotuksiin. Kun käytettävissä olevaa dataa hyödynnetään, Miettisen tapa valmentaa ja johtaa perustuu aiempaa enemmän faktatietoon.

– Painotamme kentän eri alueilla vaadittavan peruspelaamisen merkitystä. Yksi erityistaito ei kansainvälisellä tasolla enää riitä. Esimerkiksi syöttötaito on vain väline johonkin pelin vaateeseen. Lähestymistapamme on muuttunut siten, että siirrymme pelipaikkakohtaisuudesta koko ajan yhä enemmän kohti pelin aikana tapahtuvaa rotaatiota.

Miettinen alleviivaa, että kaiken harjoittelun peruslähtökohtana on itse peli. Esimerkiksi syöttö- ja muut perustaitodrillit voivat välillä olla hyödyllisiä harjoitteita, mutta niidenkään yhteyttä aitoihin pelitilanteisiin ei tulisi unohtaa.

– Jalkapallon koko teknis-taktinen osa-alue sekä peruspelaamisen taidot ovat koko ajan yhteydessä toisiinsa. Suomessa on vielä kehitettävä valmennuksen tasoa, jotta pelaajille osataan opettaa itse peliä, Miettinen linjaa.

– Yksi iso painopistealueemme on mentaalipuoli. Haluamme nähdä maa- ja seurajoukkueissamme pelaajia, joilla on vahvat henkiset ominaisuudet. Hyvä paineensietokyky on edellytys onnistumisiin.

Annika Huhta tekee maalin
Lehtikuva

Onni on etsiä ja löytää

Muuttunut Miettinen? Uudistunut valmentaja? Oma itsensä?

Kyllä. Palloliiton huippujalkapallopäällikön kaikesta puheesta kuuluu noin vuosikymmenen takaisiin aikoihin verrattuna aivan toisenlainen tapa suhtautua valmentamiseen ja miksei koko futikseen. Tarkka itsetutkiskelu auttoi ymmärtämään, ettei päävalmentaja ole välttämättä joukkueen napa tai johtaja yhteisön keskipiste.

– Olen sosiaaliselta luonteeltani sellainen, että saan ihmiset toimimaan yhdessä. Minulla on ilmeisesti kyky saada heidät heittäytymään mukaan yhteistyöhön sekä innostaa ympäristöäni. Tämä on mahdollistanut sekä oman kehitykseni että maajoukkueidemme hyvät tulokset, Miettinen vastaa kysymykseen vahvuuksistaan.

– En pelkää tietäväni jostakin asiasta vähemmän kuin joku toinen. Haluamme rekrytoida toimintaamme mukaan juuri heitä, joilla on tarjottavanaan jotakin spesiaalia lisäarvoa sekä kovaa tahtoa ja intohimoa.

Perheensä kanssa jo 12-vuotiaana Ruotsissa asunut Miettinen myöntää, että hänen toimintansa sisältää vahvoja vaikutteita länsinaapurille tyypillisestä sosiaalisesta kulttuurista. Hän on pyrkinyt ja myös onnistunut rakentamaan ympärilleen hyvin toimivan tiimin, josta löytyy monipuolista ammattitaitoa.

– Yhden ihmisen mielipide ei läheskään aina riitä. Kuuntelen toisten näkemyksiä ja yritän myös tätä kautta tartuttaa innostustani.

Olisi liian helppoa ja vaivatonta väittää, että Miettinen on nykytrendin mukainen ihmisen valmentaja. Oleellinen osa hänen kehitystään ja muutostaan perustuu sen sijaan kykyyn etsiä, löytää ja ymmärtää kokonaisuuksia, jotka perustuvat hyvin johdonmukaisiin syy-seuraussuhteisiin.

Jalkapallo on joukkuepeli, jonka osin hallitsemattomassa kaaoksessa yksikään pelaaja ei selviäisi ilman yhteistyötä, ilman toisten apua. Ilman yksilöitä ei ole joukkuetta. Eikä ilman joukkuetta yksilö voi onnistua.

Lue myös

Marianne Miettisen kolumni: Valmentaja saa potkut, urheilija loukkaantuu vakavasti – silloin tarvitaan tärkeää taitoa, joka yhdistää menestyjiä

Marianne Miettisen kolumni: Ensirakkauteni syttyi 36 vuotta sitten – kaipaan kyyneleitä, samban kutsua ja maailman hauskinta leikkiä

Marianne Miettisen kolumni: Valmentajana voit sanoa lapselle yhden asian, joka muuttaa toisen ihmisen elämän

Marianne Miettisen kolumni: Mitä urheilijalle oikeasti jää olympiamitalista?

Marianne Miettisen kolumni: Urheilun tasa-arvotyö on vielä pahasti kesken

Suosittelemme

Tuoreimmat