Janne Ahosen lähdettyä viimeisetkin vanhat tähdet ovat poissa – Suomen nuoret mäkikotkat yrittävät nyt nousta siivilleen uuden päävalmentajan opein: “Olemme pyrkineet luopumaan menneisyyden taakasta”

Lauri Hakola on nuorisopäällikkönä ja juniorimaajoukkueen entisenä vastuuvalmentajana tottunut tekemään nuorista urheilijoista mäkihyppääjiä. Nyt hän yrittää nostaa Suomen A-maajoukkueen takaisin maailman kärkitaistoon.

Lauri Hakolalla on käsissään kenties kaikkien aikojen nuorin mäkihypyn A-maajoukkue. Kuva: Jarno Kuusinen​ / AOP

Lauri Hakola harkitsi pitkään, tarttuuko hän suureen haasteeseen. Vielä pari vuosikymmentä sitten Suomen mäkihyppymaajoukkueen päävalmentajan pesti olisi ollut todellinen unelmapesti, mutta viime vuosina unelmat ovat rapisseet urakalla.

Oman mäkihyppyuransa jälkeen Hakola oli toiminut Puijon Hiihtoseuran nuorisopäällikkönä ja mäkihypyn juniorimaajoukkueen vastuuvalmentajana. Lisäksi hän oli toiminut mäkimaajoukkueen päävalmentaja Andreas Mitterin oikeana kätenä vuodesta 2016 lähtien, joten hän tiesi mikä häntä odottaisi. Kun Mitterin sopimusta ei viime keväänä jatkettu, tarjottiin suomalaisen mäkihypyn helmeä Hakolalle.

– Tiesin tilanteen, että aika tiukka pesti tulee olemaan, toukokuussa tehtävänsä aloittanut Hakola kertasi.

– Pienellä henkilöstöllä tätä lähdettiin tekemään. Muun valmennustiimin kanssa teimme isommat linjaukset harjoitteluun ja toimintatapoihin, ja sitä on nyt noudatettu.

Suomalaisen mäkihypyn suurin murheenkryyni on viime vuosina ollut puuttuvan menestyksen lisäksi rahanpuute. Siihen mäkimaajoukkue sai viime kesänä yllättäen helpotusta, kun se sai merkittävän yhteistyökumppanin tuekseen. Huippuvuosien kaltaisista euromääristä ei kuitenkaan puhuta.

Hakola on silti ollut tyytyväinen, sillä nyt perusasioista tai perusharjoittelusta ei ole tarvinnut tinkiä.

– Suurin haaste on se, että meillä on pieni henkilöstö, ja se vaikuttaa varsinkin huippuvaiheen tekemisen laatuun jossain määrin. Välillä on vaikeaa löytää aikaa siihen olennaisimpaan eli valmentamiseen, sen analysointiin ja pohtimiseen, Hakola sanoi, mutta totesi samaan hengenvetoon, että tilanne voisi olla paljon heikompikin.

– Olemme ihan tyytyväisiä siihen, että pystymme tekemään kuitenkin hyvää harjoittelua, ja toivottavasti pääsemme tästä hiljalleen eteenpäin.

Mäkihypyn maajoukkue viime kesänä uuden yhteistyökumppanin julkistamistilaisuudessa. Kuva: Ja​rno Kuusinen / AOP

Kun suomalaisen mäkihypyn alamäki alkoi kymmenisen vuotta sitten, mäkihyppääjät nousivat otsikoihin ennen kaikkea surkeutensa esiintuomisella. Kurjuutta maksimoitiin niin kommenteilla kuin kansallistalkoillakin (siirryt toiseen palveluun). Hakola yrittää puhaltaa suomalaiseen mäkihyppyyn nyt uusia tuulia ja unohtaa menneet tulokset, teot ja rämpimiset.

– Olemme pyrkineet luopumaan siitä menneisyyden taakasta nyt ja katsomaan eteenpäin. Jos tilanne olisi toinen, olisi näiden nuorten urheilijoiden hyvä kasvaa alhaisemmista kilpailusarjoista rauhassa kohti maailmancupia. Nyt siihen ei oikein ole mahdollisuutta, mutta ehkä heistä kasvaa sitäkin kovempia hyppääjiä myöhemmin.

Mäkijoukkueessa tehtiin päävalmentajavaihdoksen myötä myös sukupolvenvaihdos. Hakola ei ole tilastoja tutkinut, mutta uskoo Suomen tämän talven A-maajoukkueen olevan ehkä maamme kaikkien aikojen nuorin mäkimaajoukkue.

Yleensä joukkueen nuorimpiin kuulunut, joulukuun lopulla 24 vuotta täyttävä Jarkko Määttä sai yhtäkkiä huomata olevansa niin sanottua nestoriosastoa, kun joukkueen muut jäsenet ovat 23-vuotias Antti Aalto, 19-vuotias Andreas Alamommo ja 21-vuotias Eetu Nousiainen.

Viime kauden jälkeen joukkueesta on jäänyt pois joukkueen vanhimman titteliä hallussaan pitänyt, keväällä 41 vuotta täyttänyt Janne Ahonen, joka tekee yhä joukkueen kanssa yhteistyötä mäkipukuräätälinä. 28-vuotias Ville Larinto taasen ei päässyt polvivamman jälkeen haluamalleen tasolle ja päätti lopettaa kilpauransa viime kauteen.

Nuoruus on näkynyt hyppääjien tekemisessä, sillä Hakola korosti harjoituskaudella ennen kaikkea perusharjoittelua. Hän lanseerasi jo keväällä tunnuslauseeksi “maailman parasta harjoittelua – identiteetin rakennustyömaa”, joka tarkoitti ennen kaikkea harjoitusmäärän ja laadun lisäämistä sekä pitkäjänteistä ja suunnitelmallista toiminnan kehittämistä.

Jarkko Määttä on tällä kaudella Suomen mäkimaajoukkueen vanhin hyppääjä. Kuva: Jarno Kuusinen​ / AOP

A- ja B-maajoukkueet muodostivat kesän aikana yhteisen harjoitusryhmän ja maajoukkueen toiminta keskitettiin Hakolan kotikaupunkiin Kuopioon. Suurin osa hyppääjistä asuu Kuopiossa ja ei-kuopiolaiset Jarkko Määttä, Andreas Alamommo ja Niko Kytösaho ovat asuneet tarvittaessa paikkakunnalla vuokralla.

Hakolan mielestä keskittäminen mahdollistaa riittävän harjoittelun yhdessä valmennustiimin kanssa sekä resurssien maksimoimisen. Hän on saanut kesän aikana sparrausapua myös Puijolla omaa Kiinan mäkihyppyprojektiaan vetävältä Mika Kojonkoskelta.

Joukkueessa tehtiin tietoinen valinta ja satsattiin voimakkaasti fysiikka- ja oheisharjoitteluun. Oheisharjoittelun määrää kasvatettiinkin peräti viidenneksellä. Myös hyppymääriä kasvatettiin reippaasti, sillä niitä oli puolet enemmän kuin edellisenä kesänä. Se tarkoitti lähes 600 hyppyä hyppääjää kohti.

Hakolan mielestä hyppymäärien lisäys ei ollut erityisen iso. Hänen mielestään taidon ja tekniikan opettelussa on muitakin laatutekijöitä kuin määrä, mutta määrä on silti yksi tärkeä tekijä, kun puhutaan tässä kehitysvaiheessa olevista nuorista urheilijoista.

– Nuorten urheilijoiden ominaisuudet olivat monellakin osa-alueella sillä tasolla, että jotta niissä päästäisiin uudelle tasolle, piti vain pystyä harjoittelemaan riittävän ehjästi harjoituskauden aikana, Hakola sanoi ja kertoi, että harjoittelua tehtiin myös kesän kilpailujen kustannuksella.

Hyppääjät ottivat harjoittelun muutoksen hyvin vastaan. Muun muassa A-maajoukkueen kuopuksen, Andreas Alamommon mukaan hyppymäärän nostaminen oli järkevää, sillä hänen mielestään kesät ovat tarkoitettu treenaamiseen ja talvet kilpailemiseen.

– Mieluummin valmistautuu oikeasti kunnolla talveen, ja sitten siellä näyttää, mitä on tehty, hän totesi.

Antti Aalto sijoittui viime kaudella suomalaishyppääjistä maailmancupissa parhaiten. Hän oli 54:s. Kuva: Tomi Hänninen

Kuinka hyvin kesän harjoitukset ovat purreet? Maailmancupkausi käynnistyy tulevana viikonloppuna Wislassa, jossa hypätään perjantaina karsinta sunnuntain henkilökohtaiseen kilpailuun ja lauantaina joukkuemäki.

Suomen joukkue joutui muuttamaan ohjelmaansa viime viikolla, kun Rukan mäki jouduttiin sulkemaan lämpimän sään takia. Harjoitusleiri kotimaassa peruuntui, ja joukkue matkasi sen sijaan Puolaan harjoittelemaan ja kilpailemaan.

Hakolan mukaan totuus hyppääjien kilpailukunnosta nähdään vasta lähtöpuomilla, mutta ainakin motivaatio ja polte hyppäämiseen on hänen mielestään käsinkosketeltavan hyvä.

– Kaikissa näissä urheilijoissa on paljon lahjakkuutta. Kun pystymme harjoittelemaan kuin maailman parhaat riittävän pitkään, niin en näe, että mitään rajoja olisi vastassa mennä vaikka minne tässä hommassa, Hakola vakuutti.

Suomen joukkueella on ulkomailla hypättäviin henkilökohtaisiin maailmancupin kilpailuihin kahden hyppääjän osallistumisoikeus. Kuitenkin viikonloppuina, jolloin hypätään joukkuemäkeä, Suomi voi nimetä henkilökohtaisen kilpailun karsintaan neljä hyppääjää.

Jotta osallistumisoikeutta pystyttäisiin kasvattamaan kauden aikana, tarvitaan menestystä. Viime kaudella suomalaisista maailmancupin pisteille pääsivät vain Antti Aalto ja Eetu Nousiainen. Aalto oli 13 pisteellään kokonaiscupissa 54:s ja Nousiainen 6 pisteellään 66:s.

Hakola ei aseta hyppääjilleen ylimääräisiä paineita. Hän uskoo, ettei joukkueen omista tavoitteista ole syytä tinkiä.

– Lähdemme tekemään parhaamme – kuten olen niin monesti sanonut – jokapäiväisen harjoittelun kautta, Hakola totesi tyynesti.

Hänen mukaansa jokainen maajoukkueen hyppääjä pyrkii joka päivä opettelemaan, miten pystyisi paremmin toteuttamaan harjoitteluaan ja tekemään sitä maailman parasta harjoittelua.

– Sitä kautta ne tulokset sitten tulevat. Tulevat, jos ovat tullakseen ja kun ovat tullakseen.

Lue myös: