Suora

  • Ratsastuksen maailma
  • Taitoluistelun GP-finaali: Loppunäytös

Vuosia kivuliaasta polvivammasta kärsinyt suomalaispuolustaja ei suostunut luopumaan unelmastaan – särkylääkkeiden ja yksinäisyyden varjostama matka MM-kisoihin vaati yli 20 000 kilometriä kuntopyörän selässä

Classic-puolustaja Mikko Leikkanen pelaa ensimmäisissä salibandyn MM-kisoissaan, vaikka vuosien varrella unelman toteutuminen on näyttänyt erittäin epävarmalta vaikean polvivamman vuoksi. Tärkein tuki on löytynyt kotoa omasta kihlatusta, ex-maajoukkuepelaaja Eliisa Alangosta.

salibandy
Mikko Leikkanen MM-kisoissa 2018.
Mikko Leikkanen debytoi MM-tasolla viime lauantaina Ruotsia vastaan.Ville Vuorinen / Salibandyliitto.

Kivusta on tullut Classic-puolustaja Mikko Leikkasen monivuotinen ystävä ja vihamies.

30-vuotias Leikkanen siirtyi keväällä 2010 Sveitsiin NLA-liigaan pelaamaan vuodeksi, ja paluun jälkeen seuraavana vuonna alkoivat vaikeudet.

– Kesäharjoittelun jälkeen aloin tuntea oireita oikeassa polvessa, ja olin kuukauden verran pois. Se hieman helpotti, mutta keväällä kivut tulivat takaisin. Pelasin pudotuspeleissä, ja kauden jälkeen kävin kuvauttamassa jalan.

Diagnoosi oli pitkittynyt hyppääjän polvi, eli rasitusvamma, joka keräsi polvilumpion alakärkeen patellajänteeseen luupiikkiä. Se taas painoi tulehtunutta jännettä ja aiheutti jatkuvaa kipua.

– Muistan alustavan arvion olleen muutaman kuukauden huili, mutta näin seitsemän vuoden jälkeen voi sanoa, ettei se ihan niin helposti mennytkään.

Leikkauksen jälkeen Leikkanen pelasi kaudella 2012–2013 vain kaksi ottelua. Seuraavalla, hopeamitaleihin päättyneellä kaudella hän taisteli kaukalossa kivuista huolimatta. Miehen osaamisesta kertoo jotain, että hän nakutti 25 ottelussa hyökkääjän paikalta puolikuntoisenakin massiiviset tehot 33+12.

Polvi leikattiin uudestaan vuonna 2014, ja kaudella 2014–2015 tamperelainen ei pelannut kuin puoli peliä kauden viimeisessä pudotuspelissä. Seitsemän vuotta Leikkanen on joutunut pohtimaan, pystyykö jatkamaan vai ei.

– Lumpion alla on selkeä kipukohta, ja kun se on riittävän kipeä, polvi alkaa pettää alta. Toiseenkin polveen on tullut samanlaisia oireita, mutta tilanne on ihan hyvin hallinnassa. Enemmän tai vähemmän se on oireillut koko seitsemän vuoden ajan, mutta nyt näyttää hieman valoisammalta.

– En tiedä, voiko sanoa, että siihen tottuu, mutta koko ajan on oppinut itsestään, kropasta ja vammasta lisää. Polvi toki vähän häiritsee arjessa, ja pelien jälkeiset päivät saattavat olla sellaisia, että kun istuu tuolille tai menee portaita, sen huomaa selkeästi.

Mikko Leikkanen, Classic.
Leikkanen pelaa tuki oikeassa polvessaan.Juha Käenmäki / Salibandy.fi.

Tampereelta Ouluun ja takaisin

Vaikka usko on ollut välillä koetuksella, kolminkertainen Suomen mestari on jaksanut sinnikkäästi kuntouttaa itseään ja pyrkinyt pysymään positiivisena vaikeuksista huolimatta. Rakkaus salibandya kohtaan on pitänyt liekin elossa.

– Yksi kesä muutama vuosi sitten oli tullut taas joku takapakin takapakki. Aloin miettiä, onko tässä mitään järkeä, kun tilanne ei mennyt yhtään parempaan suuntaan. Onneksi kunnon taas parannuttua syksyä kohden pääseminen kiinni treeneihin ja peleihin antoi motivaatiota.

– Intohimo ja palo lajia kohtaan on ajanut aina eteenpäin, enkä ole antanut itselleni sitä vaihtoehtoa, että hommat eivät jatkuisi ja töitä ei enää tehtäisi. Muuten jäisi niin paljon jossiteltavaa. Voi sanoa, että kaikki kivet on vuosien aikana käännetty, mitä vain on keksinyt kääntää.

Pelaamisen ohella Tampereen kaupungilla projektisuunnittelijana työskentelevä Leikkanen on viettänyt satoja ja taas satoja tunteja uimahallissa ja kuntopyörän selässä toivoen, että huomenna polvi ei olisi niin kipeä kuin tänään. Särkylääkkeitä etenkin pudotuspelien aikaan on kulunut purkkikaupalla. Joukkueurheilija on ollut välillä todella yksin.

– Se on uimahallilla hieman huvittanut, että siellä on paljon uimareita, jotka treenaavat yhdessä melkein joka harjoituksen. Sitten taas tällainen joukkueurheilija on käynyt yksin polskimassa.

– Johonkin vaiheeseen asti pidin raa’asti kirjaa kuntopyöräkilometreistä. Pitkälti yli 20 000 kilometrin olin siinä vaiheessa, eli noin 25 kertaa pyörällä Tampereelta Ouluun ja takaisin.

Mikko Leikkanen, Classic.
Mikko Leikkanen, Classic.Salibandy.fi

Classicin pelaajat ovat tukeneet Leikkasta, ja hän on ollut osa joukkuetta, vaikka päivittäin häntä ei joukkuetreeneissä olekaan näkynyt. Kuntopyörän päälle Leikkanen ei ole juuri kavereita tosin saanut.

– Muun muassa Krister Savonen on silloin tällöin tullut viereiselle pyörälle, ja viiden minuutin polkemisen jälkeen hän on alkanut manailla, miten järkyttävän tylsää puuhaa se on. Kun olen katsonut siinä tilanteessa häntä silmiin, Savonen on ehkä tajunnut, ettei ensimmäisestä viidestä minuutista vielä kannattaisi nostaa meteliä, Leikkanen naurahtaa.

Jo kaudella 2005–2006 Salibandyliigassa debytoinut Leikkanen on pelannut vammojensa vuoksi “vasta” 219 liigaottelua. Vaikeudet ovat kasvattaneet ja opettaneet.

– Monia asioita osaa arvostaa paljon enemmän, ja maanantainen marraskuutreeni maistuu paremmalta sen jälkeen, kun on ollut sivussa. Joukkueen kanssa vietetty aika tuntuu hienolta, ja sitä kaipasi paljon silloin, kun teki yksin töitä.

Salibandyperhe

Tärkeimmän tuen Leikkanen on saanut matkan varrella kotona kihlatultaan, 108 maaottelua ja viidet MM-kisat pelanneelta Eliisa Alangolta. Leikkasen ja Alangon, 30, salibandyperheessä on SM-mitaleita yhteensä 14, ja Alangon MM-kisamitaleita sekä muita tunnustuksia riittää.

Leikkasen mukaan oman kumppanin lajitausta ja pitkä pelaajaura ovat auttaneet arjen murheissa paljon.

– En olisi voinut toivoa enempää tukea kuin mitä olen saanut. On ollut mahtava tilanne, kun toinen on ollut samassa tilanteessa ja hänellä on se ymmärrys, mitä urheilijan elämä vaatii. Kun jouduin kuntouttamaan itseäni paljon, moni sanoi, että nyt on varmaankin enemmän aikaa opiskeluun. Oikeasti minulla meni tuplasti se aika, jonka muut joukkueesta harjoittelivat.

Alangolle Leikkasen taistelun seuraaminen on ollut välillä vaikeaa.

– Itselläni oli etenkin alussa sellainen avuton olo, kun ei voinut auttaa. Oli hankalaa, kun oli epätietoisuutta, mitä polvi kestää ja mitä se ei kestä. Asiantuntijatkaan eivät osanneet oikein antaa selkeitä ratkaisuja siitä, mitä pitäisi tehdä.

– Koko projektia kun ajattelee, on ollut hienoa seurata Mikon päättäväisyyttä ja pitkäjänteisyyttä laittaa itsensä kuntoon. En usko, että kovin monella olisi ollut tuollaisia henkisiä voimavaroja, Alanko kehuu.

Alanko keräsi viime kauteen päättyneellä urallaan 300 liigamaalia ja 467 tehopistettä, mutta kärsi myös loukkaantumisista. Pariskunnan molemmat osapuolet ovat olleet turkulaisen huippukirurgin Sakari Oravan potilaana. Alangon omat kokemukset ovat auttaneet samaistumaan kihlatun tilanteeseen.

– Olemme monta vuotta tähdänneet urheilussa huipulle ja kärsineet loukkaantumisista. Olen pystynyt asettumaan Mikon asemaan ja aistinut, milloin jutella ja milloin antaa tilaa.

– Vaikka ihmiset ovat tarkoittaneet hyvää, ulkopuolelta on kuullut voivottelua ja harmittelua. Sitä on pyritty välttämään kotona, koska se ei vie asiaa ikinä eteenpäin. Olemme pyrkineet rakentamaan arkemme sellaiseksi, että meillä on hyvä olla kotona ja töissä. Silloin rahkeet riittävät paremmin, jos polven kanssa tulee takapakkia.

Eliisa Alanko MM-kisoissa vuonna 2017.
Eliisa Alangon maajoukkueura päättyi viime vuoden MM-kisoihin.Salibandy.fi

Alanko ei myönnä koskaan ajatelleensa, että ehkä puolison olisi hyvä luovuttaa suosiolla.

– Mikko on ollut niin päämäärätietoinen sen suhteen, että polvi laitetaan kuntoon. Kun polvi on sitten ollut kunnossa, mies on ollut henkisesti ja fyysisesti valmis kaukaloon. Enemmän olen ehkä jossitellut toiseen suuntaan, mihin rahkeet olisivatkaan riittäneet, jos polvi olisi ollut kunnossa.

Leikkanen olisi ollut lähellä MM-kisareissua jo aiemmin, mutta vajaa pelikuntoisuus on murskannut haaveet. Monikäyttöinen peluri myöntää, että joskus tilanne on tuntunut epäreilulta.

– Olen yrittänyt tehdä kaiken aina tunnollisesti ja huolella, ja kuitenkin olen saanut osakseni tällaiset pitkään piinaavat vaivat. Joku taas jättää verryttelyt väliin, hyppää suoraan kaukaloon eikä ole ikinä vammoja.

– Olen joskus miettinyt, mihin olisi voinut olla paukkuja, koska olen tykännyt aina pelaamisesta ja harjoittelusta niin paljon.

Kun puhelin lopulta soi ja päävalmentaja Petteri Nykky ilmoitti valinnasta kisakoneeseen, helpotuksen huokaus oli valtava.

– Olihan se mahtava uutinen, josta tuli aika innostunut fiilis. Tuossa oli viimeisen maajoukkueturnauksen jälkeen aika pitkät pari viikkoa odotella valintoja. Kaikkien näiden vuosien ja pitkän taistelun jälkeen tämä on jonkinlainen palkinto siitä työstä, mitä on tehnyt.

Kultaa kohti

Mikäli Suomi selvittää odotetusti tiensä viikonlopun MM-mitalipeleihin, yhdeksään päivään tulee kuusi peliä. Leikkasen ja kisapassin leimaamisen suurimpana esteenä on ollut juuri se, miten tiiviissä tahdissa hän pystyy pelejä pelaamaan.

Syksyn kaikki 13 liigapeliä hän urakoi, vaikka Classicin joukkuetreeneissä hän ei täysin olekaan ollut mukana. MM-kisojen alkulohkossa hänen pelikuormaansa on säännöstelty.

– Kaikki oheisharjoitukset tulee tehtyä itse omalla ohjelmalla, ja oheisten päälle on tullut 1–2 lajitreeniä riippuen peleistä. Treeneissä olen ollut kaukalossa enintään tunnin. Nyt tilanne on huomattavasti parempi kuin moneen vuoteen. MM-kisojen suhteen ei ole olemassa mitään suunnitelmaa, ja tilanteen mukaan mennään. Aina kun kutsu käy, olen valmis kaukaloon.

Mikko Leikkanen salibandyn MM-kisoissa 2018.
IFF.

Isokokoisen Leikkasen tärkein ase on kova ja tarkka laukaus, joka lähtee vaikeistakin asennoista nopeasti, tarkasti ja yllättävästi. Hän on pelannut urallaan paljon myös hyökkääjänä, ja monikäyttöisyys on iso apu.

– Tuossa on rikkinäisen polven kanssa ollut kohtalaisen paljon aikaa olla siellä “Tennarin” (Tampereen Tenniskeskus) ylätasanteella raapimassa palloa liikkeelle. Hyvä, että se vedetty ekstra myös näkyy jossain. Näkisin, että olen monipuolinen ukko, ja varmaan sellainen pallollinen pelaaminen sekä erikoistilanteet ovat omia vahvuuksiani sen laukauksen lisäksi.

Suomi puolustaa kisoissa Riiassa kaksi vuotta sitten hankittua MM-kultaa, ja Leikkasen mukaan kultatempun uusiminen on luonnollisesti ainoa tavoite. Joukkue koostuu puoliksi tutuista Classicin pelaajista, mutta mukana on myös muita mausteita.

– Siellä on aikamoisia persoonia mukana. Se on huippuryhmä, jossa on älyttömästi taitoa ja kykyä pelata. Uskon, että meillä on yhtenäinen ja hieno joukkue kasassa.

Omaa tulevaisuuttaan hän ei lähde ennustamaan. Vuodet vaivojen kanssa ovat opettaneet, että tilanteet voivat muuttua nopeastikin. Nyt mielessä on vain MM-kulta.

– Tässä on aika monta vuotta menty vuosi kerrallaan, ja niin mennään jatkossakin, ellei jotain mullistavaa tapahdu. Uskon, että ura jatkuu tämän kauden jälkeenkin, jos polvi sen sallii.

Lue myös:

Suomi löi Norjan selvästi ja varmisti suoran puolivälieräpaikan MM-kisoissa: "Ei meillä ole tarkoituskaan iskeä miljoonaa maalia, kun johdamme peliä"

”Kanadansuomalainen suomenruotsalainen” kiekkolegendan poika valitsi salibandyn ja nousi joukkueensa MM-kisojen tähdeksi – ”Olisi mukavaa tehdä historiaa”

Salibandyn harrastajamäärät kasvavat, MM-kisoissa tehdään yleisöennätyksiä – yhtä lajin ongelmaa ei Suomessa silti kukaan osaa ratkaista

Rakkaus, joka saa yli 40-vuotiaan legendan yhä innostumaan pihapeleistä – maailmanennätyksen tekevä Mika Kohonen paljastaa hetken, jolloin äänet pään sisällä huusivat: "Mun ei enää kuuluisi olla täällä"

Suosittelemme

Tuoreimmat