Syömishäiriöstä toipunut voimistelija vaatii valmentajilta inhimillisyyttä – “Minä näin sellaista käytöstä, jota ei hyväksyttäisi millään työpaikalla”

Voimisteluliitto myöntää, että lajissa on ongelmia, erityisesti valmentajien vuorovaikutustaidoissa.

Kuvituskuva. Kuva: Getty Images

Anoreksiasta toipunut entinen joukkuevoimistelija on seurannut viime viikkojen keskustelua entisestä lajistaan tarkasti. Urheilulehden juttu Mineteistä (siirryt toiseen palveluun) käynnisti keskustelun, johon hän halusi osallistua kertomalla omista kokemuksistaan.

Parikymppisen nuoren naisen mielestä on tärkeää, että lajin epäkohdista vihdoin puhutaan. Hän kertoo pelkäävänsä edelleen omia valmentajiaan.

– Pitäisi osata erottaa kaksi asiaa. Valmennusta, treeniä ja toistoja pitää olla. Mutta toinen asia on se, miten valmentajat käyttäytyvät. Minä näin sellaista käytöstä, jota ei hyväksyttäisi millään työpaikalla. Tähän asiaan pitäisi puuttua ihan koko valtakunnan tasolla, nainen vaatii.

– Jotain on vääristynyt pahasti, jos asiat, jotka eivät ole ok muualla elämässä, ovat hyväksyttyjä voimistelukulttuurissa. Valmentajan pitää olla auktoriteetti, muttei sellainen auktoriteetti, jota kunnioitetaan pelonsekaisin tuntein. Siinä on hirveän suuri ero.

Entinen voimistelija toivoisi, että pelon ilmapiiri murenisi. Silloin asioita voitaisiin viedä rakentavasti eteenpäin. Usein vain voimistelijat ja valmentajat tietävät, mitä treeneissä tapahtuu.

– Haluaisin, että seuratoimintaa valvottaisiin enemmän, että ihmiset olisivat tietoisia asioista. Kukaan ei pyydä, että treenimääriä vähennettäisiin tai tavoitteita alennettaisiin. Usea valmentaja ottaa rakentavan kritiikin hyökkäyksenä. Ehkä he tuntevat syyllisyyttä, nainen pohtii.

– Kaikki salailu pitäisi lopettaa. Jos valmentajalla on jotain salattavaa, luulisi, että hän itse tietää tekevänsä jotain, mikä ei ole moraalisesti hyväksyttävää.

Kuva: Yle

Voimistelijoiden syömiseen ja painonhallintaan nainen toivoo muutosta. Esimerkiksi Lohjalla Kisakallion urheiluopiston voimistelijoille suunnattu oma ruokalinjasto alleviivaa tytön mielestä sitä, että voimistelijoiden pitää syödä askeettisesti.

– Jos jo pienille tytöille sanotaan leirillä, että appelsiinimehua ei saa ottaa aamupalalla, ei kaikki ole kunnossa, nainen näpäyttää.

Syöminen ei ole hänelle vieläkään helppoa, mutta ymmärrys on lisääntynyt ja tytöllä on niskalenkki sairaudestaan. Kaikille ei käy yhtä hyvin.

– On todella yleistä, ettei sairaudesta parannuta. Siitä ei kauheasti puhuta. Kuolleisuusprosentti syömishäiriöissä on suuri, entinen voimistelija kertoo.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viiden vuoden takaisesta tutkimuksesta selviää, että anoreksiaa ja bulimiaa sairastavien kuolemanriski on huomattavasti korkeampi kuin muulla väestöllä, vaikka he saisivat parasta mahdollista hoitoa.

Anoreksiapotilailla riski on kuusinkertainen ja bulimikoilla lähes kolminkertainen samanikäisiin verrattuna. Tutkimuksen mukaan syömishäiriö lisää myös itsemurhariskiä.

Kaikista mielenterveydenhäiriöistä anoreksia on tappavin. Noin viisi sadasta anoreksiapotilaasta menehtyy kymmenen vuoden seurannassa.

– Tiedän, että monilla voimistelijoilla syöminen on jo häiriintynyttä, vaikka he ulospäin näyttäisivätkin normaaleilta. Harva puuttuu asiaan ennen kuin sairastunut näyttää tosi pahalta.

Yhdysvaltalainen tutkija Justine J. Reel arvioi Yle Urheilulle, että jopa joka neljännellä huippu-urheilijalla on jonkinasteisia ongelmia syömisen suhteen.

“Voimistelijat pitäisi nähdä lapsina, nuorina, ihmisinä”

Inhimillisyys. Se on asia, jota entinen voimistelija peräänkuuluttaa valmentajilta. Suomessa ihannoidaan hänen mukaansa venäläistä valmennusta, jonka metodit ovat tunnetusti kovia. Itsetunto-ongelmista ei kehdata puhua ääneen.

– Voimistelijat pitäisi nähdä lapsina, nuorina, ihmisinä. Ei vain palikoina tiellä huipulle. Motivoituneillekin voimistelijoille tulee välillä raja vastaan, on pakko hidastaa tai sanoa, etten halua tai pysty.

– Toivon, että omien rajojen myöntäminen nähtäisiin oman tahdon ja vahvuuden osoituksena. Ei heikkoutena ja hidasteena. Olet vahva, kun pystyt sanomaan, että nyt riittää.

Kuva: Yle

Entisen joukkuevoimistelijan mielestä asioista ei ole puhuttu, koska lajissa on pärjätty hyvin ja voitettu maailmanmestaruuksia. Voimisteluliitolta nainen toivoisi järeämpiä otteita.

– Voimisteluliitosta kommentoitiin Titta Heikkilä -jutun yhteydessä, että he ohjaavat yhteydenotot mahdollisissa ongelmissa seuroihin. Maajoukkuevaatteissa on Voimisteluliiton logo, miksi urheilijat eivät voisi olla suoraan yhteydessä liittoon?

Voimistelijoiden ura huipulla päättyy nuorella iällä. Naisen mielestä valmennuskulttuurin muutos voisi saada monen jatkamaan pidempään jollain tavalla voimistelun parissa.

– Kiristämisellä, alistamisella ja huutamisella voi saavuttaa tulosta lyhyellä tähtäimellä. Mutta jos halutaan harrastajia pidemmällä tähtäimellä ja että intohimo säilyy, tarvitaan muutosta.

Voimisteluliitto vastaa kritiikkiin

Voimisteluliiton pääsihteeri Maria Laakso korostaa tapauksesta kuullessaan, että liitossa ei hyväksytä mitään epäasiallista käytöstä.

Laakso myöntää, että heille on tullut urheilijoilta yhteydenottoja ja palautetta viime aikoina joukkuevoimistelussa pinnalle nousseista asioista, kuten valmentajien kovista metodeista, syömishäiriöistä ja ylipäätänsä vaikenemisen kulttuurista. He aikovat nyt selvittää ulkopuolisen tahon toteuttamalla kyselytutkimuksella, kuinka yleinen ilmiö on.

– En usko, että kyse on yksittäistapauksista. Mutta lukumäärää minulla ei ole antaa. Selvitys on kesken, Laakso toteaa Yle Urheilulle.

Tiedostatte siis, että ongelmia on lajissanne?

– Tiedostamme, että meillä on kuusi tuhatta valmentajaa kentällä. Ihan jokaisen valmennusmetodeihin emme pysty vaikuttamaan. Tiedostamme, että ylilyöntejä ja virheitä tapahtuu. Haluamme nyt selvittää, mitkä meidän toimenpiteistämme ovat vaikuttavimpia ja mitä meidän pitäisi vielä yhdessä tehdä.

Kuva: Lehtikuva/Roni Rekomaa

Laakso kertoo, että esimerkiksi aiemmin tänä vuonna 360 valmentajaa on arvioinut itse omaa osaamistaan. Samassa yhteydessä yli 300 voimistelijaa on arvioinut valmentajia. Voimistelijat nostivat esiin valmentajien vuorovaikutustaidot kehitettäväksi asiaksi.

Ulkopuolisen selvityksen on puolestaan tarkoitus käynnistyä tämän vuoden puolella. Tulokset pitäisi olla valmiina alkuvuodesta. Vielä on auki, millaisia kysymyksiä laaditaan tai kenelle kyselytutkimus lähetetään. Laakson mukaan liitossa tehdään kuitenkin toimenpiteitä ennen selvityksen valmistumista esimerkiksi valmentajia, seurajohtajia ja urheilijoita kouluttamalla.

– Käymme läpi positiivista valmennusta ja valmennuskulttuuria. Millä tavalla kerätään palautetta ja mitä keinoja on saada pois pelon kulttuuri tai vaikenemisen ilmapiiri.

– Lähdemme tarkistamaan asioita, mitä valmentajamme ja ohjaamme tietävät. Skarpataan materiaalia ja niitä asioita, mitkä ovat keskiössä. Ensi vuodelle pitää nostaa painopisteet paremmin esiin kohtaamisissa seurojen sekä valmentajien ja ohjaajien kanssa, Laakso sanoo ja viittaa esimerkiksi positiiviseen valmentamiseen, vuorovaikutukseen ja yksilön kunnioittamiseen.

– Niiden alle pitää selkeyttää toimenpiteitä.

Kuva: Yle

Syömisen ongelmista puhuessaan Laakso on varovainen.

– Syömishäiriöstä keskusteltaessa tarvitaan lisää tietoa, mitä kaikkia asioita pitää huomioida, kun tehdään huippu- ja kilpapuolella töitä.

Laakson mukaan liitto tiedostaa ison vastuunsa tyttöjen liikuttajana. Hän muistuttaa, että voimistelu kerää paljon täydellisyyteen pyrkiviä urheilijoita. Laakso korostaa, että liitto tekee yhteistyötä esimerkiksi ravintoterapeuttien ja Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön kanssa.

– THL:n sivuilla on paljon tietoa terveellisestä ruuasta. Vanhempainilloissa vanhemmat tarvitsevat tietoa asioista. Kerromme niitä asioita, mitä terveysopin kirjoissa ja THL:n sivuilla on. Hyvinvointi ja terve voimistelija on meillä fokuksessa, Laakso vakuuttaa.

Lue myös: