Suora

  • Urheiluruutu
  • Uimahyppyjen MM, sekaparien 3 m:n synkrohyppyjen loppukilpailu

Timo Jutila on monelle huumorihahmo ja jäänne MM95-huumasta – komea ura Leijonissa on jäänyt "Jutipumpun" ja makkaramainosten varjoon

Vuoden 1995 maailmanmestarijoukkueen kapteenin Timo Jutilan pelinumeroa 5 kantava Leijona-paita nousee torstaina Hakametsän jäähallin kattoon.

Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue
Timo Jutila
Yle

Grillimakkara. Mennään eteenpäin. Vuoden 2011 maailmanmestaruusjuhlien nilkkatulehdus. 1995. Jutipumppu-tuuletus.

Nämä asiat tulevat ensimmäisenä mieleen, kun ajattelee Timo Jutilaa. Pelaajauransa jälkeen "Jutista" on hieman puolivahingossa tullut humoristinen hahmo, joka hokee kauppaketjun mainoksissa, että "ny rillataan".

Jääkiekkoilijana hänet muistetaan lähinnä vuoden 1995 maailmanmestaruudesta, joka on Suomessa saavuttanut lähes pyhän aseman. Tuon mestarijoukkueen kapteeni oli Timo Jutila.

Ville Peltonen oli jo viimeistellyt Ruotsin verkkoon hattutempun, kun tuli Jutilan paikka laukoa siniviivalta. Kiekko meni ohi Ruotsin maalivahdin Thomas Östlundin ja Suomi meni 4–1-johtoon. Kolmatta erää pelattu kaksi minuuttia ja 52 sekuntia. Sillä hetkellä Jutila tiesi, että se on Antero Mertarannan sanoin siinä.

Hänen tuuletuksensa oli niin raivoisa, että se kasvoi myöhemmin legendaarisiin mittoihin. Kerrotaan siitä lisää myöhemmin.

Ensin on palattava ajassa 40 vuotta takaisin päin.

Jutila oli ikäluokkansa paras

Tampereen Tesomalta lähtöisin oleva Timo Jutila oli poikkeuksellisen lahjakas jääkiekkoilija. Hän voitti urallaan viisi Suomen mestaruutta, kävi NHL:ssä ja menestyi myös Ruotsin ja Sveitsin pääsarjoissa.

Timo Jutila tuulettaa maalia vuoden 1988 välierissä HIFK:ta vastaan.
Lehtikuva

Tässä jutussa keskitytään hänen saavutuksiinsa maajoukkueessa, koska Jutilan, 54, leijonapaita nostetaan Hakametsän jäähallin kattoon ennen Suomen ja Tshekin välistä EHT-turnauksen ottelua tänään torstaina.

Jutilan maajoukkueura alkoi jo 40 vuotta sitten Pohjola-leiriltä, joka vielä tuolloin tunnettiin Fennia-leirinä. Jutila erottui edukseen jopa ikäluokkansa parhaiden suomalaisten pelaajien keskellä. Hänet valittiin leirin parhaaksi pelaajaksi vuonna 1978.

Kaksi vuotta myöhemmin Jutila oli jo saavuttamassa hopeaa alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa Tshekkoslovakiassa. Alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Jutila pelasi kolme kertaa. Ikimuistoisin reissu oli vuoden 1982 turnaus Pohjois-Amerikassa.

– Ensimmäisessä ottelussa pelasimme Winnipegissä ja hävisimme Kanadaa vastaan ihan pystyyn. Melkein 18 000 ihmistä huusi katsomossa, niin kyllä siinä meni kymmenen minuuttia, kun vain katselimme sitä. Vähän pelaaminen unohtui, Jutila muistelee.

Suomalaisnuoret olivat suuressa maailmassa aluksi hämillään, mutta pelasivat lopulta siihen malliin, että turnauksen päätteeksi kaulaan pujotettiin pronssimitalit.

Tuohon aikaan Suomi kuului vielä kiekkomaailman keskikastiin. Leijonat ei ollut koskaan voittanut miesten arvokisamitalia. Nuorissa saavutetut mitalit enteilivät kuitenkin parempaa tulevaisuutta.

Ensimmäinen A-maaottelu legendaarisessa Izvestija-turnauksessa

Tänään torstaina pelattava Suomen ja Tshekin välinen ottelu on osa Venäjän EHT-turnausta, joka tunnettiin vuosina 1967–96 nimellä Izvestija-turnaus.

Vanhemmissa kiekkosukupolvissa nimi Izvestija herättää yhä kylmiä väreitä. Joulun alla pelattu turnaus oli lähes MM-kisojen veroinen tapahtuma, jota kaikki urheiluihmiset seurasivat.

Jutilakin muistaa, kuinka Tesoman kansakoulussa opetus pysähtyi pariksi tunniksi, kun Suomi pelasi tärkeitä pelejä Neuvostoliitossa. Hänelle oli suuri kunnia, kun ensimmäinen maajoukkuekutsu osui Izvestija-turnaukseen vuonna 1983.

– Kokeneemmilta pelaajilta tuli ohjeita, että kun Izvestijaan mennään, siellä voi tapahtua ihan mitä vaan, eikä niihin asioihin pysty vaikuttamaan, Jutila kertoo.

Tilasin puhelun isälle Suomeen. Oli aika kiva soittaa, että voitimme Neuvostoliiton.

Timo Jutila

Kolme vuotta myöhemmin tapahtui yksi Jutilan uran ikimuistoisimmista Izvestija-hetkistä. Leijonat jäi turnauksessa viimeiseksi, mutta se ei paljon painanut, kun Suomi otti tuohon aikaan harvinaisen voiton Neuvostoliitosta.

– Se oli tapahtunut kerran aikaisemmin. Se tuntui aika uskomattomalta, Jutila sanoo.

Kaiken lisäksi Jutila oli puolustajana viisikossa, jossa Jari Torkki teki kaksi maalia ja Risto Kurkinen 3–2-voittomaalin.

– Voitto tuntui jotenkin ihmeelliseltä. Muistan, kun tulimme hotellille sen jälkeen, ja siihen aikaan piti mennä huoneen kerrosvahdilta tilaamaan puhelu. Tilasin puhelun isälle Suomeen. Oli aika kiva soittaa, että voitimme Neuvostoliiton.

Maajoukkueuran piti olla ohi jo 1980-luvun lopussa

Jutilan ura kulki vahvaa nousukiitoa 1980-luvulla. Hän oli edustanut Suomea olympialaisissa, Kanada-cupissa ja MM-kisoissa. Tapparassa hän oli saavuttanut viisi SM-kultaa. Kaudella 1984–85 hän pelasi kymmenen NHL-ottelua Buffalo Sabresin paidassa.

Tapparan Lasse Litma ja Timo Jutila juhlivat Suomen mestaruutta.
Lehtikuva

Vaikeudet alkoivat vuosikymmenen lopulla, kun Luulajaan siirtyneen Jutilan polvesta menivät ristiside ja nivelside rikki.

– Silloin tuli sellainen fiilis, että maajoukkueura on nyt tässä, Jutila myöntää.

Välissä menikin kolme kautta ilman maajoukkuekomennuksia, kunnes päävalmentaja Pentti Matikainen soitti. Matikainen oli katsonut Jutilan pelejä Ruotsissa ja pyysi hänet mukaan kevään 1991 MM-kotikisoihin.

Kotiyleisön edessä ei tullut mitalia, mutta seuraavalla kaudella jysähti. Jutila oli mukana, kun Suomi saavutti Kanada-cupin pronssia vuonna 1991 ja MM-hopeaa keväällä 1992.

Hopeamitali oli Suomen ensimmäinen MM-tasolla. Suomi lähti turnaukseen joukkueella, jonka menestysmahdollisuudet tyrmättiin jo etukäteen. Tähtipelaajia oli jäänyt pois kisakoneesta, mutta heidän tilalleen syttyikin uusia tähtiä.

Kisojen pistepörssin voitti Jarkko Varvio ja Markus Ketterer loisti maalilla. Edellä mainitun kaksikon lisäksi myös Jutila valittiin turnauksen tähdistökentälliseen.

Suomi voitti kaikki ottelunsa ennen Ruotsia vastaan pelattua finaalia.

Leijonien kapteeni Timo Jutila ja päävalmentaja Pentti Matikainen kättelevät hopeamitalit kaulassa.
Timo Jutila oli pokkaamassa hopeaa 1991 MM-kisoissa.Lehtikuva

– Se oli aika uutta suomalaisessa jääkiekkoilussa, että pelasimme loppuottelussa. Vaikka se finaali hävittiinkin, käteen jäi paljon hyvää. Paljon jäi kyllä hampaankoloon myös, koska ei sitä Ruotsin kansallislaulua ollut kiva kuunnella, Jutila sanoo.

– Siinä kylvettiin kuitenkin siemen tulevaisuuteen, että kun joukkueena päätämme jotain ja sitoudumme siihen, menestyminen on mahdollista.

Juti ja Curre

Curt Lindströmin valinta Suomen A-maajoukkueen päävalmentajaksi vuonna 1993 aiheutti Jutilassa aluksi perisuomalaisen reaktion. Mitä ne tänne tuovat jonkun ruotsalaisen Leijonia valmentamaan.

– Minulta kysyttiin silloin mielipidettä ja sanoin rehellisesti, etten olisi uskonut, että tähän tulee ruotsalainen päävalmentaja, Jutila sanoo.

Leijonien kapteeniksi nousseen Jutilan pää kääntyi kuitenkin jo ensimmäisessä tapaamisessa Lindströmin kanssa.

– Minun ja Curren suhde oli alusta asti muutakin kuin jääkiekkoa. Puhuimme kaikista asioista avoimesti. Curresta tuli minulle paljon enemmän kuin päävalmentaja. Meistä tuli ikuiset ystävät, Jutila kertoo.

Lindström oli voittanut maailmanmestaruuden jo Ruotsin maajoukkuevalmentajana ja uskoi pystyvänsä toistamaan tempun Leijonien peräsimessä.

– Hän sanoi, että pystyy näyttämään tien, kun menemme viidakon läpi ja siinä hän oli oikeassa.

Suomi pelasi Lindströmin alaisuudessa heti alusta asti häikäisevää jääkiekkoa.

Leijonien kapteeni Timo Jutila ja päävalmentaja Curt Lindström.
Timo Jutilan ja Curt Lindströmin välille kehkeytyi ystävyys.Lehtikuva

Vuoden 1994 Lillehammerin olympiaturnauksessa Leijonat hävisi vain yhden erän. Se oli Kanada-välierän päätöserä. Suomi joutui pronssiotteluun.

– Se oli musta erä. Lähdimme hallillta häntä koipien välissä kohti kisakylää.

– Aamulla Marja-Liisa Kirvesniemi tuli moikkaamaan joukkuetta ja sanoi, että jos tänään voitatte, saatte tällaiset mukaan. Hän pani pronssimitalin kiertämään siinä. Voitimme Venäjän tyylikkäästi 4–0, saimme pronssit kaulaan ja pääsimme pressan tykö kaulailemaan, Jutila kertoo.

Saman vuoden MM-turnauksessa Leijonat pani vieläkin paremmaksi. Tie tyssäsi jälleen Kanadaan, tällä kertaa loppuottelussa. Kanada voitti maailmanmestaruuden rangaistuslaukauskilpailussa.

– Olimme niin lähellä. Muistan, kun olin Luke Richardsonin kanssa dopingtestissä. Luke sanoi minulle, että Timo, te olitte turnauksen paras joukkue, mutta me voitimme oikean ottelun.

Tästä Jutila kuitenkin muistetaan

Pari katkeraa tappiota oli tuoreena mielessä, kun Suomi valmistautui vuoden 1995 MM-loppuotteluun Tukholmassa.

Finaaliaamuna 7. toukokuuta Leijonien jokainen pelaaja löysi aamiaisella edestään Curt Lindströmin kirjoittaman kirjeen.

– Sehän jysähti ihan kattoon, että a-neloselle pannaan koko se vuosi, mitä me ollaan tehty. Siinä luki vielä lopussa, että oletko valmis elämäsi päivään. Kaikki olivat, että jee, aivan varmasti ollaan.

Lindström tunnettiin valmentajana, joka osasi pitää joukkueen ilmapiiristä huolta. Hän rikkoi turnauksessa joukkueen arkea yllättävillä tempauksilla, kuten vaikkapa reissuilla raviradoille.

– Hän teki juuri tällaisia pieniä juttuja, joilla saa sen tietyn henkisen puolen poikki, ettei ala yliajattelemaan tai ylipelaamaan.

Suomen joukkueeseen oli muodostunut turnauksen aikana todella kova side. Kaikki asiat käytiin yhdessä läpi eikä kukaan jäänyt yksin murehtimaan. Yhteishenki näkyi myös loppuottelussa Ruotsia vastaan, jossa Suomi oli ajoittain pahassa pinteessä.

Ville Peltonen teki kahdessa erässä hattutempun. Päätöserän alussa Jutila laukoi siniviivalta Leijonat 4–0-johtoon.

– Kun kiekko tuli siihen, katsoin, että Lehtisen Jere oli maalin edessä. Katsoin Jereä silmiin ja toivoin, että hän näkee, että ylös tulee, Jutila muistelee.

Kiekko painui verkkoon ja sen jälkeen nähtiin kuuluisa “Jutipumppu”-tuuletus. Maalin tehnyt Jutila liukui toinen polvi jäässä ja teki molemmilla käsillä pumppausliikettä.

– Siinä tuuletuksessa oli sellainen viesti, että ihan oikeasti tiesin, että tämä on tässä. Nyt ei Ruotsin poika tule tästä enää ohi.

Jutipumppu
Timo Jutila tuulettaa

Leijonien kapteeni oli oikeassa. Suomi oli maailmanmestari ja siitä alkoi sellainen härdelli, jota kukaan ei ollut osannut kuvitellakaan.

Ajattelimme, että sieltä muutama fani tulee pyytämään nimmarit.

Timo Jutila

Ruotsissa kaikki oli pedattu valmiiksi Tre Kronorin mestaruusjuhlille. Suomalaiset pääsivät samaan pöytään Ruotsin kuningasperheen kanssa ja juhlivat mestaruutta Tukholmassa Sergelin torilla, jossa oli 20 000 suomalaista.

Varsinainen yllätys odotti, kun Leijonat palasi Suomeen.

– Kun tulimme Seutulaan, Hexi Riihiranta sanoi, että siellä on aika paljon faneja vastassa. Ajattelimme, että sieltä muutama fani tulee pyytämään nimmarit. Ei sitä voinut kuvitellakaan, että koko aula on täynnä jengiä hyvällä fiiliksellä, Jutila kertaa.

Maailmanmestaruus oli ollut positiivinen yhdistävä tekijä koko laman runtelemalle Suomelle.

– Kun menimme bussilla kohti Helsingin keskustaa, autoja seurasi vierestä ja kadunvarret oli täynnä ihmisiä. Silloin ajattelin, että ihan oikeasti, mitä on tapahtunut.

– Me teimme sillä joukkueella jotain ikuista.

Timo Jutilan paitaseremoniat ja Suomi–Tshekki tänään TV2:ssa sekä Areenassa klo 18 alkaen.

Lue myös:

Ylen kanavilla todella vilkas urheilutorstai – katso suorana: Leijonat kohtaa Tshekin Tampereella

Jonathan Toews rikkoi merkittävän rajapyykin – Chicagon surkeaan alkukauteen helpotusta

Tulinen veto upposi ylivoimalla! Näin Heiskanen iski kauden kuudennen maalinsa

Korjaus 13.12.2018 kello 15.05: Korjattu kuvatekstiin, että Suomi voitti MM-hopeaa 1992, ei 1991, kuten aiemmin väitettiin.

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat