Suora

  • Zao, naisten kilpailu
  • Zao, naisten mäkihyppy
  • Wengen, miesten alppiyhdistetyn pujottelu
  • Wengen, miesten alppiyhdistetyn pujottelu
  • Cortina d'Ampezzo, naisten syöksylasku
  • Chaux-Neuve, yhdistetyn mäkiosuus
  • Chaux-Neuve, yhdistetyn mäkiosuus
  • Laax, lumilautailun slopestyle
  • Laax, slopestyle
  • Elävä arkisto esittää
  • Wengen, miesten alppiyhdistetyn syöksylasku
  • Wengen, miesten alppiyhdistetyn syöksylasku
  • Ruhpolding, miesten viesti
  • Ruhpolding, miesten viesti
  • Urheilustudio
  • Chaux-Neuve
  • Lake Placid, kumparelasku
  • Katowice Minor CS:GO
  • Jääkiekkokierros
  • Urheilustudio
  • Zakopane, miesten karsinta
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Kommentti: Suomen hiihto hukannut hurjan mahdollisuuden – lajin muutoksiin on nyt vihdoin herättävä

Miesten hiihtomaajoukkueen sprinttiryhmä lopetettiin viime kauden päätteeksi, naisilla ei ole koskaan omaa ollutkaan, muistuttaa Yle Urheilun Laura Arffman.

hiihto
Naisten hiihto vauhdissa
Tomi Hänninen

Suomen maastohiihtomaajoukkueella ei ole enää omaa, varsinaista miesten sprinttiryhmää, joka leireilisi yhdessä ja etenisi harjoitussuunnitelmaltaan puhtaasti kohti sprinteissä onnistumisen päämäärää.

Ottamatta kantaa siihen, oliko sprinttiryhmän lakkauttaminen maajoukkuevalmennukselta hyvä vai huono ratkaisu, herää kysymys, miksi tilannetta ei ole ajateltu toisin päin? Miksi naisille ei ole koskaan perustettu omaa sprinttiryhmää maajoukkueeseen tai sen tuntumaan? Syy ei voi olla pelkästään se, että ei ole naissprinttereitä. Miten heitä voi koskaan tällä sapluunalla tullakaan? Sillä sektorilla tilaa ainakin olisi ja paikkoja mihin iskeä.

Suomalaisnaiset ovat aikoinaan olleet sprintissä hyviä, mutta eivät ole enää. Aikaero karsinnan ensimmäisen ja viimeisen erävaiheeseen menijän välillä on kaventunut, joten pelkillä kestävyysominaisuuksilla jatkoon ei enää edetä. Tällä hetkellä vain Krista Pärmäkoskella on eväitä myös pärjätä pelkän jatkopaikan sijaan.

Miksi Suomessa ei herätty lajin muuttuneisiin vaatimuksiin joukkueena vaatimattomasti sujuneen Lahden MM-sprintin jälkeen? Seefeldin MM-sprintti helmikuussa on jälleen kahden vuoden takaisten Lahden kisojen tavoin matka, jolle joudutaan hakemalla hakemaan kyvykkäitä naishiihtäjiä – ampumahiihtäjä Mari Ederiä lukuun ottamatta.

Kun valmentajilta kysyy, miten naissprintti saataisiin nousuun, vastaus on aina sama: pitää panostaa nuoriin. Tämä on varmasti totta, sillä tämän hetken suomalaisista kärkinimistä sprinttiin ei enää moni taivu. Mutta mitä kohti nuori naissprintteri sitten oikein menee?

Noustakseen tasavertaiseksi maajoukkueen jäseneksi, vaikuttaa siltä, että naishiihtäjän täytyy pärjätä myös normaalimatkoilla. Monoset, niskaset ja pärmäkosket pitää pystyä haastamaan edes jollain tapaa, jotta olisi uskottava tapaus ja vakituinen paikka A-maajoukkueessa avautuisi. Eveliina Piippoa ja Johanna Matintaloa ylistetään syystäkin, koska naisilla on osaamista hiihtää normaalimatkoilla maailmancupin pisteille. Leena Nurmi on Suomen mestari ja hiihtää perinteisen sprintissä aivan pisteiden tuntumassa, Katri Lylynperä lähellä jatkopaikkaa vapaan sprintissä, mutta eipä heistä juuri puhuta.

Harvassa ovat tähänkin mennessä olleet pelkästään sprinttiin panostaneet naishiihtäjät, Kirsi Perälä, Mona-Liisa Nousiainen (Malvalehto) ja nyt Leena Nurmi. Pirjo Muranen (Manninen) oli sprintissä loistava, mutta yhtä aikaa myös normaalimatkojen hiihtäjä. Usein myös sanotaan, että naiset eivät ole halunneet hiihtää sprinttiä. Voi olla, mutta myös kulttuuri puuttuu. Kulttuurillista esimerkkiä näyttää tällä hetkellä Ruotsi, jolla oli Lillehammerin vapaan sprintissä seitsemän naista välierissä eli seitsemän kahdestatoista kärkinimestä oli ruotsalaista. Davosissa kaikki kuusi naista pääsivät erävaiheeseen ja välieriin ylsi neljä. Joukossa hiihtäjiä, jotka eivät pärjää normaalimatkoilla.

Ei varmaan erikseen tarvitse muistuttaa harjoituslinjauksista, jotka kaikuvat Norjasta, Ruotsista sekä kotimaassa muun muassa Harri Kirvesniemen suunnalta. Nykyiset harjoitustrendit painottavat nopeusominaisuuksia, kimmoisuutta, tehoja ja suorituskykyä. Ei siis pelkästään määrää ja harjoitustunteja. Sprintti on muuttunut ja koventunut. Ennen kaikkea, sprintti on tullut jäädäkseen, haluttiin sitä Suomessa tai ei.

Milloin on aika perustaa myös Suomeen naisten sprinttiryhmä ja luoda polku niille paljon puhutuille nuorille lupauksille, jotka suomalaisittain sprintin joskus pelastavat? Tai jos ei ryhmää, niin kasata edes joukko, joka ilmoittaa päämatkakseen sprintin. Näin luotaisiin naisille selkeä tavoite, jota kohti mennä, tie nousta maajoukkueeseen, sprinttiominaisuuksia painottava harjoitusmalli sekä opastusta taktisen puolen kehittämiseen.

Aina sanotaan, että katsotaan tulevaisuuteen, mutta tulevaisuus alkaa tässä ja nyt.

Lue myös

Suomalaistunnelmat vaihtuivat ääripäästä toiseen – ykköstykin kisa päättyi dramaattisesti, kauden yllättäjä hiihti erävoittoon

Suosittelemme

Tuoreimmat