Nuorten Leijonien päävalmentajalla on käsissään poikkeuksellisen lahjakas ikäluokka – Jussi Ahokas sytytti joukkueensa maailmanmestariksi

Jussi Ahokas on pettynyt nuorten MM-kisoissa kahdesti. Tänä vuonna Nuoret Leijonat kuuluvat viime vuoden tapaan turnauksen ennakkosuosikkeihin, mutta joukkueessa paljon on muuttunut.

Jussi Ahokas
Katso video klikkaamalla kuvaa! (Kuvaus Rinna Härkönen ja Markku Rantala, editointi Maria Hyvärinen)

Juttu on julkaistu ennen nuorten MM-turnauksen alkua.

Juuso Välimäki itkee. Hän puhuu joukkueestaan minuutin, kertoo kaiken oleellisen. Joukkue olisi halunnut voittaa. Joukkue hävisi. Tshekki oli MM-kisojen puolivälierässä vahvempi voittomaalikilpailussa. Suomi hallitsi, laukoi, pelasi turnauksen parhaan pelinsä, mutta teki vain kolme maalia. Tshekille maaleja merkittiin neljä.

Suomen nuorten maajoukkueen taival MM-jäillä päättyi vuosi sitten rankkaan tappioon. Pääosin 1998-ikäluokasta rakentuneen joukkueen piti yltää vähintään mitaleille, ennen turnausta puhuttiin jopa mestaruudesta.

Välimäki kuvaa 20 vuotta sitten syntynyttä ikäluokkaa hyvin. Hän oli alle 16-vuotiaiden maajoukkueesta lähtien ikäluokan kapteeni. Henkinen johtaja, joka johdatti Pikkuleijonat alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuteen keväällä 2016. Kaksi vuotta myöhemmin ikäluokan yhteinen taival päättyi Buffalossa kyyneliin.

"Ysikaseja" alusta lähtien luotsannut päävalmentaja Jussi Ahokas ei pystynyt heti Tshekki-tappion jälkeen puhumaan pelaajilleen. Viiden vuoden yhteisen taipaleen piti huipentua alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa juhliin, ei pettymykseen.

Kuukautta myöhemmin, helmikuussa 2018, Ahokas aloitti alusta. Pikkuleijonista Nuoriksi Leijoniksi oli kasvanut 1999-ikäluokka. Ahokkaan oli aika avata muistikirjansa ja alkaa rakentaa palapeliään uudestaan. Paloja päävalmentajalla oli paljon: 1999-ikäluokkaa voi kutsua suomalaisessa jääkiekossa poikkeuksellisen laadukkaaksi.

Pienessä kaukalossa pelinopeus "räjähtää" silmille

Viime heinäkuussa Vierumäelle kokoontui 34 alle 20-vuotiasta MM-ehdokasta. Leiriltä puuttuivat 1999-ikäluokan kirkkaimmat tähdet Miro Heiskanen ja Eeli Tolvanen. Heiskasen ja Tolvasen lisäksi NHL-sopimusten alla ovat samana vuonna syntyneistä Kristian Vesalainen, Henri Jokiharju ja Urho Vaakanainen sekä vuotta nuorempi Jesperi Kotkaniemi.

Syksyn mittaan Jussi Ahokkaan johtamalle valmennusryhmälle selvisi, etteivät Heiskanen, Vesalainen ja Kotkaniemi Nuoria Leijonia MM-jäillä vahvista.

– Tällaista ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut suomalaisessa jääkiekossa. Se kertoo aika paljon myös siitä, miten jääkiekko on muuttunut. Ei NHL:ään aikaisemmin hypätty yhtä nuorena, mutta nyt lahjakkaat nuoret pystyvät siihen, Ahokas kertoo.

Jussi Ahokas on kolmatta kertaa päävalmentajana nuorten MM-kisoissa. Kuva: Tomi Hänninen

Samaan aikaan 18-vuotiaat Rasmus Kupari ja Anttoni Honka sekä vasta 17-vuotiaat Kaapo Kakko, Anton Lundell ja Mikko Kokkonen murtautuivat nuorten maajoukkueeseen. Tällä kaudella nuorten maajoukkueessa on pelannut yli 40 pelaajaa, joista MM-ryhmä rakennettiin. Ahokas halusi Victoriaan joukkueen, jossa on neljä vaarallista ja terävää kentällistä – yksittäisiä pelaajia ei haluta kuormittaa liikaa.

– Neljä kentällistä pelaa samaa peliä. On vanhanaikaista ajatella, että joukkue rakennettaisiin kahdesta hyökkäävästä ja kahdesta puolustavasta ketjusta, Ahokas sanoo.

– Turnauksen aikana samoja pelaajia ei voi kuormittaa sekä yli- että alivoimalla. Haluamme pitää jätkät raikkaina ja säilyttää liikenopeuden läpi turnauksen.

Ahokkaan mukaan Pohjois-Amerikassa pelinopeus räjähtää silmille. Jääkiekkoa pelataan pienessä kaukalossa: pituutta 61 metriä, leveyttä 26. Euroopassa pelataan isossa kaukalossa: pituutta useimmiten 60 metriä, leveyttä 30. Neliömetreissä mannerten välinen ero on on toistasataa.

– Puhutaan ihan eri lajista, samat lainalaisuudet eivät päde, Ahokas sanoo.

Haluamme hyökätä ylivoimaisesti. Se on ollut yksi Suomi-kiekon vahvuuksista, edusta täytyy pitää kiinni.

Jussi Ahokas

Lainalaisuudet? Pelinopeuden lisäksi pelaajien etäisyydet, syöttötaito, suoraviivaisuus, kamppailuvoima, laitojen lähellä pelaaminen, rytmit. Ahokkaalla on päävalmentajana kokemusta pienestä kaukalosta peräti kolmet arvokisat. Aluksi hänellä oli tunne siitä, ettei peliä pidä muuttaa. Kokeneen mieli on muuttunut.

– Peliä täytyy muokata. Tietyissä tilanteissa täytyy olla järkevä kiekolla, mutta tietyissä tilanteissa siitä täytyy luopua esimerkiksi vastustajan taakse. Haluamme olla kiekolla nopeita, mutta emme saa hölmöinä juosta itseämme ulos pelistä.

Ahokas haluaa yhä, että Nuoret Leijonat pelaa suomalaista jääkiekkoa, yhteistyöllä ja viisikon voimin. Hän näkee pelin jatkumona: hyvä hyökkäyspeli antaa valmiudet puolustuspeliin ja toisinpäin.

– Esimerkiksi puolustuspelissä painepelaamisen täytyy olla oikeanlaista, jotta pääsemme kiekolle, kääntämään peliä ja hyökkäämään oikeilta paikoilta, Ahokas kertoo.

Parin viime kauden aikana Suomessa on kuitenkin myös tingitty viisikon tiiviydestä. Esimerkiksi Nuorten Leijonien avauspelaamisessa viisikko onkin nelikko, jolle tilaa luo yksi "repivä" pelaaja.

– Puolustusalueen riistoissa ja puolenvaihdoissa on järkevää, että on yksi repivä pelaaja. Se tuo muille kiekollisille pelaajille tilaa sinisen alle ja keskialueelle. Yritämme näin hyökätä paremmin.

Hyökkäyspelissä trendinä on ollut nykyään pelipaikattomuus. Myös Nuorissa Leijonissa puolustajien osallistuminen hyökkäyksiin on tärkeässä roolissa. Puolustajien luisteluvoima, syöttö- ja pelinlukutaito korostuvat.

– Haluamme hyökätä esimerkiksi neljällä kolmea vastaan, ylivoimaisesti. Se on ollut yksi Suomi-kiekon vahvuuksista, edusta täytyy pitää kiinni. Emme halua hyökätä tasavoimaisesti tai alivoimaisesti, esimerkiksi kahdella kahta vastaan tai yhdellä kahta vastaan, Ahokas sanoo.

Uhrautuva miekkavalaslauma

Ahokas puhuu pelistä mielellään, mutta tällä kertaa pääpaino on tunteessa. Nuorissa Leijonissa joukkue on ydin, jota suojellaan kaikin keinoin ja joka halutaan sytyttää liekkeihin.

Nuoriin Leijoniin kohdistui viime vuoden MM-kisoissa Buffalossa paljon odotuksia, Ahokkaan sanoin ulkoisia paineita. Henki oli kopissa hyvä, mutta jäällä päällä oli jarru ja niskassa odotukset. Myös vuoden 2017 MM-katastrofi säteili Buffaloon.

Ahokas puhui Buffalon turnauksen jälkeen pelille heittäytymisestä. Siitä, miten joukkueenjohto ei saanut pelaajistaan tunnepuolella tarpeeksi irti.

Tuomo Ruutu aloitti työnsä alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa viime keväänä. Kuva: Tomi Hänninen

Victoriassa Ahokas haluaa nähdä tiiviin ja vaarallisen miekkavalaslauman. Nuoret Leijonat on luonut tunnetta muun muassa loppukesän Kamloopsin turnauksesta lähtien hengennostatustempauksilla. Ahokas kuitenkin painottaa myös yksilön vastuuta.

– Jokaisella jätkällä täytyy olla oma palonsa ja himonsa, mutta ennen kaikkea täytyy uhrautua toisilleen. Kaikki pitää saada irti, eikä ulkoisia paineita pidä miettiä.

Yksilöihin kiinnitetään entistä parempaa huomiota myös jäällä. Ahokkaan valmennusryhmään ovat liittyneet Tuomo Ruutu ja Jukka Varmanen. Kun Ahokas ja viime turnauksesta tuttu Olli Salo keskittyvät pelin valmentamiseen, Ruutu keskittyy videovalmentajana olevan Varmasen kanssa yksityiskohtiin.

– Johtoryhmässä täytyy olla erilaisia ihmisiä, ja kaikilla on omat vahvuusalueensa, Ahokas kertoo.

– Jukka tuo paljon vastustajan scouttaamiseen, mutta myös esimerkiksi aloituksiin. Tuomo puolestaan keskittyy hyökkäyspään pelaamiseen ja tuo koviin paikkoihin myös entisen pelaajan näkökulman. Hänen palautteensa pelaajille on ollut isossa roolissa.

Muutoksia on tehty, taktiikkataululle on piirretty ja videoita kelattu. Pelitapaa on syötetty pelaajien selkäytimeen annos kerrallaan. Parasta olisi, jos pelaajien ei tarvitsisi miettiä peliä tai rakenteita, vaan he pelaisivat kiekkoa nopeasti ja liikaa ajattelematta. Ajatusta on nimittäin kahdessa edellisessä turnauksessa ollut liikaa. Nyt Kanadassa ajatukset halutaan muuttaa tunteeksi.

Lue myös: