Suora

  • Käsipalloliiga, miesten 4. loppuottelu Dicken - Cocks

Lumilautailu on muuttunut rajusti parissa vuosikymmenessä eikä se ole suomalaisille enää niin varma menestyslaji – "Joka kerta, kun lähdetään hyppyrin nokalta, on jopa kuolemanvaara"

Kourut ovat kasvaneet ja temput menneet hurjemmiksi. Samaan aikaan yhä useampi maa pystyy kasvattamaan huippulaskijoita.

lumilautailu
Chloe Kim halfpipessa.
Getty Images

SAAS-FEE. Hyppyriradan huipulla seisoskelee kymmeniä lumilautailijoita ja freestylehiihtäjiä. Vuorotellen he ampaisevat rinteeseen ja panevat parastaan kahdessa jättimäisessä hyppyrissä. He ovat tulleet Sveitsin Alpeille hiomaan temppujaan kisahyppyjä varten.

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, koska olemme pilvien yläpuolella, noin kolmessa ja puolessa kilometrissä. Keli on tyyni. Laskijat tyylittelevät useiden sekuntien ilmalentojen aikana. Pisimmät niistä ovat yli kymmenmetrisiä.

Yhtäkkiä mätkähtää. Ranskalainen freestylehiihtäjä tulee naama edellä jäiseen rinteeseen. Veritahrat värjäävät puhtaanvalkoisen alastulomäen punertavaksi ja muistuttavat lajin vaarallisuudesta.

Heti perään ruotsalaisen lumilautailijan temppu jää vajaaksi ja tämän polvi vääntyy. Ruotsalainen vääntelehtii tuskissaan, ja hänet autetaan pois rinteestä.

– Joka kerta, kun lähdetään hyppyrin nokalta liikenteeseen, siinä on akuutti loukkaantumisvaara. Jopa kuolemanvaara. Se erottaa meidät monista muista lajeista, lataa Suomen lumilautamaajoukkueen päävalmentaja Antti Koskinen.

Yhdysvaltalainen Chris Corning kaatuu Korean olympialaisten big air -finaalissa.
Xin Li / Getty Images

Lumilautailu on kokenut valtavan muodonmuutoksen parin vuosikymmenen aikana. Kourut ja hyppyrit ovat kasvaneet. Tempuista on tullut vuosi vuodelta hurjempia.

Vähitellen ollaan tultu tilanteeseen, jossa lumilautailu ei ole suomalaisille enää niin varma menestyslaji kuin se on koko 2000-luvun ollut. Kilpailu on koventunut. Laskijat nousevat huipulle yhä nuorempina ja useilla on taustaa esimerkiksi telinevoimistelusta.

– Henkisen kovuuden merkitys on iso, mutta kaikkeen tottuu. Oli aika, jolloin tuplavoltit olivat todella kovia ja kaikki niitä tehneet joutuivat pistämään peliin tosi paljon henkistä energiaa ja yritystä. Nyt ne menevät jo kevyemmin, kun niitä on tehty enemmän, Koskinen selittää.

– On se hurjaa. Lumilautailua aloittaessa ei voinut tietää, että joku päivä ruvetaan tekemään neljää volttia. Salilla käyminen ja voimaharjoittelu on aloitettu kauan sitten. Temput ovat niin vaarallisia, että se vaatii sen, kertoo Suomen kovimpiin lupauksiin kuuluva 19-vuotias Rene Rinnekangas.

Rinnekangas oli mukana jo Korean olympialaisissa viime talvena. Siellä Suomen ainoan lumilautailumitalin voitti Enni Rukajärvi, kuten neljä vuotta aiemmin Sotshissa.

MM-kisoissakin on ollut viime vuosina tiukempaa, vaikka suomalaiset ovat voittaneet kultaa lähes jokaisista kisoista tällä vuosituhannella. Vuoden 2017 kisoissa Rukajärvi toi ainoan suomalaismitalin big airin hopeallaan. Jatkossa menestys lienee vieläkin tiukemmassa.

– Kyse ei ole siitä, että suomalaisten taso olisi jotenkin laskenut. Yhä useampi maa on saavuttanut todella korkean tason, Koskinen avaa.

Suomenkin maajoukkueessa urheilijoiden fysiikkaan on alettu panostaa aiempaa vahvemmin. Viime kesänä maajoukkuelaskijoille järjestettiin kaksi fysiikkaleiriä Vuokatissa.

Rene Rinnekangas olympialaisten big air -karsinnassa.
Rene Rinnekangas vauhdissa Korean olympialaisissa.Lehtikuva

Etua saavat ne, joilla on rahaa hyödyntää harjoittelussaan hyppypatjoja tai matkustaa kisaolosuhteisiin harjoittelemaan. 28-vuotias Rukajärvi myöntää, että maailman kärjessä pysytteleminen on jatkossa yhä vaikeampaa.

– Kyllä se on mennyt aika vaativaksi nykyään. On tullut paljon uusia harjoitusmenetelmiä ja tosi toimivia sellaisia. Kyllä niitä pitäisi nykyään hyödyntää, mutta itselläni on periaatteeni ja haluan mennä vielä vanhalla tavalla, Rukajärvi sanoo hymyillen.

Suomesta ei löydy niin isoja mäkiä, että isoimmissa kisaolosuhteissa treenaaminen olisi mahdollista. Koskisen mukaan maailman kärjen kehitysvauhdissa pysyminen tarkoittaa käytännössä maksullisille privaattileireille osallistumista. Niillä ammattilaiset pääsevät harjoittelemaan Saas-Feen jäätikön kaltaisissa paikoissa rauhassa.

– Mitä enemmän pääsemme hyppäämään kisakokoisista hyppyreistä, sitä varmempaa tekeminen on kisoissakin. Sen verran ne mahdollisuudet ovat olleet harvassa, että kisoissa on ollut huomattavissa pieni kulttuurishokki hyppyrien koossa. Kun sinne mennään ensimmäisiin treeneihin, pitää vähän totutella vauhtiin ja kaikkiin voimiin, jotka ovat ympärillä, kun ollaan isommassa olosuhteessa.

Maajoukkueessa ollaan tyytyväisiä Olympiakomitealta saatuihin tukieuroihin. Ulkopuolisia sponsoreita kaivattaisiin huomattavasti nykyistä enemmän.

– Tällä kaudella on linjattu niin, että pistetään paljon paukkuja syksyn harjoitteluun ja koitetaan päästä MM-kisojen yli. Se on kuitenkin päätavoitteemme. Jos rahat loppuvat MM-kisoihin, ne loppuvat niihin. Sille ei sitten voi mitään. Sinne asti yritetään nykyisellä budjetilla pyristellä. Liitossa muu väki tekee kovasti töitä, että löytyisi muita yhteistyökumppaneita, että kausi voisi jatkua senkin jälkeen, Koskinen avaa.

Enni Rukajärvi reilillä.
Getty Images

Korean olympialaisten jälkeen Suomessakin alettiin väläytellä hyppypatjan hankkimisella. Sellaisen hinta on kuitenkin noin 150 000 euroa. Urheilijoiden näkökulmasta patjan saaminen Suomeen olisi tärkeää.

– Silloin kehittyy nopeammin, kun uusia temppuja ei tarvitse kokeilla suoraan lumelle. Varsinkin tulevaa nuorisoa ajatellen olisi ihan ehdoton juttu, että Suomessa olisi sellainen. Toivottavasti sellainen mahdollistuu jonain päivänä, Rinnekangas sanoo mietteliäänä.

– Senkin takia ne ovat hyviä, koska voi kelillä kuin kelillä kokeilla niitä. Se helpottaa oppimista. Temput ovat menneet niin vaikeiksi, Rukajärvi komppaa.

Lumilautaliitto lähti mukaan Vuokatin olympiakeskushankkeeseen, jonka tarkoitus on rakentaa Suomeen maailman paras lumilajien valmennuskeskus. Liitossa toivotaan, että yhteistyön myötä Rukan ja Vuokatin harjoitusolosuhteet kohenisivat. Kenties Suomeen saataisiin paljon puhuttu ilmapatjakin.

– Nyt on aika aloittaa keskustelu siitä, miten ratkaisemme tämän patja-asian. Mistä löytyy kenties tukijoita patjalle ja mikä on lopulta se paras ja mahdollisimman montaa tahoa palveleva sijoituspaikka sille? Siihen ei ole ihan yksiselitteistä vastausta tässä kohtaa, Koskinen sanoo.

– Me puimme sitä myös tietenkin Ski Sport Finlandin kanssa. Heillä on freestylesuksipuolella ihan samanlainen tarve hyppypatjalle. Totta kai heidän kanssaan on järkevää käydä dialogia, päävalmentaja lisää.

Koskinen painottaa kuitenkin, ettei yksi patja tee autuaaksi. Suoritusvarmuus on haettava lopulta muualta.

– Hyväksi lumilautailijaksi tulee lumilautailemalla niissä olosuhteissa, joissa oletetaan, että kilpailua tapahtuu. Meidän on tuotava joukkueemme harjoittelemaan enemmän tänne, missä ne olosuhteet ovat. Se yksinkertaisesti kysyy resurssia, jos halutaan pysyä mukana kilpailussa.

Lumilautailun MM-kilpailut järjestetään Yhdysvaltain Park Cityssä 1.-10. helmikuuta.

Lue myös:

Lumilautailijat tarvitsevat yli puoli miljoonaa euroa tai juna karkaa – haaveissa ilmapatjat ja huippuleirit

Tilaa Tommi Seppälän änärikirje

Yle Urheilun Vancouverissa asuva NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikoittain maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiiristä.

Suosittelemme

Tuoreimmat