1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. mäkihyppy

Mäkiviikon gloriaa: lehmän lannan hajusta teollisuuskaupunkiin – "Selostan tämän hypyn seitsemännen ja kahdeksannen kärpäsen välistä"

Keski-Euroopan mäkiviikko on tarjonnut monenlaisia muistoja tv-ruudun molemmille puolille. Nyt jo eläkkeellä oleva toimittaja Arto Teronen seurasi kiertuetta paikan päällä ensimmäistä kertaa 35 vuotta sitten.

Simon Ammann Bischofshofenin kilpailussa 2018. Kuva: EPA

Keski-Euroopan mäkiviikon monet kasvot tulivat Arto Teroselle tutuksi, kun hän kolusi mäkihypyn suurimman ja kauneimman kilpailukiertueen kisoja toistakymmentä kertaa 80-luvun alkupuolelta 2000-luvun puoliväliin saakka.

Teronen kirjoitti mäkiviikon käänteistä ensin usean vuoden ajan Urheilulehden sivuille ja myöhemmin hän raportoi Ylen radioaalloilla.

Kokenut toimittaja muistaa monet urheilulliset menestykset sekä mahalaskut, mutta jos häneltä kysyy ensimmäistä mielikuvaa mäkiviikosta, on se nimenomaan tapahtuman neljät erilaiset kasvot.

Mäkiviikko alkaa aina perinteisesti Oberstdorfista, joka on monella mittapuulla katsottuna lähes maalaiskylä. Lehmien ja lannan haju leijuu joka puolella ja aikoinaan vajaan 10 000 asukkaan kylän keskellä sijaitsi navetta.

– Se oli suorastaan turvallinen ympäristö, Teronen kertoi.

Kun mäkiviikolla siirrytään seuraavaan kohteeseen, Garmisch-Partenkircheniin, on tunnelma täysin toinen. Garmischissa kisataan perinteisesti uudenvuodenaattona ja -päivänä, joten paikalliset ovat usein panneet parastaan juhliessaan.

– Siellä poksahteli shampanjapullot ja saksalaismiehet olivat smokeissaan ja frakeissaan ja naiset iltapuvuissaan juhlimassa, Teronen sanoi ihastellen.

Tunnelma muuttuu jälleen radikaalisti, kun kiertue jatkaa matkaansa Innsbruckiin, Tirolin osavaltion pääkaupunkiin. Innsbruckin mäki sijaitsee komealla paikalla erillään kaupungista, mutta muuten paikkakunnasta jää teollisuuskaupungin leima mieleen.

– Innsbruck vielä meni, mutta Bishocfshofen… “Bissen” oli sellainen p-reikä, jossa lähinnä haisi rommi ja tee, ja itävaltalaiset olivat ihan humalassa, Teronen hymähti tuolle Alppien liikenteen yhtymäkohdalle.

Mäkiviikkoa kutsutaan Suomessa aina silloin tällöin “mukiviikoksi”, eikä tuo nimitys ole Terosen mukaan kaukaa haettu. Joskus teema on tarttunut suomalaisiinkin, mutta mäkiviikko on ennen kaikkea keskitalven juhla saksalaisille ja varsinkin itävaltalaisille.

– Bischofshofenin kilpailussa itävaltalaiset ottivat kyllä aina kaiken irti. Kun kisan jälkeen käveltiin loivaa mäkeä alas, osa juhlijoista vieri sen alas kuin lumipallot. Mutta kaikilla oli kivaa, eikä siellä rähisty.

Matti Nykänen Garmiscg-Partenkirchenissä vuonna 1987. Kuva: AOP

Kun Teronen aikoinaan kierteli mäkiviikkoa muiden suomalaistoimittajien kanssa, muodostivat he mäkijoukkueen kanssa jollain tavalla oman “perheen”. Jokainen kuului porukkaan, mutta se ei tarkoittanut sitä, että mäkijoukkuetta olisi kohdeltu pelkästään silkkihanskoin.

– Saimme kirjoittaa kriittisiä juttuja, koska eihän urheilu ole pelkkää juhlaa, se on myös ruusuilla tanssimista, Teronen naurahti, mutta myönsi, että Matti Nykänen aiheutti pariinkin otteeseen vaikeuksia.

Erityisesti Teroselle on jäänyt mieleen kauden 1986–1987 mäkiviikko, jolloin päävalmentaja Matti Pulli ei suostunut katsomaan Nykäsen sooloilua, vaan passitti hänet kotimatkalle. Terosen mukaan Nykäsestä raportoiminen oli aina riskialtista, sillä tämä oli Suomessa niin suosittu, että miehen kritisoiminen aiheutti palautevyöryn. Sen sai Pullikin kokea lähettäessään Nykäsen kesken mäkiviikon Suomeen.

– Matti halusi olla kuningas, mutta vaikka hänestä ovat jääneet parhaiten mieleen nämä muutamat episodit, niin totta kai hän oli myös loistava mäkimies.

Risto Laakkosen mäkiviikon voitto kaudella 1988–1989 ilman yhtäkään osakilpailuvoittoa tuli kokeneelle toimittajalle täytenä yllätyksenä, mutta aina suomalaistoimittajat saattoivat luottaa siihen, että menestystä tulee.

– Menestys on kuitenkin se mittari, onko kivaa vai ei. Mäkiviikko on urheilijoille iso juttu, jos he ovat kunnossa. Voin kuvitella, että jos mäkiviikolle lähtee tietäen, ettei ole mitään mahdollisuuksia edes toiselle kierrokselle, sen täytyy olla kärsimystä.

Teronen ei ole koskaan fanittanut yhtäkään urheilijaa, mutta menestyneet itävaltalais- ja saksalaishyppääjät Martin Schmittin ja jopa Toni Innauerin johdolla ovat jääneet mieleen, kuten myös Sven Hannawaldin historiallinen neljän osakilpailun voitto kaudella 2001–2002.

– Se oli urheiluhistoriallinen paalu, jota oli hieno olla todistamassa.

Suomalaisista menestynein on ollut Janne Ahonen, johon Teronen sai tutustua jo silloin, kun lahtelainen oli vasta 17-vuotias ja ensimmäisellä mäkiviikollaan. Ahosta oli etenkin alkuvuosina vaikea saada kommentoimaan hyppyjään, ja kun Teronen kollegoidensa kanssa kysyi Ahoselta Garmisch-Partenkirchenin kilpailun jälkeen miksi tämä on niin hiljainen eikä puhu mitään, oli nuorukaisen vastaus yksinkertainen:

– Janne totesi, että tänne on tultu hyppäämään, eikä puhumaan.

Janne Ahonen Garmisch-Partenkirchenissä vuonna 1997. Kuva: AOP

Mäkihyppymaailma ei muuttunut Terosen vuosien aikana kovinkaan paljoa. Kilpailu tosin koveni ja hypyt pitenivät, mutta toimittajan työ pysyi samana. Suomalaistoimittajille suurin ero menneeseen oli 2000-luvun puolella siinä, että suomalaishyppääjien menestys hiipui.

Teronen myöntää, että ynnä muita -sijojen selostaminen ei ollut kivaa. Silloin piti etsiä hauskoja hetkiä muualta. Terosen mielestä muun muassa Oberstdorfissa viimeisinä vuosina hauskinta oli kärpäset.

Oberstdorfin selostamot kun olivat aina samat ja ne seisoivat koko talven kylmillään. Kun sitten mäkiviikon kisa lähestyi, selostamot lämmitettiin, jolloin seinien raoista esiin kömpivät kärpäset.

– Ne selostamot olivat niin täynnä kärpäsiä, ettei niitä tappamalla saanut pois. Joskus sanoinkin, että selostan tämän hypyn seitsemännen ja kahdeksannen kärpäsen välistä.

Terosen ensimmäisestä mäkiviikosta tulee tänä vuonna 35 vuotta. Enää hän ei jaksa innostua tästä legendaarisesta kilpailukiertueesta, sillä hän sanoo annoksensa tulleen täyteen. Entisenä koripalloilijana hän seuraa tällä hetkellä mieluummin Lauri Markkasen otteita NBA:ssa, vaikka onkin sitä mieltä, että suomalaispelaajaa hypetetään tällä hetkellä liikaa.

Mäkihyppyä Teronen seuraa tällä hetkellä lähinnä otsikkotasolla.

– Mäkihyppy on meille tärkeä laji, mutta sillä on kaikki mahdollisuudet poistua Suomesta. Vaatii menestystä, että lajia seurataan, hän uskoo.

Teronen ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että hänet nähtäisiin vielä mäkiviikolla. Tosin tuolloin visusti turistin roolissa, sillä hänellä on usein ostanut Irma-vaimolleen joululahjaksi fanimatkan johonkin urheilutapahtumaan. Teronen onkin jo ehdottanut mäkiviikkoa vaihtoehtona, ja suosittelee sitä muillekin.

– Menkää sinne, jos haluatte viihtyä urheilukilpailussa!

Keski-Euroopan mäkiviikko nähdään Ylen kanavilla. Kaikki Ylen urheilutarjonta löytyy helposti yhdestä paikasta, Urheilu-Areenasta. Areenan laajasta urheilukattauksesta pääset nauttimaan parhaiten osoitteessa yle.fi/urheiluareena tai lataamalla Areena-sovelluksen.

Lue myös:

Näin seuraat legendaarista mäkiviikkoa ja Tour de Skitä Ylen kanavilla – katso lähetysajat

Oletko kuin Kaisa Mäkäräinen, laitat Apulannan soimaan ja tulosta tulee? Vai tähtäätkö kärkeen rennosti kuin Iivo Niskanen? Selvitä Lumikoneella, kuka talven tähdistä muistuttaa eniten sinua

Savolaismies tuli apuun, kun pikkukylän poika muutti unelmansa perässä miljoonakaupunkiin – mäkihyppytalven kirkkain tähti syttyi suomalaisvalmentajan opissa