"Puijon jousijalka" niitti menestystä, vaikka paha kaatuminen Garmischissa säikäytti monet 23 vuotta sitten – "Se on pyyhkiytynyt pois muistoista, ja varmasti ihan hyvä niin"

Moni suomalainen muistaa Garmisch-Partenkirchenin uudenvuodenpäivän mäkikilpailun vuonna 1995. Tuolloin alkukautta hallinnut Mika Laitinen kaatui pahoin harjoitushyppynsä alastulossa. Laitinen itse ei muista tuosta tapahtumasta vieläkään mitään.

Mika Laitinen. Kuva: AOP

Kuvat Garmisch-Partenkirchenin uudenvuodenpäivän kilpailua edeltäneistä harjoituksista kaudella 1995–1996 ovat jääneet monen suomalaisen mieleen. Mäkihypyn maailmancupin alkukautta oli hallinnut suvereenisti Mika Laitinen, joka oli tuolloin voittanut yhdeksästä osakilpailusta viisi ja sijoittunut kerran toiseksi.

Laitinen oli saanut Keski-Euroopan mäkiviikollekin loistavan alun, sillä hän voitti Oberstdorfin osakilpailun ennen Saksan Jens Weissflogia ja Japanin Masahiko Haradaa. Häneltä odotettiin menestystä myös Garmisch-Partenkirchenistä.

Garmisch-Partenkirchenissä Laitinen ei onnistunut harjoitushypyssään täydellisesti ja alastulovaiheessa hänen suksensa kanttasivat. Tuona kautena turvasiteenä markkinoitu saksalainen tuote oli aiheuttanut ongelmia, sillä jotkut sen osat eivät kestäneetkään talviolosuhteita.

Laitisen vasemman suksen side aukesi ja hän kaatui alastulorinteen lopussa pahannäköisesti. Pyöriessään maassa hän menetti vielä kypäränsäkin. Suomalaishyppääjä sai aivotärähdyksen, hänen solisluunsa murtui ja murtuneesta kylkiluusta aiheutui ilmarinta.

– En muista edelleenkään tuosta varsinaisesta tapahtumasta mitään. Se on pyyhkiytynyt pois muistoista, ja varmasti ihan hyvä niin, Laitinen kertoi 23 vuotta myöhemmin uudenvuodenpäivänä Urheilustudion haastattelussa.

– Kaikki muistot liittyvät videoihin, mitä olen jälkikäteen nähnyt ja niiden perusteella olen tietysti oman käsitykseni luonut.

Mika Laitinen Trondheimin MM-kisojen joukkuemäessä. Kuva: AOP

Laitisen kaatuminen muistetaan myös maailmalla. Yksi tapahtuman muistavista on Kansainvälisen hiihtoliiton mäkihypyn kilpailunjohtaja Walter Hofer, joka oli tapahtuman aikaan Garmisch-Partenkirchenin mäen starttipaikalla ja vaihtoi muutaman sanan Laitisen kanssa ennen kohtalokasta hyppyä.

– Mika Laitinen oli yksi meidän lupaavimmista urheilijoistamme tuohon aikaan. Hän kaatui hyppynsä kaikkein vaikeimmassa paikassa alastuloalueella, sillä tuossa paikassa kaatumisen vaikutus on suuri, Hofer kertasi Yle Urheilun haastattelussa.

Hofer muistutti, ettei tuohon aikaan hyppääjillä ollut vielä samanlaisia turvakypäröitä kuin tänä päivänä. Sen takia Laitinen saikin niin kovan tärskyn päähänsä.

–Valitettavasti sillä kaatumisella oli vaikutusta Laitisen uraan, sillä hän ei palannut enää samaan kuntoon.

Laitinen itse myöntää, että kaatuminen vaikutti jossain määrin hänen koko uraansakin, mutta muistutti olleensa jo puolitoista kuukautta myöhemmin jälleen tositoimissa.

– Ja ihan menestystäkin tuli. Melkein sanoisin, että käännekohta urallani oli toinen kaatuminen Lahdessa reilua vuotta myöhemmin.

Lahden joukkuekilpailussa Laitinen hyppäsi kisan pisimmän hypyn, mutta kaatui hyppynsä jälkeen oikealle kyljelleen ja loukkasi oikean polvensa niin pahasti, että hänen kautensa päättyi siihen. Suomen joukkue voitti kilpailun ylivoimaisesti Laitisen kaatumisesta huolimatta.

Ari-Pekka Nikkola (vas.), Toni Nieminen, Risto Laakkonen ja Mika Laitinen juhlivat olympiakultaa. Kuva: AOP

Mika Laitinen voitti 1990-luvulla neljä arvokisamitalia. Maailmancupissa hän kilpaili 144 osakilpailussa ja saavutti näissä 11 palkintosijaa, joista 5 oli ykkössijoja. MM-kisoissa hän saavutti yhden henkilökohtaisen mitalin, kun hän sijoittui Thunder Bayssa normaalimäessä pronssille. Tämän lisäksi hän oli mukana voittamassa kahta joukkuemäen maailmanmestaruutta ja yhtä olympiakultaa.

– Varmasti tuo Thunder Bayn vuoden -95 MM-kisat ovat parhaita muistoja ja siellä joukkuemäen kulta. Se on ehkä se kaikkein parhain, mutta totta kai myös Albertvillen olympiakulta vuonna -92, Laitinen pohti.

Laitinen tunnettiin urallaan varsinaisena vieterijalkana, joka pystyi ponnistamaan yli 70 sentin nousukorkeuteen. Moista ponnistusvoimaa moni sai vain kadehtien ihailla, eikä ollut ihmekään, että kuopiolaiselle oli annettu lempinimeksi “Puijon jousijalka”.

Laitisen mukaan moista ponnistusvoimaa häneltä ei enää löydy, mutta muuten hän on pystynyt pitäytymään aktiiviaikojen mitoissaan. Siinä missä esimerkiksi Naganon olympiakultamitalisti Jani Soininen on sanonut lisäkilojen tarttuvan buffet-pöydän ohittamisestakin, ei Laitisella moista ongelmaa ole ollut.

– Kyllä taitaa paino olla ihan täsmälleen samassa, mitä se oli kilpailuaikanakin. Ei se ole muuttunut yhtään mihinkään, hän naurahti.

Walter Hoferia haastatteli Pekka Viinikka.

Lue myös: